Yllätysten kesä 2020: Vuodelepoa ja vauvaa

Kaksi viikkoa sitten elämäni muuttui kertaheitolla. Siis täydellisesti. Vanhaan ei ole paluuta, paitsi ehkä 20 vuoden päästä.

Mitä sitten tapahtui? Se, mitä epäilin pissatulehdukseksi, olikin jotain aivan muuta. Se olikin hyvin pitkälle edennyt raskaus! Ehtinyt jo raskausviikolle 32 siinä vaiheessa, kun koko juttu huomattiin. Vauva vain ei ollut pitänyt mitään kiirettä eikä ilmoittanut itsestään mitään. Eikä minulla ollut sen kummempaa vauvamahaakaan kasvanut koko kevään aikana. Ei ole kunnon vauvamahaa vieläkään, vaikka olen kahdeksannella kuulla raskaana.

Kuva: Sarah Richer, Pixabay

Minulle ei näemmä haluta antaa ensimmäistäkään normaalia raskausaikaa. Esikoisen kohdalla saimme kyllä tietää vauvasta suhteellisen nopeasti, mutta yhtä nopea oli sitten vauvakin: hän päätti tulla ulos jo raskausviikolla 23. En siis päässyt kokemaan loppuraskauden ihanuuksia. Ja luulin, etten voisi ikinä tuon pidemmälle raskaudessa edes päästä! Nyt minä sitten olen tässä pienen pömppömahani kanssa, huomenna tulee viikko 34 täyteen ja alkuraskaus meni täysin ohitse. Sain pelkän loppuraskauden. Ja senkin sain ennenaikaisen synnytyksen vaaran kanssa, joten joudun olemaan tämän raskauden loppuun saakka vuodelevossa enkä saa tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi istua. Se siitä kesälomasta ja kesälomareissuista sitten.

Mitä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa olen huomannut tämän raskauden aikana, kun olen kerran päässyt näin loppuvaiheeseen? Millaisia uusia asioita olen saanut kokea elämässä? Tässäpä teille, jotka ette ikinä ole kokeneet loppuraskautta (vaikka siksi, että olette miehiä ettekä voi sukupuolenne takia tulla raskaaksi), pientä kosketusta siihen, millaista elämä on, kun olet kahdeksannella kuulla raskaana. Ja täydessä vuodelevossa.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Sohvalta ylös pääseminen voi olla niin haastava työ, ettet oikeasti ehdi vessaan, vaikka lähtisit kuinka ajoissa.

- Tena Lady Superista on tullut paras ystäväsi.

- On täysin mahdollista, ettei aikuinen ihminen, jolla on kaksi toimivaa kättä ja jalkaa (ja jotenkuten toimiva pääkuuppa), pysty pyyhkimään omaa persettään, koska maha tulee tielle.

- Kakalla käymisestä on tullut elämys, jota suorastaan odottaa siitä huolimatta, että perseen pyyhkiminen on mahdoton tehtävä.

- Päivän tärkein ateria on lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua, johon on sekoitettu Pegorionia. 

- Ymmärrät vihdoin, miten tärkeässä roolissa vessa ja vessa-asiat ovat elämässäsi.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Siinä kohtaa, kun raskauden vaihe ja ennenaikaisen synnytyksen riski selviävät, kukaan ei suostu tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi millään muotoa. Ei edes suullisesti. Joudut siis elämään viikkotolkulla ilman seksiä.

- Jossain kohdassa seksuaalinen turhautumisesi ja panetuksen määrä alkaa olla sitä luokkaa, että mielestäsi jo Simpsonit ovat hardcore pornoa.

- Kesän voi viettää ajamatta säärikarvoja. Kaikki ymmärtävät, ettei runsahko ruhosi vain taivu sellaiseen toimitukseen.

- Uuden ihmisen tuominen tähän maailmaan vaatii taakseen valtavan byrokratiakoneiston eikä tämä uusi ihminen voi tulla, elleivät kaikki paperiasiat ole kunnossa hyvissä ajoin ennen syntymää. Miten ihmeessä tuhat vuotta sitten ollaan voitu tuoda lapsia tähän maailmaan ilman kaikkea tätä paperisotaa? En ymmärrä.

- Koko maailma menee sekaisin, ellet ole käynyt kertaakaan neuvolassa, vaikka syynä on se, ettet ole tiennyt olevasi raskaana.

- Äitiyspakkauspäätökset tehdään puolessatoista tunnissa, vaikka muissa Kelan tekemissä päätöksissä kestää kuukausitolkulla.

Kuva: Dan Evans, Pixabay

- Imuroimisesta tulee yllättävän houkutteleva toimenpide siinä vaiheessa, kun se kielletään. Myös mattojen pesu käsin alkaa kummasti kiehtoa.

- Valmisruuan pyöriminen mikrossa tuottaa täysin uudenlaisia katseluelämyksiä. 

