Tämä viikonloppu oli suunniteltu jo kauan aikaa sitten: Mies huitsin tuuttiin, mukula mummille kera koiran ja minä gradun analyysin kimpussa. Kaikki tarvittava oli hankittu tätä suurta ja mielenkiinnotonta viikonloppua odottamaan: Lähdekirjat kirjastosta, artikkeleita netistä, paljon nannaa ja limpparia sekä uusin Star Wars-leffa sitä hetkeä varten, kun aivoja särkee niin paljon, että on pakko pitää ajatustauko. No, mehän emme asu edelleenkään siellä Strömsössä, vaan Turussa, joten arvata saattaa, ettei tästä viikonlopusta sitten tullut ihan sitä, mitä piti, ja koira joutui jäämään minun kanssani kotiin.
Tässä kohtaa voisi olla hyvä kertoa, että minä olen ihminen, jolle ei kannata tehdä lupausta, ellei sitä pysty pitämään. Minä pidän lupauksia niin pyhänä asiana, että tasan ainoa asia, mikä minun mielestäni on hyvä syy perua lupaus, on huuto-oksennus-vatsatauti. Mikään muu syy ei ole hyväksyttävä syy, ja koska minä olen suhteellisen kipakka akka, niin siitä saa sitten kuulla pitkään, huutoisan äänensävyn säestämänä. Lupauksia EI petetä. Niitä vain ei petetä.
 |
| "Hui saakutti! Kirsu pois mun takalistosta! Korvatkin nousee pystyyn, kun sä tollattis mua nuuskit. Jotain rajaa!" |
Minä rakastan koiraani! Aivan yli kaiken. Meidän koiralta ei puutu mitään, ja hänet on niin pilalle lässytetty ja hemmoteltu, ettei toista yhtä pilalle hemmoteltua koiraa taida tällä meidän pohjoisella Suomenniemellä olla. Juuri tästä syystä olisinkin halunnut, että koira olisi ollut tämän viikonlopun jossain muualla kuin kotona. Minä ja gradu olemme sellainen yhdistelmä, että minun huomioni kiinnittyy kirjoitusprosessin aikana vain ja ainoastaan siihen graduun. Ja koska koiramme on pilalle lässytetty, hän ei ole tottunut siihen, ettei häntä huomata. Tämä aiheutti meille molemmille ikäviä tilanteita viikonlopun aikana.
Minä jouduin väkisinkin keskeyttämään kirjoittamisen ja ajatuksen aina vähän väliä, kun koiralla oli minulle asiaa. Milloin asia oli pissahätä, milloin paskahätä, milloin vesikuppi oli tyhjä, milloin oli nälkä, milloin taas koira halusi leikkikaverin. Ja voin sanoa, että ADHD-aikuisella se kestää ihan mukavasti, että saa keskeytyksen jälkeen taas kerättyä kasaan ne miljoonat ajatuksensa, ja voi jatkaa siitä, mihin jäi. Ja niitä keskeytyksiä tuli ihan koko ajan!
Koira taas ei saanut kaipaamaansa huomiota. Rapsutushetket olivat lyhyitä, emäntä ei ollut läsnä, lenkit olivat lyhyitä eikä koira päässyt riehumaan koirapuistoon. Koiran viikonloppu oli suureksi osaksi makaamista ja luiden järsimistä. Ei todellakaan mitään mukavaa! Ja minulle oli tuskaista nähdä, miten koirani olisi kaivannut enemmän tekemistä. Valitettavasti se gradu ei valmistu, ellei sitä tee, joten sitä on pakko joskus tehdä.
Eipä se koira kuole siihen, jos yhtenä viikonloppuna saa vähän vähemmän huomiota ja vähän lyhyemmät lenkit. Mutta paljon hauskempaa koiralla olisi ollut, jos lupaus olisi pidetty ja hänet olisi otettu sinne, minne hänet luvattiin ottaa!
 |
| "Mitä sä nyt oikein meinaat? Hä?" |
Kaikesta huolimatta, sain graduni analyysiä eteenpäin. En todellakaan niin paljon kuin olisin halunnut ja mitä olisin saanut, jos olisin ollut yksin ja saanut keskittyä kunnolla analyysiin ilman jatkuvia keskeytyksiä. Sain kuitenkin suuren osan kaikkein kuivimmasta osiosta pois, eli määrällisestä aineistosta. Olen vääntänyt taulukkoa, piirakkaa, kuviota ja kaaviota niin paljon, että prosentit vain vilkkuvat silmissä. Ja koska etenkin nämä taulukot ovat kooltaan ja pituudeltaan suuria, on graduni sivumäärä aivan valtava! Noh, tuskinpa tuo haittanee. Ehkä lukijat osaavat ottaa tämän pikkaraisen seikan huomioon, kun arvioivat pituutta.
Osa kaikista piirakoista ja taulukoista on vielä "avaamatta" lukijalle, koska kaikki aikani on mennyt siihen, että olen vääntänyt ne. Mutta onneksi graduni palautuspäivä ei ole huomenna. Ehkä tässä tulee kesän aikana vielä mahdollisuus, jolloin saan kirjoitusrauhan niin, että minulle tehdyt lupaukset myös pidetään eivätkä täysin turhanpäiväiset asiat mene ensin tehtyjen lupausten edelle!
 |
| "Älä kutita mua!!!!!" |
En minä mitenkään kiukkuinen ole tämän petetyn lupauksen takia, miksi sinä niin luulet?
Gradun, Star Warsin ja koiran lisäksi olen myös välillä kuunnellut muutaman luennon Courserasta, ihan vain siksi, että saisin ajatustauon. Suoritettujen kurssien lista alkaa olla jo ihan mukavan pitkä, sillä olen saanut aika monta "olisi valmis, jos minulla olisi jotain vertaisarvioitavaa"-kurssia pois päiväjärjestyksestä. Hetken kuluttua olen suorittanut kaikki Courserasta löytyvät kurssit. Olenhan minä siellä jo kuukauden päivät puuhastellutkin eri kurssien parissa.
Tästä on hyvä lähteä kohti uutta viikkoa ja kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti