Kaksi vuotta karvaa, kuolaa ja rakkautta

Ensimmäinen kuva Kaunosta, juuri ennen lähtöä ikiomaan kotiin.

Tasan kaksi vuotta sitten, näihin kellonaikoihin, kämpässämme kävi kova nuuskutus. Pieni hauvavauva haisteli ympäriinsä tutkien joka paikan ja maistaen kaikkea, mitään eteensä sattui saamaan. Tasan kaksi vuotta sitten meille kotiutui Kauno, pikkuruinen lapinkoira, jolla ei vielä ollut omaa kotia.

Kaksi vuotta olen saanut olla onnellinen koiranomistaja. Kaksi vuotta olen saanut kokea ihanan karvakuonon aitoa ystävyyttä ja rajatonta rakkautta.

Kahden vuoden ajan minua on tultu iloisena ovelle vastaan. Kahden vuoden ajan minua on tervehditty häntä heiluen. Kaksi vuotta kodissamme on asunut perheenjäsen, jonka olen aina kokenut puuttuvan meiltä. Kahden vuoden ajan meiltä ei ole puuttunut mitään.

Kaksi vuotta karvaisia mattoja, vaatteita, nojatuoleja ja sohvia. Kaksi vuotta kuraisia tassunjälkiä vaatteissa ja matoilla. Kaksi vuotta kuolaa ja piilotettuja luita ympäri asuntoa. Kaksi vuotta "räjähtäneitä" pehmoleluja, joiden täytteitä saan kerätä.

Kaksi ihanaa vuotta! Kaksi vuotta, joista en vaihtaisi päivääkään pois. Kaksi elämäni onnellisinta vuotta.

Kaksi vuotta, jonka aikana olen jokaisena päivänä kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin soittaa sen superjännittävän puhelun ja lähteä ajamaan 150 km kohti tuntematonta osoitetta. Kaksi vuotta olen kiittänyt itseäni siitä, että "lähdin vain katsomaan" koiranpentua. Ilman tuota puhelua ja ilta-ajelua olisin menettänyt jotain elämää suurempaa. Olisin menettänyt mahdollisuuden saada perheemme jäseneksi maailman parhaimman koiran.

Kaksi vuotta maailman ihanimman koiran äitinä. En olisi parempaa voinut elämältä toivoa! Olen onnellinen.

Kauno tänään, lahjaksi saatu viilennysliivi yllään.

Itse kirjoitettu kirja = Paras kirja

Tässä se on! Vihdoin ja viimein. Kaunokainen. Rakkaalle koiralleni omistetun runokirjan oikovedos. Kirja kertoo koiranomistajan arjesta kaikin eri tavoin: aidosta ystävyydestä ja rakkaudesta, heiluvästä hännästä, kurakeleistä, karvanlähtöajasta ja myös luopumisen tuskasta. Runoissa on mukana iloa, rakkautta, huumoria, surua ja myös sitä ärtymystä, mitä koiranomistajat joskus tuntevat, kun huomaavat lempikenkiensä löytäneen tiensä parempiin suihin.

Olen kirjoittanut runot sen puolentoista vuoden aikana, mitä Kauno ehti olla meillä ennen käsikirjoituksen lähettämistä kustantajalle. Runoja on eri vuodenajoilta, ja runojen seassa on niin tankaa, haikua kuin kalevalamittaakin.

Koska käsissäni on siis oikovedos, se tarkoittaa käytännössä sitä, että minä luen ensin tuon käsissäni olevan kirjan lävitse ja lähetän takaisin kustantajalle kera muutosehdotusten. Sen jälkeen kirja tulee kauppoihin myyntiin. Yritän saada tämän "oikomisprosessin" suoritettua mahdollisimman nopeasti, jotta te kaikki pääsisitte nauttimaan näistä suorastaan hulvattoman upeista runoistani.

No joo, ehken minä Tommy Tabermannin tason runoilija ole, mutta mukiin menevä ilmeisesti, kun tuon kehtaavat kuitenkin kustantaa.

Ja koska minä olen köyhä opiskelija, niin tuota kirjaa saa sitten ostaa itselle, lahjaksi kaikille tutuille ja pyytää kirjaston tätiä hankkimaan sen kirjan sinne omaan lähikirjastoon. Ostamalla tuon kirjan tuet kirjan kannessa olevan koiran elämää. Kirjan tuotot käytetään kustantamaan koiran harrastukset (ja niitä riittää, terveisin emäntä, joka ilmoitti koiransa sekä nose workin kolmostason kurssille että jäljestyskurssille), namit ja lelut.