- Pizzaan voi kyllästyä! Perunat ja silli maistuvat yllättävän hyviltä siinä vaiheessa, kun olet syönyt kaksi viikkoa joko pakastepizzaa tai pizzaa kotiinkuljetuksella, koska kaupassakäynti ja kokkaaminen ovat kiellettyjä.

- Television tarjonta on nykyään sellaista, että näet jokaiselta kanavalta samat uusinnat noin sataan kertaan. Sarjoista, mistä olet nähnyt uusintojen uusinnat sataan kertaan jo vuonna 2005. Eikä tässä ole tippaakaan liioittelun makua. Valitettavasti.

- Telia-tv ei riitä tuomaan tarvittava määrä viihdettä elämään, vaan tarvitset välttämättä myös Netflix-tunnukset.

Kuva: Sebagee, Pixabay

- Silloin, kun sinä et saisi liikkua sohvalta mihinkään ja kaikki varteenotettavat koiravahdit ovat omilla reissuillaan pois kaupungista, juuri silloin koirasi saa ripulin ja alkaa oksentaa. Etkä sinä tietenkään saa viedä koiraa ulos etkä siivota oksennuksia lattialta. Ja koirahan ei tietenkään oksenna  eikä ripuloi lattialle, mistä se olisi suht helppoa siivota, vaan tietenkin matolle!

- Tytöille on olemassa huomattavasti enemmän kauniita ja omaperäisiä nimiä. Poikien nimien kanssa ei käytetä läheskään yhtä paljon mielikuvitusta ja pojille on olemassa muutenkin vähemmän nimivaihtoehtoja. Olemme siis saamassa pojan. Ehdottamani nimi Hadrianus ei saanut vauvan isältä kovinkaan innostunutta vastaanottoa.

- On täysin mahdollista saada kaikki tarvittava vauvakama ilman, että lähdet itse kaupoille. Siihen tarvitaan vain Facebook, jokin vauva- tai roskalavaryhmistä ja pari hyvää ystävää, joilla on ajokortti ja auto.

- Kesäloma voi kulua hitaasti! Aika matelee kuin etana sen sijaan, että se lentäisi kotkan lailla. Etenkin, kun sinulla ei ole lääkärin lupaa poistua kaupungista. Tai edes kotoasi. Tai edes siltä saakelin kotisohvalta.

Kuva: Sarah Richter, Pixabay

Eräs hyvä ystäväni sanoi kerran, että minun Facebook-seinääni on mielenkiintoisempaa seurata kuin Kauniita ja rohkeita. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä hän tarkoitti tällä. Tämä elämä, mitä minä elän, tarjoaa kyllä sellaisia juonenkäänteitä, ettei kukaan kirjailija tällaisia keksisi. Kaiken lisäksi sillä hepulla, joka kirjoittaa minun elämäni käsikirjoitusta, on todella kummallinen ja kieroutunut huumorintaju.

Melkein jo pelottaa ajatella, mitä minun elämäni käsikirjoitus tuo eteeni seuraavassa luvussa. En tiedä, uskallanko edes kääntää sivua! Sen verran on ollut yllätyksiä täynnä tämä vuosi 2020, ettei tämä ihan heti pääse unohtumaan.

Kuva: Sohyun Park, Pixabay

Sinkkuelämää, ei sen ihmeempää

On varmaankin aika herätellä tämäkin blogi talviuniltaan. Kevät kun koittaa koronasta huolimatta.

Minäkin olen herännyt ja aloittanut uuden elämän. Sitä uutta elämää kutsutaan sinkkuelämäksi. Enkä nyt kaipaa mitään sääliä ja taputuksia päähän: elämäähän tämä on ja joskus näin käy! Joillekin useammin kuin toisille. Minulle hyvinkin usein, kun en oikein osaa ylläpitää parisuhteita. Mutta sitähän elämä pääasiassa on: oppimista ja kaiken sen opitun unohtamista.

Ja koska tämä elämä on lyhyt ja kertaluontoinen kokemus, siitä pitää tietenkin ottaa kaikki irti! Niinpä päätin tehdä tämän uuden elämäntilanteen kunniaksi jotain sellaista, mitä en ole ikinä aikaisemmin tehnyt: tein profiilin deittipalstalle! Toisin sanoen Tinderiin.

Kuva: Andrew Martin, Pixabay

Olen aina ollut kaikkia mahdollisia deittisivustoja vastaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ellen minä tällä kuppikoolla partneria löydä ilman jonkun deittisovelluksen apua, niin sitten saa olla partneri löytymättä. Pärjään vallan hienosti yksinkin. Enkä minä nytkään mitenkään tosimielellä liikkeelle lähtenyt. Ihan kokeilumielessä vain. Koska kaikkea todellakin pitää kokeilla edes kerran elämässään, myöskin sitä Tinderiä.

