Loma! Ja mitä kalenteriini vilkaisin, se jatkuu vielä vähän aikaa. Ensi viikolla ei ala kuin yksi kurssi. Ehdin siis lukea vielä monta kirjaa, ihan vain omaksi ilokseni, ennen kuin taas alkaa kauhea kurssikirjojen pänttäys.
Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta
Tämä teos sisältää 12 tositarinaa suomalaisista julkkiksista, jotka ovat tulleet ulos kaapista. Sen lisäksi kirjaan mahtuu myös artikkeleita psykiatreilta, kirkolta ja lainoppineilta. Tositarinat on koottu haastatteluiden avulla, ja haastateltujen joukkoon kuuluvat mm. Jani Toivola, Teuvo Loman ja Oras Tynkkynen.
Tarinat ovat mielenkiintoista luettavaa monessakin mielessä. Niistä kaikista kuultaa läpi se, että nämä kaikki 12 haastateltua elävän tuiki tavallista elämää, ihan tavallisessa parisuhteessa. He rakastavat, tekevät työtä, hoitavat arkiaskareensa, eikä heidän elämänsä ole mitenkään sen oudompaa tai kummallisempaa. Ainoastaan heidän puolisonsa on samaa sukupuolta kuin mitä he itse ovat. Ja tästä syystä he ovat saaneet kokea syrjintää työpaikoilla ja saunailloissa. Monen perheelle myös on ollut vaikea sulattaa se, että heidän rakkaasta lapsestaan onkin kuoriutunut homoseksuaali, ja useammat haastatellut kertovat äitinsä kysyneen heiltä, mitä hän on tehnyt kasvatuksessaan väärin.
Koska kirja on julkaistu vuonna 2009, ovat kaikki oikeustieteelliset tekstit auttamattomasti aikansa eläneitä. Laki on muuttunut huomattavasti kirjan julkaisun jälkeen. Jos siis etsii jotain esseetä varten lähdeteosta, tästä kirjasta ei ole siinä mielessä apua. Ellei sitten halua pohtia lain ja homoseksuaalisuuden suhdetta historiassa. Silloin tämä teos sopii mitä mainioimmin lähdeteoksen virkaan. Haastateltujen tarinat eivät kuitenkaan vanhene ajan hampaissa, ja heidän tarinoitaan voi käyttää lähteenä, jos haluaa tehdä jonkun pienen esseen homoseksuaaleista ja heidän elämäntarinoistaan.
Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa, mikä on minun suhtautumiseni samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittolakia kohtaan... Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suurin on rakkaus, ja se on aivan yksi paskan hailea, millaiset killuttimet siellä toisen puoliskon alaosastossa on, vai onko siellä killuttimia laisinkaan, kunhan elää parisuhteessa, missä voi luottaa toiseen, saa arvostusta ja vastarakkautta.
Kriminaalipsykologia
Tästä teoksesta on ilmestynyt vuonna 2017 uudistettu painos. Minulla, tietenkin, on se vanhempi. Ollut jo hyllyssäni vähän aikaa, koska en ole saanut luettua. Noh, tuosta vanhemmastakin painoksesta sai hyvän käsityksen siitä, mitä on kriminaalipsykologia ja mitkä kaikki asiat voivat ajaa henkilön tekemään rikoksia.
Teos on todella kattava ja yksityiskohtainen. Siinä käydään läpi erilaiset rikollisuuden muodot aina varkauksista väkivaltarikoksiin sekä rikollisten henkilöiden hoito. Vaikka teoksen takakannessa lukee, että se on suunnattu kaikille aiheesta kiinnostuneille, huomasin muutamassa kohdassa, että tekijä on jättänyt "suomentamatta" hieman hankalampia tieteellisiä termejä, mitkä eivät välttämättä aivan kaikille maallikoille avaudu. Alaa opiskelleille ne ovat toki itsestään selviä termejä, mutta esim. äidilläni ei ole tasan mitään hajua siitä, mitä tarkoittaa sosiaalinen kompetenssi.
Lisäksi teoksessa painotettiin miehiä rikoksen tekijöinä. Toki sieltä löytyi vähän asiaa naisistakin, mutta paino on sanalla vähän. Ymmärrän sen kyllä, että kirja kertoo yleistäen kriminaalipsykologiasta, ja miehet ovat rikollisten joukossa yliedustettuina, muttei se tarkoita sitä, etteivätkö naisetkin rikoksia tekisi. Olisin kaivannut enemmän asiaa naisista rikosten tekijöinä.
En suosittele kirjaa herkille ihmisille, sillä etenkin väkivalta-osiossa kirjoittaja kuvailee todella yksityiskohtaisesti joitain tapahtuneita rikoksia, ja tämä voi järkyttää herkimpiä ihmisiä. Niille, jotka kestävät lukea nämä järkyttävät kuvaukset ilman, että tarvitsee turvautua oksennusämpäriin, suosittelen kirjaa lämpimästi, jos kriminaalipsykologia vähänkään kiinnostaa! Tässä on "kaikki" yhdessä paketissa.
