Hardcore IKEAstar ja valkoiset tennissukat

Heitän Logomon parkkipaikalla sen helvetin päheän rotsini takapenkille. En viitsi maksaa narikkaa. Nyt ei ole vielä niin kylmä, ettenkö pärjäisi tuon pienen kävelymatkan ihan vain hienossa Motörhead-mekossani.

Portsari katsoo meitä ja aloittaa tarinansa: "Okei, eli homman nimi on tämä. Lämppäri ei ole vielä tullut. Sen pitäisi soittaa tässä aulassa, mutta kuten huomaatte, lavalla ei ole ketään. Baari on auki, sieltä saa juotavaa, kun odotatte illan pääesintyjää. Heidän keikkansa alkaa kyllä ajoissa, sen lupaan. He nimittäin ovat jo täällä ja laittavat parhaillaan lavaa kuntoon. Lämppäri esiintyy sitten pääesiintyjän jälkeen."

"Selvä pyy, sanoi Manninen varista. Mutta osaatsä yhtään sanoa, missä helvetissä se lämppäri on, kun ei se kerran täällä ole?"

"Juu, osaan sanoa. Lähtivät Tukholmasta myöhäisemmällä laivalla, eivätkä ole sen takia vielä ehtineet tänne."

Voi vitun ruåtsalaiset! Lämppäri tulee pääesiintyjän JÄLKEEN? No, voihan sen tietenkin tehdä noinkin. Takaperoisuus voi joskus olla ihan kiva asia. Paitsi silloin, kun minä olen varta vasten tullut tänne ajoissa siksi, että kuulisin myös lämppäriltä pari biisiä, ja jättänyt yhden opiskeluhomman sen takia kesken. Jos olisin tiennyt tämän, olisin voinut jäädä kotiin vielä tunniksi tekemään hommia. Perkeleen paviaanit!

Menen baaritiskille ja tilaan cokiksen. Olen ystävällisellä päällä ja sallin aviomiehelleni yhden siiderin, vaikken itse voikaan juoda. Jos ajat, et ota. Ja minä päätin säästää tänään taksimaksut, kun huomenna on kuitenkin työpäivä. En kehtaa mennä ihan hirveässä kaasussa töihin. Enää toista kertaa.

Istun lavalla, missä lämppärin pitäisi soittaa ja pelaan aika kuluksi Frozen Free Fallia. Siinä se tunti menee mukavasti kukkaruukkuja keräillen. Cokis alkaa painaa rakossa, ja menen vessaan. Meinaan revetä naurusta, kun huomaan, että ruotsalaisuus on tarttunut myös Logomon vessakalustoon, mikä on selkeästi henkittu Ikeasta. Logomossa on kokoa oma pönttösi -teema tänään. Harmi, että ruuvimeisseli jäi kotiin. 

Onneksi sentään illan pääesiintyjä, Hardcore Superstar, aloittaa ajoissa. Roikun lavan edessä ja nojaan kaiteeseen. Pakko, koska tämä saatanan paska selkä. En kestä koko keikkaa, ellen saa nojata johonkin, ja kaikki pöydät ovat varattuja. Enkä minä, turkulainen nainen, mene seisomaan sellaiseen pöytään, missä on joku tuntematon ihminen. Hyi saatana! Siltä voi vaikka saada jonkun pöpön. Tai se voi vaikka puhua jotain! Se vasta kamalaa olisikin.

Pojat riekkuvat lavalla täynnä energiaa ja jengillä on hyvä meno päällä. Itsellänikin on hyvä fiilis ja moshaan sen, minkä selkäni kanssa pystyn. Kunnes... Näen jotain aivan järkyttävää. Niin kamalaa, että näen siitä huutopainajaisia ensi yönä. Basistilla oli jalassaan valkoiset tennissukat ja ruskeat purjehduskengät! Siis MITÄ HELVETTIÄ?!?!?! Hevibändin basistilla VALKOISET TENNISSUKAT?!?!?! Ja ne vitun PURJEHDUSKENGÄT!!!!!!! 

Hieraisen silmiäni ja katson toiseen kertaan. Jos vaikka olisinkin nähnyt väärin ja erehtynyt. Ei perkele. En ole erehtynyt. Sillä saatanan basistilla on OIKEASTI ne helvetin tennissukat ja purjehduskengät. Silmiäni alkaa särkeä ja minulle tulee paha olo. Oksettaa. Hyvä fiilis on kaikonnut Siperiaan painimaan karhujen kanssa. Niillä karhuilla ei sentään ole jalassaan jotain vitun tennissukkia.

Katsokaa nyt: VALKOISET VITUN TENNISSUKAT!

Viereeni tulee tuhannen kännissä oleva kikkelihevimies. Hänellä on kova meno päällä. Höpisee minullekin kännispäissään jotain, mistä en saa selvää, ja yrittää saada minua mukaan menoon. Minun tekee mieleni sanoa, että katso noita basistin kenkiä, mutta jätän sanomatta. Tuo jätkä on sen verran päissään, että tuskin näkee lavalle asti, vaikka se on metrin päässä.

Tulee minun lempibiisini tältä bändiltä: We don't celebrate Sundays. Yritän piristyä ja tanssia musiikin mukana, mutta kun ne saatanan valkoiset tennissukat vilkkuvat koko ajan silmissäni. Päätäni alkaa särkeä niiden sukkien loisteessa. Toivottavasti minulle ei tule tämän takia migreeniä.

Lämppäri Smash Into Pieces

Bändi lopettaa ja siirrymme takaisin aulatilaan, missä on kuin onkin lämppäri vetämässä omaa settiään. Ihan kivalta kuulostaa, paitsi ettei meillä ole aikaa jäädä kuuntelemaan näitä poikia. Pitää lähteä kotiin valmistautumaan huomiseen työpäivään.

Vitun tennissukat! Ei saatana! En pääse tästä yli enkä ympäri. Jos enää ikinä menen Hardcore Superstarin keikalle uudestaan, laitan hyvissä ajoin ennen keikkaa viestiä bändille: Katsokaakin, perkele, että sillä teidän basistilla on jalassa jotain muuta kuin ne vitun tennissukat ja ruskeat purjehduskengät!

Puhtaalta pöydältä

Tänään alkoi kauan odotettu ja erittäin ansaittu joululoma! Ja koska olen joululoman vuoksi aivan erityisen hyvällä ja anteliaalla päällä, päätin antaa teille vilauksen, jälleen kerran, oravan arjesta ja niistä haasteista, minkä kanssa me ADHD-aikuiset painimme joka ikinen päivä.

Vaikka päätinkin pitää rennon joulun, ilman stressiä, halusin kuitenkin ihan välttämättä tehdä yhden asian: Siivota olohuoneen pöydän. Ennen siivousta se näytti tältä:

Päätin lähteä purkamaan tämän kaaoksen, ja tehdä listan kaikesta, mitä pöydältä löytyi. Lista näyttää kaikessa lyhykäisyydessään tältä:

• TunneTassu-kortit
• Vessapaperirulla
• Kyhmyjoutsen
• Hiusharja
• Jalkakylpysuolaa
• Kaukosäätimiä 4 kpl
• Opiken pehmonoppia 3 kpl
• Puolikas tupakka-aski
• Täysinäinen tupakka-aski
• Tämän vuoden kalenteri
• Ensi vuoden kalenteri
• HAASTE-koulutusmateriaali
• Koiran harja
• Järkkärin akun laturi
• Kaksi puoliksi poltettua kynttilää
• Avaamaton tuikkupaketti
• Likainen sukka
• Koiran tonttulakki
• Viiden sentin kolikko
• Tekniikan alan ruotsin oppikirja
• Kokkiopiskelijoiden englannin oppikirja
• Eläinavusteisen valmennuksen luentomuistikirja
• Star Wars-vihko
• Kamera-lehti
• Puun pintakäsittelystä kertova englanninkielinen kirja
• Liisa Ahosen luennon printatut luentodiat
• Koirankakkapussi (tyhjä ja käyttämätön)
• Tyttäreni koulussa tekemä maalaus
• Ompeluloota
• Kyniä 5 kpl
• Vanha ostoslista
• Opintolainatilin tiliote
• Noppa
• Omaishoidon palkkaerittely
• SEY:n Onnellinen koira-tehtävälehtinen
• Hammashoidon palveluseteli
• Printattuja ruokareseptejä 3 kpl
• Muistilista Aistin jutuista
• Tyttärelleni joululahjaksi tilaaman vaatepaketin lähetysluettelo
• Avaamaton paketti Efiltä (sisältää sheivausteriä ja laskun)
• Fruit Ninja-mansikka
• Joulukortteja 6 kpl
• Avaamaton OAJ:n kirjekuori (sisältää uuden jäsenkorttini)
• Klemmari
• Sonera Viihteen asennusohje
• Saksofonistien joulumatinean ohjelma
• Kutsu tyttäreni koulun joulujuhlaan
• Avattuja, tyhjiä kirjekuoria 2 kpl
• Kuitti
• Taloyhtiön kokouskutsu
• Muistilappu
• Käytetty nenäliina
• PartyLiten kolmisydänkynttilän kansi
• Pipo
• Kummisetä-trilogia
• Terotin
• DVD-levyjä 12 kpl
• Turun filharmonisen orkesterin kevään 2017 esite
• Tyttäreni leikkiapinan villapaita
• Koiramme-lehti
• Maksumuistutus
• Itsepalvelupesulan mainos
• Tabletti (siis tablet-tietokone, ei pilleri)
• Avaamaton Opettaja-lehti, missä on pieni kalenteri mukana
• Kasa Kaunon eläinlääkäripapereita
• Muistivihko, mihin kirjoitan runoja
• Lattialistan palanen
• Tietokonekaapeli
• Tyttäreni joulutodistus
• Koiran ICE-kortti (täyttämätön)
• Laminointikone
• Pahiksen tarra
• Kännyköitä 3 kpl

Pöytäni sotkuisuus ei johdu siitä, että olisin patalaiska porsas, joka nauttii epäsiisteydestä eikä välitä. Myönnän, olen suhteellisen laiska, mitä siivoukseen tulee, mutten kuitenkaan nauti epäsiisteydestä. Siistissä kodissa on mukavampi elää. Se, miksi en saa pöytääni siivottua tai tehtyä montaa muutakaan siivoukseen liittyvää, johtuu niistä valtavan suurista toiminnanohjauksen ongelmista, mitä on tasan jokaisella kirjoon kuuluvalla ihmisellä. Ja meitä kirjolaisia on tässä taloudessa kolme, eikä talouteen kuulu yhtään nenttiä (olen täysin varma, ettei koirammekaan ole nentti). Ei siis ole mikään ihme, että kodissamme on tällaisia tavarakekoja, kun kaikilla on toiminnanohjaus hukassa.

Toiminnanohjauksen vaikeuden lisäksi, ainakin minua itseäni henkilökohtaisesti, vaivaa ajan hahmottamisen vaikeudet. En pysty laisinkaan arvioimaan, paljonko tarvitsen aikaa mihinkin tapahtumaan. Jos minun pitäisi tyhjentää pöytä roinasta, en pysty arvioimaan, meneekö minulla siinä kolme minuuttia, kolme tuntia vai kolme päivää. Usein työmäärä vaikuttaa liian suurelta senhetkisiin voimiini nähden, joten jätän sen tekemättä. Todellisuudessahan homman tekemiseen saattaisi mennä se minuutti, mutta koska en hahmota sitä ja homma näyttää paljon isommalta, en pysty tarttumaan toimeen.