Minullahan on hieman outo miesmaku: pidän rumista, pitkätukkaisista hevareista, joilla on koko kroppa täynnä tatuointeja. Sellainen raaka viikinki, jonka nimi on Ragnar, saa minun sydämeni sykkimään. Tietenkin vaadin myös akateemisuutta ja kykyä keskustella filosofisista asioista, mutta jos mies on ulkonäöltään Esko Ahon luokkaa, niin se ei saa minua lämpenemään. Sori vain, Esko! Mutta löytyykö Tinderistä minun makuni mukaisia Ragnareita? Eihän sitä kokeilematta tiedä, joten ei muuta kuin selailemaan!

Siinä selaillessa erilaisten miesten profiileja minua alkoi ahdistaa hyvin nopeasti. Onko tämä nykyajan deittailukulttuuri muuttunut tällaiseksi lihatiskimeiningiksi? Ihmiset lataavat nettiin mukamas mahdollisimman edustavia kuvia itsestään ja yrittävät kahdessa virkkeessä kertoa kaiken olennaisen. Sen jälkeen toiset ihmiset vain "swaippaavat" oikealle tai vasemmalle sen mukaan, miltä tämä lihakimpale näyttää. Minua alkoi ällöttää tämä lihatiskillä olo hyvin nopeasti, mutta koska en ole luovuttaja, päätin antaa tälle uudelle kokemukselle sen verran mahdollisuutta, etten nyt heti minuutin jälkeen luovuttaisi.

Kuva: Mohamed Hassan, Pixabay

Heikki Halikosta, Erkki Eurajoelta, Risto Raisiosta... Kaikki etsivät sitä "ikiomaa satujen prinsessaa", jonka kanssa perustaa perhe ja olla onnellinen elämänsä loppuun asti. Juu, ei kiitos! 

Ei mene kovinkaan pitkää tovia, kun minusta alkaa tuntua likaiselta. Olen liittynyt lihatiskillä parasta lihaa kyttäävien sankkaan joukkoon. Kunnes tulee sen näköinen kuva, että minulta meinasi lentää housut sen siliän tien jalasta! Nimi ei ollut Ragnar, mutta olisi voinut olla. Ruma kuin mikä, eli kerta kaikkiaan täydellinen hevimies. Kun luin tarkemmin tämän viikinkimiehen kuvausta, paljastui, että hän on viiden lapsen viikonloppuisä. Selvä juttu, ei jatkoon. Swaippia vain vasemmalle. Minulta alkoi kadota kaikki usko Tinderiin.

"Lempiruokani on ketsuppi". Aha. Okei. Tämä selvä. Swaippaus vasemmalle. 

"Olen eläin rakas". Ja selkeästi missannut useammankin äidin kielen tunnin. Ei jatkoon! En halua olla tarkoituksella kusipää, mutta minussa asuva pieni (tai no, aika isokin) pilkunnussija ei vain voi kuvitella menevänsä treffeille miehen kanssa, joka on eläin rakas.

Kuva: StockSnap, Pixabay

Voi luoja, miten voi yksi sovellus alkaa ärsyttää näin paljon! Onneksi Tinder on tehnyt sieltä poistumisesta helppoa. Ei tarvitse jäädä roikkumaan sinne pidemmäksi aikaa.

Koska elämässä on tarkoitus kerätä uusia kokemuksia, en todellakaan kadu tätä uutta ja eksoottista (?), mutta sitäkin lyhyempää kokemusta Tinderin ihmeellisessä maailmassa. Kaikki ei ole kaikkia varten ja selkeästi nettideittailu ei ole minua varten. Kyllä minä sen oman Ragnarini vielä löydän! Heti sen jälkeen, kun korona hellittää ja päästään taas hevikeikoille.

Hevarittaren kämppäblogi: Suloista sekamelskaa ripulinruskean Aurajoen rannalla

Käsi pystyyn, kuka lukee sisustuslehtiä! Myönnän, selailen niitä ihan vain huvikseni, yleensä silloin, kun istun jossain odottamassa omaa vuoroani. Kuten vaikka työterveyslääkärissä. Eipä siellä yleensä hirveästi mielenkiintoista luettavaa ole, mutta kuvat ovat kauniita ja niitä on mukava katsella.

Kaksi asiaa näissä lehdissä kuitenkin ärsyttää. Ensimmäinen asia on se, että joka ikinen koti on täydellinen. Ei yhtä ainoaa tavaraa väärässä paikassa, ei yhtä ainoaa pölyhiukkasta, ei todellisen elämän jälkiä missään. Perheessä, missä on kymmenkunta kakaraa, on aina kaikki tavarat ojennuksessa. Juu, niin varmaan onkin! Ja lehmät lentävät.