PS. En voisi olla enempää kiitollinen Syysruskan kennelin väelle siitä, miten ihanan ja upean koiran heiltä sain! Kaunis, upea ja älykäs koira, josta saa olla todella ylpeä. Ihanampaa koiraa ei olisi voinut enää toivoa.

Neljä listaa elämästäni

Edinburgh. Tyttäreni juoksemassa Royal Mileä pitkin.

Tänään minut hidasti hetkeksi yllättävä ja järjetön pahan olon tunne. En tiedä, mistä ihmeestä se tuli ja miksi, mutta tulipahan kuitenkin. Mutta olipahan aikaa taas pohtia saamaani joululahjakirjaa ja elämääni listoina siinä samalla, kun yökkäilin sohvalla ja yritin saada pahaa oloani edes jotenkin pois.

Aloitin, jälleen kerran, helposta listasta, mikä ei pahemmin miettimistä vaatinut: Parhaimmat näkemäni elokuvat. Tämä on todella helppo lista tehdä!

1. Unelmien sielunmessu

2. Epäillyt

3. Apocalypto
4. Fight Club
5. Tuulen viemää
6. Amistad
7. Piano
8. Fargo
9. Seven
10. Poika raidallisessa pyjamassa

Venetsia.

Kyllä, rakastan elokuvia, missä on yllättävä ja surkea loppu. En tiedä miksi. Tarvitsen katarsiksen, jotta pystyisin nauttimaan elokuvasta. Olen ehkä Aristoteleen uudelleen ruumiillistuma tai jotain, koska pidän tragediaa "ylhäisempänä" lajina kuin komediaa.

Toinen lista on melkein yhtä helppo. vaatii vain vähän miettimistä: Ominaisuudet, joita arvostan ihmisissä.

1. Luotettavuus

2. Rehellisyys

3. Täsmällisyys

4. Huumorintaju

5. Kyky nauraa itselle

6. Eläinrakkaus

7. Älykkyys

8. Ystävällisyys

9. Joustavuus

10. Avoimuus

Gullfossin vesiputous Islannissa.

Kolmannen listan kohdalla joudun sitten oikeasti miettimään: Onnistuneimmat lomani. Meillä on takana monia lomia, onnistuneita ja epäonnistuneita. Sain lopulta aikaiseksi tällaisen listan.

1. Kesälomamatka Islantiin

2. Syyslomamatka Rovaniemelle

3. Syyslomamatka Edinburghiin

4. Talvilomamatka Riikaan

5. Joululomamatka Saimaan kylpylään (en ikinä tule unohtamaan sitä ihanaa suolasaunaa)

6. Kesäloma 2015 (sen kesän aikana tapahtui monta aivan uskomattoman ihanaa ja hullua asiaa, täysin unohtumaton kesäloma kaiken kaikkiaan)

7. Syyslomamatka kylpylähotelli Päiväkumpuun (siellä erään henkilön minulle pitämän "puheen" vuoksi ymmärsin olevani ADHD-oireinen, ja se diagnoosi pelasti elämäni)

8. Talvilomamatka Venetsiaan

9. Joululomamatka Tukholmaan

10. Benelux-maiden ja Ranskan kierto kesälomalla

Calais'n ranta.

Teen vielä neljännen listan: Kuulemani kohteliaisuudet. Ehkä minun pitää opetella enemmän sitä ajattelua, että minussakin on olemassa niitä hyviä asioita. Niitä tulee ajateltua aivan liian harvoin. Pitkän pähkäilyn ja "olen itsekäs paska"-ajatusten jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi kymmenen kohdan listan asioista, mitä minulle on joskus sanottu.

1. Kauniit silmät

2. Kaunis hymy

3. Älykäs

4. Hyvä kirjoittaja

5. Hyvä äiti Kaunolle

6. Hyvä opettaja

7. Aikaansaava ihminen

8. Hyvä organisointikyky

9. Hyvällä tavalla hullu

10. Ei missään mielessä perinteinen tätihahmo (tämä vasta onkin kohteliaisuus, oikeasti!)

Päiväkummussa, tyttäreni melomassa Lohjanjärvellä.

Minulla on vieläkin hieman outo olo siitä, että olen joutunut löytämään itsestäni hyviä asioita, sillä eihän niitä saisi ajatella. Se on itsekästä. Ei ihminen saa ajatella itsestään mitään hyvää. Vai oliko se nyt taas sitä suomalaista ajattelutapaa?

Ehkä nämä listat riittävät tälle kertaa. Valmistaudun huomiseen koitokseen ja jouluaattoon. Minulla on sentään niin paljon tehtävää kuin nachopellin väsääminen ja jälkiruuan leipominen. Muuta en sitten aiokaan tehdä. Paitsi viedä koiran ulos ja leikkiä sen kanssa, kuten kunnon koiranomistaja tekee.