En myöskään pysty arvioimaan, paljonko tarvitsen aikaa jonkin tietyn matkan kulkemiseen. Siksi olen aina joko myöhässä tai hirveän paljon ajoissa.

Tällä kertaa minulla meni puolisen tuntia pöydän tyhjentämiseen. Eli ei mikään ihan hirveän paha rasti. Siivoamiseen vaadittavaa aikaa pidensi se, kun kävin aina välillä kirjoittamassa ylös, mitä kaikkea pöydältä löytyi. Mutta nyt voin aloittaa uuden vuoden 2017 puhtaalta pöydältä!

Unien ihmeellinen maailma, osa 10

Jos joku teistä on nähnyt elokuvat 28 päivää myöhemmin ja 28 viikkoa myöhemmin, tietävät, mistä puhun, kun puhun ragesta.

Eli tänne meidän turvalliseen lintukotoomme ole päässyt iskemään rage. Se oli todella erilainen rage kuin leffoissa, eikä muuttanut ihmisiä zombeiksi: Se vain teki ihmisistä tunteettomia kusipäitä.

Metsän keskellä oli valtava pöytä.

Jostain kumman syystä, olin taas kerran raskaana. En tiedä, oliko lapsella isää, ja jos oli, kuka se isä oli, mutta unessa sillä ei ollut merkitystä. Olimme isossa porukassa juhlimassa. Vaikka tunsin ihmiset ympärilläni siinä unessa, tosielämässä en tunne sen näköisiä ihmisiä. Yhtäkkiä eräs porukkaamme kuuluva mies alkoi käyttäytyä oudosti. Katsoin hänen silmiinsä, ja huomasin, että valkuaiset ovat muuttuneet verenpunaisiksi. Tiesin, että tuo mies on saanut rage-tartunnan. En ollut ison raskausmahani kanssa kovin nopea liikkuja, joten mies sai minut helposti kiinni, ja raahasi minut väkisin keskelle metsää. Pelkäsin kuollakseni, mitä kaikkea tulee tapahtumaan.

Metsässä oli toinen rage-tartunnan saanut mies. Heillä oli selkeä suunnitelma meidän varallemme, muttei suunnitelma ikinä selvinnyt. Metsässä oli myös, Liisa Ihmemaassa-tyyliin, valtava pöytä ja tuoleja sen ympärillä. Minut istutettiin tuoliin. En ollut ainoa istuja, vaan pöydässä oli toinenkin henkilö: Itselleni täysin tuntematon mies. Myös tämä mies oli kauhuissaan. Emme uskaltaneet puhua mitään keskenämme, sillä pelkäsimme tartunnan saaneita miehiä.

Yhtäkkiä miehet katosivat jonnekin, ja metsästä juoksi hirveää vauhtia taas uusi mies (miksi näin hitosti miehiä, miksei muita naisia välillä?), joka huusi suoraa huutoa: “Lähtekää karkuun, nyt on tilaisuus, kun eivät huomaa! Juoskaa!” Otimme toisen pöydässä istuvan miehen kanssa jalat allemme, ja aloimme pinkoa, minkä kerkesimme. Pääsimme metsästä pieneen kylään, mikä sattumoisin oli painajaisteni Pöytyä (siellä asuminen teini-iässä muutaman vuoden ajan oli sellaista painajaista, ettette usko). Muita ihmisiä ei näkynyt. Olimme juoksemisesta aivan läkähtyneitä, etenkin minä ison mahani kanssa, ja uskalsimme hidastaa vauhtia.

Tässä vaiheessa koira tuli ilmoittamaan, että olisi pissahätä ja pitäisi päästä ulos, joten heräsin. Ihan hyvä vain, että heräsin, sillä uni oli aivan kauhea! Ja koska minulla on vapaapäivä, voisinpa vaikka harkita uudestaan nukkumaanmenoa.

Unessa minut raahattiin metsään.