Kuva: Askon esimerkkisisustus

Toinen asia on se, että joka ikinen koti on joku upea satulinna, missä asuu onnellinen johtajapariskunta. Kumpikin osapuoli on jonkin tason johtaja tai päällikkö titteliltään. On oma ranta ja oma laituri, vaikka asutaankin Helsingin keskustassa. Kenellä tavallisella pulliaisella on varaa omaan rantaan suuren kaupungin keskustassa? Ja niihin upeisiin design-huonekaluihin, mitä näiden johtaja-päälliköiden kodit ovat pullollaan? 

Missä ovat lähihoitajien lähiörivitalokodit? Missä ovat kirppislöydöillä varustetut vuokra-asunnot? Missä on TODELLINEN elämä? Ei ainakaan näissä lehdissä. Ehkä se todellinen elämä on sen verran rumaa ja sotkuista, ettei siitä saa kauniita ja edustavia kuvia lehtiin.

Ja koska minähän rakastan olla erilainen sanan kaikissa merkityksissä, niin tänään minä teen erilaisen kotiesittelyn. Esittelen teille minun kotini juuri siinä kaikessa sotkussaan ja tavanomaisuudessaan, missä se normaalistikin on. Tehkääpä oikein helvetin hyvin!

Kuva: Kannustalon esimerkkisisustus

Koti joen rannalla

Ripulinruskea Aurajoki ja sen ylitse lipuva Föri. Tästä, kun katsot ihan vähän kaakkoon päin, näet 50-luvulla rakennetun, tyylikkään kerrostalokompleksin. 

Yksi ikkunapari on oudon tahnan peitossa. Tahna on tarttunut puista, mitkä koristivat pihaa ennen kuin ne kaadettiin. Huoneiston asukkaat eivät kuitenkaan ole saaneet vielä ikkunoita pestyä kovasta yrityksestä huolimatta. Mennään katsomaan, millaista tuolla tahnaisten ikkunoiden sisällä lienee.

Vallilan Aurajoki-verhot tuovat turkulaista tunnelmaa
ja väriä makuuhuoneeseen.

Tässä upeassa kerrostalokolmiossa asuvat Mäkiset. Satu on johtava vieraiden kielten ja äidinkielen erityisopettaja, ja hänen aviomiehensä on yritysmaailman suurimpia päälliköitä, Mäkisen pajan perustaja ja toimitusjohtaja. Perheeseen kuuluu lisäksi Satun teini-iässä oleva tytär ja perheen koira, Kauno.

Viihtyisän asunnon sisustuksessa on käytetty aikaa, harkintaa ja ammattiapua. Kaikki värit ja kuosit sopivat yhteen muodostaen harmonisen ja tunnelmallisen kokonaisuuden. Kodin jokaisella tavaralla on oma paikkansa, vaikka tavarat harvoin omilla paikoillaan ovat.

Satun pehmoleluille ei keksitty muuta paikkaa kuin ikkunalauta.

Pientä ja suloista keittiössä

Pieneen, mutta suloiseen keittiöön on saatu lisätilaa valitsemalla pyöreä pöytä. Iskun Salt and Pepper-malliston tuolit ja pöytä saatiin hyvään hintaan, kun sisustussuunnittelija onnistui tinkaamaan jo alennetusta hinnasta vielä 20 % pois. Keittiön upea tapetti on RTV:n tilaustuote, ja kaakelit hankittiin Pukkilasta. 

Matto sopii hyvin yhteen tapeteiden kanssa.

Vallilan Kelohonka-matto on valittu sopimaan tapetin kuosiin.

Koska pyöreä pöytä toi paljon lisätilaa keittiöön, on nurkissa ylimääräistä tilaa. Tämä tyhjä tila on hyvä täyttää vaikkapa koiranruokasäkeillä ja muovikasseilla, missä on tyhjiä muovipulloja. Ruokasäkit ja muovikassit tuovat väriä ja raikkautta keittiön ilmeeseen.

Seksikkyyttä makuuhuoneeseen

Seksikäs makuuhuone on Sadun ylpeys. RTV:n upea tapetti on tapetoitu vaakatasoon tuoden tilan tuntua. Iskusta ostettu muhkea jenkkisänky, Tom of Finlandin lakanat ja suomenlapinkoiran karvat tuovat mielenkiintoiset ja tapahtumarikkaat painajaisunet joka yö. Tapeteihin täydellisesti sopiva sängyn pääty hankittiin Unikulmasta. Yöpöydät ovat samaa sarjaa sängyn päädyn kanssa, ja yöpöytien päälle onkin kätevä kerätä papereita ja likaisia sukkia.

Tom of Finlandin lakanoissa, koirankarvojen keskellä, saa hyvät yöunet.

Makuuhuoneen piristävät vaatekaapin peiliovet. Nämä erittäin epäkäytännölliset ovet eivät avaudu kokonaan tehden vaatteiden kaappiin laitosta mukavan haastavaa puuhaa. Lisäksi peilistä on hauska katsella itseään kesken naimatouhujen. 

