Juna keikkuu, hyppii ja pomppii. Mietin, onko tämä tuubi jotain sukua kengurulle. Maisemat vilisevät ohitse ja aurinko porottaa ikkunasta suoraan silmiini. Olen äärettömän väsynyt ja mieleni tekisi vain laittaa unimaski naamalle, sulkea silmät ja siirtyä tästä todellisudesta unien Sinimaahan. Sen sijaan päätän käyttää tämän kaksituntisen kengurumatkan hyödykseni ja teen positiivisen psykologian kurssien tehtäviä Courseraan.
Tämä koulutusviikonloppu on ollut aivan ihana. Liian ihana. Minusta on haikea palata takaisin kotiin. Haluan Pipsa-possun luokse Särkänniemeen! Haluan silittää aaseja. Haluan lässyttää siellä asuville koiranpennuille. Ehkä minä haen ensi kesäksi töihin Särkänniemen Koiramäkeen eläintenhoitajaksi.
Tänään emme enää menneet takaisin Särkänniemeen, vaan pidimme tavallisen koulutuspäivän Tampereen yliopiston päärakennuksessa. Siellä vanhassa tutussa luentosalissa, missä olemme olleet aina ennenkin. Aiheena oli etiikka eläinten koulutuksessa. Ja tästä aiheesta minä pidän erityisen paljon! Minusta etiikka ja eläimet ovat erottamaton asia toisistaan, puhutaan sitten tuotantoeläinten hyvinvoinnista tai lemmikkien kouluttamisesta. Eläimiä ei voi kohdata ilman etiikkaa. Tai no, voi, mutta sen jälkeen Satu tulee ja alkaa saarnata. Ja sitä ei halua kuunnella kukaan!
Käymme koulutuspäivän aikana läpi monta hyvää kirjaa aiheesta. Minulla on Adlibriksessä kaksi kilometriä pitkä toivelista niistä kirjoista, mitä haluan ostaa liittyen opintoihini. Siis liittyen kaikkiin niihin opintoihin, mitä minulla on tällä hetkellä meneillään. Etsin myös nämä uudet etiikka-aiheiset kirjat Adlibriksen sivuilta, ja painan sydämen kuvaa kirjan vieressä. "Lisätty toivelistalle". Kiitos! Palaamme asiaan heti, kun saan ylimääräistä rahaa jostain.
Luennoitsija kertoo aiheista, mistä ei ole vielä tehty kunnolla tutkimusta, mutta pitäisi tehdä. Sisäinen tutkija minussa herää heti. MINÄ haluan tehdä tuota tutkimusta! MINÄ teen sen vielä joku päivä! MINÄ! TUTKIMUS! Kysykää nyt vaikka meidän laitoksen proffalta, minä olen ihan mukiin menevä tutkija, kun kerran gradun teoriaosaakin kehuttiin maasta taivaaseen. Kirjoitan ylös nämä tutkimusaiheet, mitä pitäisi tutkia. Kyllä minä vielä joskus! Ehkä sitten, kun lakkaan opiskelemasta ja minulla on aikaa muille harrastuksille, kuten vaikka sille tutkimuksen tekemiselle.
"Seuraavana Loimaa". Ihanaa, Turku lähestyy! Selkäni on ollut eilisen possupäivän jälkeen niin kipeä, että pystyn tuskin kävelemään. Enää hetken aikaa istumista tässä kuumassa junassa, ja sen jälkeen pääsen halimaan, pusuttamaan ja rapsuttamaan omaa, rakasta Kaunoa. Ai niin, onhan minulla mieskin... No, pääsen pussailemaan MYÖS sen minun mieheni kanssa, vaikka koira nyt yleensä pruukaa olemaan se, ketä pussataan ja tervehditään ensin. En tiedä, mistä moinen tapa on tullut.
Mutta koska tässä on vielä puolisen tuntia aikaa, ehdin vielä hyvin tehdä jonkun positiivisen itsetutkimustehtävän. Kunhan sävellän jotain kökkökakkaa, mikä menee helposti läpi kenelle tahansa. Siinä minä olen mestari!
Saako sulta kysyä mielipidettä noihin Koiramäessä oleviin eläimiin? Erityisesti haluaisin tietää sun mielipiteen ja näkemyksen koiranpentuihin, niiden jaksamiseen ja kehitykseen ja oloihin ja siihen miten hengailu eläinpuistossa vaikuttaa niihin aikuisena. Onko sulla jotain mielipidettä tai ehkä koulutuksen tuomaa näkemystä?
VastaaPoistaSaa kysyä mielipidettä. Ne koiranpennut ovat siellä vain TODELLA lyhyen aikaa, minkä jälkeen pennut pääsevät hyviin koteihin. Se aika, mitä pennut siellä ovat, on niin lyhyt, ettei se vaikuta käyttäytymiseen negatiivisesti eikä tuota traumoja. Etenkin, kun pennut ovat siellä hyvässä hoidossa eivätkä innokkaat Koiramäessä vierailevat lapset pääse sorkkimaan niitä pentuja miten sattuu.
PoistaKoiramäessä on huomioitu laumaeläimet eikä yksikään laumaeläin joudu olemaan yksinään, mikä on huipputärkeä juttu. Mitä mä katselin niitä eri eläinten aitauksia, niin aitaukset näyttivät olevan tarpeeksi suuret, eläimillä oli tarpeeksi tilaa ja myös tarpeeksi iso suoja, mihin päästä pakoon sadetta ja liiallista aurinkoa. Aitaukset olivat siistit ja työntekijöitä oli riittävästi huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista ja aitausten siisteydestä. Tsekkasin myös vesitilanteen, ja jokaisessa aitauksessa oli raikasta vettä koko päivän tarjolla!
En ole erityisen kova fanittamaan eläintarhoja, koska mun mielestä vapaus on todella iso osa hyvinvointia, myös eläimille. Se, että delfinaario lopetettiin, oli mun mielestäni eettisesti täysin oikea teko. Mutta mä voin silti sanoa täydestä sydämestäni, että Koiramäessä eläinten olot ovat hyvät. Ne saavat asianmukaista hoitoa ja ravintoa, niillä on asianmukaiset tilat ja tarpeeksi lajitovereita ympärillä. Koiramäki on yksi siisteimmistä eläintarhoista missä olen ikinä käynyt. Vaikkei siisteys ja hyvä hoito tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteivät ne siellä asuvat eläimet edelleenkään ole vapaita...