Ikkunoihin löydettiin pitkällisen etsinnän jälkeen Vallilan Aurajokiverhot multivärissä. Satu joutui tilaamaan verhot Vaasasta saakka, mutta verhot olivat kovan etsimistyön ja pitkällisen odotuksen arvoiset. Ihana 50-luvun kivinen ikkunalauta on koristeltu suloisilla pehmoleluilla.

Peiliovien kautta on helppo arvioida, onko asento oikea.

Pieneen tilaan mahtuu paljon

Parvekkeelta avautuu henkeä salpaava näkymä kiviselle takapihalle ja roskiskatokseen. Pieni, mutta kotoisa parveke on Satulle kuin toinen olohuone. Täällä hän viettää paljon aikaa hengittäen raikasta kaupunki-ilmaa filtterin läpi, saaden samalla tervaa keuhkoihinsa.

Kaunis ja herkkä parvekekalusto on ostettu Biltemasta. Parvekkeen lattialla on myös koiran yksi hajuradoista. Se on jäänyt koristamaan parvekkeen lattiaa erään hajutreenin jälkeen. Parvekkeen nurkassa on tyttären vanha ja ruostunut potkulauta tuomassa väriä ja tunnelmaa.

Parvekkeen pirteyttä.

Pöydän päällä olevat tumppiroskikset vaihtuvat säännöllisesti, ja tuovat oman elegantin säväyksensä parvekkeen herkkään idylliin.

Mutta miltä näyttääkään olohuoneessa, teinin huoneessa, eteisessä ja kylpyhuoneessa? Tätä jännitysnäytelmää joudutte odottamaan hetken aikaa. Kohtaamme siis hyvin pian, kun sarjamme Hevarittaren kämppäblogi jatkuu!

TOP 10 parhaimmat turhat kesäostokset

Koska elämässä eletään vain kerran eikä euroja saa mukaansa hautaan, raha pitää käyttää silloin, kun sitä on. Ja etenkin kesällä on ihan täysin sallittua, jopa suotavaa, ostaa kaikkea hupsua ja hauskaa. Ihan vain siksi, että ne sattuvat olemaan kivoja, söpöjä tai muuten vain ihanan omituisia.

Opintovapaavuosi meni viimeistä senttiä venytellen, koska tämä Koulutusrahaston suoma aikuisopintoraha - vaikka onkin ansiosidonnainen - ei kuitenkaan ole mitenkään runsas, ja ne laskutkin pitäisi maksaa. Kesällä, kun alkoi taas palkka juosta, tuli innostuttua vähän ehkä liikaakin näiden impulssiostosten kanssa. Tässä turhien tavaroiden TOP 10. Turhia, mutta AH, NIIN IHANIA!

Fujifilmin Instax mini 9 polaroid-kamera

10. SUOMENLAPINKOIRA-MUKI

Hassunhauskoja mukeja erilaisin iskulausein on markkinoilla pilvin pimein. Mutta jos siinä on jonkun söpön eläimen kuva, ja jos siinä on vielä SINUN koirarotusi kuva, on se muki ihan välttämättä saatava. Oman koirarodun mukeja ja muita turhia tavaroita ei voi koskaan olla liikaa. Ihan vain siksi, että koirat ovat ihania.

9. SATEENKAARIHERKKUJA-KIRJA

Olivat vain niin ihanan näköisiä ja kivan värikkäitä nuo kaakut, että oli ihan pakko ostaa tuo kirja. Vaikka sitten silmäniloksi, ellei muuten. EHKÄ saatan joskus uskaltaa kokeilla minun surkeilla leivontataidoillani jotain noista resepteistä. EHKÄ. En ole varma. Ja tokihan noita reseptejä löytyy kymmeniä miljoonia ilmaiseksi netistä. Eli ei tuota kirjaa olisi senkään takia tarvinnut. Mutta kun se oli niin hieno! Ja vielä alennuksessa.

Viini-lehden tilaus

8. RAINBOW DASH-AVAIMENPERÄ

Avaimenperäthän ovat maailman tarpeellisimpia ostoksia noin muutenkin. Mutta kun oli aivan helvetinmoisessa alennuksessa... Ja siinä on YKSISARVINEN!!!!! 

7. CHUBBY UNICORN-TOHVELIT

Kuten olen sanonut aikaisemminkin, elämässä ei voi ikinä olla liikaa yksisarvisia. Ja toki sitä tupakoitsija tyylikkäät tohvelit tarvitsee, että pääsee keskellä pimeän talven pakkasia ulos kylmään tupakalle. Parvekkeen kivilattia pruukaa olemaan talvisin niin pirun kylmä, ettei sinne voi sukkasillaan mennä. Eivätkä nuo miehen vanhat crocsit todellakaan ole tarpeeksi tyylikkäät. Ihan kuin joku minun jalkojani näkisi, kun istun parvekkeella röökillä...

Yksisarviskäsinukke

6. PENTAGRAM-MUISTIVIHKO

Ihminen, joka harrastaa kirjoitustyötä sivutoimisesti saaden siitä pieniä pennosia vuoden aikana, ihan välttämättä tarvitsee muistivihon. Se on täysin välttämätön osa joka runotytön käsilaukun varustusta. Tosin, niitä muistivihkoja saa ilmaiseksikin, esim. joitain firmojen mainosvihkosia, eikä niistä ihan perusvihoistakaan tarvitse pulittaa 25 euroa kappale. Eikä muistivihossa välttämättä tarvitse olla nahkaista kantta. Mutta kun tämä on niin tyylikäs ja ihan sairaan päheä! Eihän tällaista nyt vain voinut olla ostamatta. Tulee paljon parempia runoja rustattua jossain jokilaivan kannella, pienessä seitinohuessa, kun niitä riimejä saa rustata tällaiseen superhienoon muistivihkoon.

5. KIIVILINTU-PEHMOLELU

Mustista ja Mirristä ostettu supersöppänä pehmolelu. Itselle, ei koiralle! Koiralla on omat lelunsa, mitä saa suolistaa ja nylkeä. Minusta ei ole laisinkaan hassua ostaa itselle söpöjä leluja lemmieläinkaupasta.

Suomenlapinkoiramuki

4. VIINI-LEHTI

Tilasin itselleni Viini-lehden! En tiedä, miksi. Koska en ole alan ammattilainen, enkä ole sellaiseksi aikomassa, lehti on minulle periaatteessa täysin turha. Lehden mukana saan kuitenkin vinkkejä uusista ja hyvistä viineistä, ja pääsen täyttämään näiden vihjeiden perusteella taas viinipäiväkirjaani. Kätevää siinä mielessä!

3. "LIMANULJASKAPALLOT"

Eivät nämä ihan hirveän turhia ole, koska näitä on kiva pyöritellä. Toimivat ihan hirveän hauskoina stressileluina. Ja koska ADHD-aikuinen tarvitsee käsilleen koko ajan jotain tekemistä, niin näitä on hauska hypistellä. Ovat vielä värikkäitä ja näyttävät hauskoilta. Toki minulla olisi vastaavanlaisia leluja jo ennestäänkin, mutta ne ovat yksivärisiä ja ihan tylsiä. Nämä ovat hauskempia.

Mukin toinen puoli

2. YKSISARVISKÄSINUKKE

En minä mitään käsinukella tee, mutta kun YKSISARVINEN!!!!! Ja ihan hirvittävän söpökin vielä. Eihän tällaista voi kauppaan jättää pölyttymään. Annoin tälle ihanalle otukselle nimeksi Dooris.

1. POLAROID-KAMERA

Vaikka eihän tämä ole edes turha! Olen jopa tienannut rahaa sillä, että olen ottanut kuvia ihmisistä Cannibal Corpsen keikalla, ja he ovat saaneet heti kuvat mukaansa. Tosi kiva ja kätevä vehje. Ja niin himputin söpön värinenkin. Kyllä jokaisella pitää olla polaroid-kamera! Tämä on melkein maailman paras keksintö!

Kiivi-pehmolelu

PS. Minä kyllä haluan sen verran euroja mukaan hautaani, että saan maksettua Kharonille lauttakyydistä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka vanhat mytologiat ovatkin totta.

Kaksi vuotta karvaa, kuolaa ja rakkautta

Ensimmäinen kuva Kaunosta, juuri ennen lähtöä ikiomaan kotiin.

Tasan kaksi vuotta sitten, näihin kellonaikoihin, kämpässämme kävi kova nuuskutus. Pieni hauvavauva haisteli ympäriinsä tutkien joka paikan ja maistaen kaikkea, mitään eteensä sattui saamaan. Tasan kaksi vuotta sitten meille kotiutui Kauno, pikkuruinen lapinkoira, jolla ei vielä ollut omaa kotia.

Kaksi vuotta olen saanut olla onnellinen koiranomistaja. Kaksi vuotta olen saanut kokea ihanan karvakuonon aitoa ystävyyttä ja rajatonta rakkautta.

Kahden vuoden ajan minua on tultu iloisena ovelle vastaan. Kahden vuoden ajan minua on tervehditty häntä heiluen. Kaksi vuotta kodissamme on asunut perheenjäsen, jonka olen aina kokenut puuttuvan meiltä. Kahden vuoden ajan meiltä ei ole puuttunut mitään.

Kaksi vuotta karvaisia mattoja, vaatteita, nojatuoleja ja sohvia. Kaksi vuotta kuraisia tassunjälkiä vaatteissa ja matoilla. Kaksi vuotta kuolaa ja piilotettuja luita ympäri asuntoa. Kaksi vuotta "räjähtäneitä" pehmoleluja, joiden täytteitä saan kerätä.

Kaksi ihanaa vuotta! Kaksi vuotta, joista en vaihtaisi päivääkään pois. Kaksi elämäni onnellisinta vuotta.

Kaksi vuotta, jonka aikana olen jokaisena päivänä kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin soittaa sen superjännittävän puhelun ja lähteä ajamaan 150 km kohti tuntematonta osoitetta. Kaksi vuotta olen kiittänyt itseäni siitä, että "lähdin vain katsomaan" koiranpentua. Ilman tuota puhelua ja ilta-ajelua olisin menettänyt jotain elämää suurempaa. Olisin menettänyt mahdollisuuden saada perheemme jäseneksi maailman parhaimman koiran.

Kaksi vuotta maailman ihanimman koiran äitinä. En olisi parempaa voinut elämältä toivoa! Olen onnellinen.

Kauno tänään, lahjaksi saatu viilennysliivi yllään.

Totuus seeproista - Kurkistus erityislasten äitien sielun syövereihin

Wuolteen kartano.

On alkusyksy vuonna 2014. Kurvaan pinkillä Yariksellani Wuolteen kartanon pihaan. Oloni on kerrassaan karmea, sillä en ole nukkunut moneen viikkoon. Oikeaa unilääkettä ei ollut vielä löytynyt tämän vaikean uniongelman selättämiseen. Karmeasta olosta huolimatta olen ajanut Turusta tänne Hauholle asti, sillä olen odottanut tätä viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Tänä viikonloppuna on Leijonaemot ry:n järjestämä kirjoitusterapeuttinen voimauttava vertaistukiviikonloppu erityislasten vanhemmille.

Tunnelmallinen kartano on ihanalla paikalla, järven rannalla, kaukana kaikista ylimääräisistä äänistä. Vain luonnon äänet ympärillämme, sekä meidän erityislasten äitien nauru. Täällä saamme olla rauhassa, omassa kirjoituskuplassamme, ja laittaa juuri ne sanat paperille, mitkä sillä hetkellä tuntuvat oikeilta. 

Viikonlopun aikana jaamme tekstejämme, puramme vaikeitakin asioita toisillemme ja iloitsemme myös pienistä onnen hetkistä. Viikonlopun teemaksi muodostuvat seeprat. Eräs ryhmämme jäsenistä on asunut Afrikassa jonkin aikaa, ja hän tiesi, että seeprat eivät olekaan oikeasti mustavalkoisia, vaan ruskea-valkoisia. Tätä pientä asiaa me ihmettelimme ja nauroimme. Ja tämä seepra-teema jäi elämään. Annoimme ryhmällemme nimeksi Totuus seeproista.

Kolme vuotta myöhemmin, syksyllä 2017, eräs ryhmämme jäsenistä ehdotti, että voisimme koota yhteen pöytälaatikoistamme löytyviä tekstejä. Innostuimme, ja kaivelimme kirstujamme etsien painokelpoista materiaalia. Ja tässä se nyt on. Meidän erityislasten äitien hengentuote. Meidän ikioma runokirjamme!

Kirja koostuu kahdeksan enemmän tai vähemmän kovia kokeneen äidin sielunmaailmasta. Tämä meidän teoksemme on kurkistus erityislapsen äidin elämään ja siihen tunnemyrskyyn, mitä erityislapsen äitiys pitää sisällään. Kirjassa on toivoa ja epätoivoa, rakkautta ja turhautumista, onnea ja väsymystä, kauniita hetkiä ja kaipausta. 

Kaikki tuotot, mitä kirjasta saadaan, ohjataan Leijonaemot ry:n toiminnan hyväksi. Leijonaemot ry on valtakunnallinen erityislasten vanhemmille tarkoitettu yhdistys, minkä tarkoitus on ylläpitää vanhempien jaksamista ja myös ajaa erityislapsiperheiden etuja. Kirjaa voi ostaa esim. täältä: http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-994-9

Vähänkö olen ylpeä meistä ihanista, rohkeista ja vahvoista naisista, jotka jaksavat päivästä toiseen raskaan arjen keskellä, ja jaksavat vielä koota siitä runokirjan! ISO sydän meille.

Listalla jedit, Ben-sedät ja rokkikukko

Pohdin, jälleen kerran, elämääni erilaisten listojen kautta. Kiitos joululahjaksi saamani kirjan, Elämäni listoina. Edellinen listauspostaus oli aika lailla syvällinen ja pohtiva. Jos tällä kerralla pysyttäisiin taas näissä vähän pinnallisemmissa. Ovat kuitenkin paljon helpompia listoja tehdä. Kas kummaa...

Ensimmäiseksi inhoamani kotityöt.

1. Tiskaaminen

2. Imurointi

3. Pyykkien pesu

4. Pyykkien viikkaus

5. Pölyjen pyyhintä

6. Lattioiden pesu

7. Ikkunoiden pesu

8. Pintojen pyyhkiminen

9. Roskien vienti

10. Tavaroiden laitto paikoilleen

Toki pidän puhtaasta ja siististä kodista, mutta vihaan itse siivoamista! Eikö se koti voisi puhdistua itsellään? No, teinin saan viemään roskat antamalla siitä rahaa. Mies hoitaa pyykkien viikkauksen ja astianpesukone tiskaaminen. Imuroida en voi, ainakaan kovin kauaa, sillä selkäni tulee imuroinnista todella äkkiä kipeäksi. Pitäisi joko saada toisenlainen pölynimuri tai sitten palkata kotisiivooja.

Toinen lista, suosikkijuomani.

1. Samppanja

2. Valkoviini

3. Punaviini

4. Kuiva omenasiideri

5. Frozen Fazerina

6. Tom Collins

7. Kermalikööri

8. Kaakao

9. Coca-cola

10. Omena-seljankukkatee

Itse asiassa, juon nykyisin todella vähän alkoholia verrattuna siihen, mitä olen joskus juonut. ADHD-lääkityksen aloittamisen jälkeen ei vain tee enää mieli. Mutta ei se silti sitä tarkoita, ettenkö pitäisi viinistä ja samppanjasta. En vain kittaa niitä kaksin käsin, enää.

Kolmanneksi, bravuurini keittiössä. 

1. Ranskalaiset ja kalapuikot

2. Riisi ja Uncle Ben's-kastike

3. Pasta ja Dolmio-kastike

4. Pizzaonline-tilaus

5. Pakastepizzan lämmitys

6. Sydän-riisipata koiralle

7. Kaurakeksit

8. Coca-colakakku

9. Päärynäpiirakka

10. Kasvislasagne

Teen todella harvoin itse ruokaa alust asti. Olen laiska enkä ole edes erityisen hyvä kokki. Arvostan kyllä hyvää ruokaa ja haluan syödä hyvää ruokaa! Sitä varten ovat ravintolat. Itse en saa mitään kummoista keittiössä aikaiseksi. Hyödynnän paljon valmista tai sitten teen jotain helppoa. Kasvislasagne on ainoa asia, mitä valmistan, ihan vain siksi, että se on ihan hemmetin hyvää. Jopa minun tekemänä.

Neljänneksi, suosikkiurheilulajini. Tämä yksinkertainen lista oli lopulta suhteellisen vaikea, sillä en katso urheilua ja selkävammani takia en juurikaan sitä harrasta. Lisäksi koululiikunta ja siitä saadut traumat ovat vieneet tiettyjen lajien kohdalta harrastamisen ilon jopa niin pahasti, että kiellän ne jopa lapseltani.

1. Potkunyrkkeily

2. Thai-nyrkkeily

3. Nyrkkeily

4. Rally-toko (varmana on urheilua, siinä tulee hiki!)

5. Tanssi

6. Koiratanssi

7. Tankotanssi

8. Kävely koiran kanssa

9. Jousiammunta (olen kokeillut pari kertaa ja se on hauskaa)

10. Uinti (en muuten välitä pahemmin, mutta auttaa särkevään selkään)

Antaisin mitä tahansa, jos voisin palata takaisin kehään, nyrkkeilyhanskat kädessä! Voi että, se olisi unelmien täyttymys.

Viides lista, entiset työpaikkani. No, laitetaas muutama, mitä muistan.

1. Auranlaakson kansalaisopisto

2. Kaarinan poliisilaitos

3. Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto

4. Rock-Rooster

5. Suomen asuntomessut

6. Lemminkäinen

7. Ruokavarasto

8. Eno-lehti

9. 6D-lehti

10. Bovallius-ammattiopisto

Todellakin, Bovalliuksen voi laskea kuuluvani entisiin työnantajiin, sillä Bovallius muuttui vuoden vaihteessa Spesiaksi! En todellakaan ole irtisanoutunut, mutta Bovalliuksen tie päättyi ja Spesian tie alkoi. En siis palaa opintovapaani jälkeen enää Bovalliukseen, vaan Spesiaan.

Kuudes ja tällä erää viimeinen lista: Supervoimat, jotka haluaisin itselleni.

1. Olla näkymätön

2. Hallita tuulta

3. Voida lentää

4. Mennä seinien läpi

5. Hallita ihmisten mieltä

6. Olla salamannopea

7. Nähdä tulevaisuuteen

8. Olla supervahva

9. Ulkonäön muuntamistaito

10. Eläinten kontrollointitaito

Pitäisikö liittyä jedien uskontoon, niin sen jälkeen voisin oppia hallitsemaan Voimaa, ja sitä kautta saada edes osan näistä ominaisuuksista itselleni? Vitsi vitsinä.