Elän parhaillani jonkinlaisessa kriisissä. Mikä lie identiteettikriisi. Joku kriisi nyt kumminkin! Kriisi kuin kriisi.
Vaikken ole vielä edes neljääkymmentä, fakta on kuitenkin se, etten tästä enää nuorru. Ja kysymys siitä, mitä haluan tehdä isona tyttönä, on alkanut kalvaa minua yhä enemmän ja enemmän. Minua kiinnostaa moni asia ja moni ala. Olen myös hyvä opiskelija, joten opinnot, olivat ne minkä tahansa alan opintoja, eivät tule tuottamaan vaikeuksia. Suurin kysymys tässä nyt on se, mikä on se ala, mistä jään tulevaisuudessa eläkkeelle. Olettaen, että sitten joskus 25 vuoden päästä on enää olemassa sellaista kuin eläkejärjestelmä.
Eilen löysin Internetin ihmeellisestä maailmasta erään yksityiskoulun. Siellä olisi tutkintolinja, mikä todella kiinnostaisi! Olen perehtynyt alaan jonkin verran, ja osaan alalta jotain, mutten ole mitenkään erityisen hyvä. Ainakaan vielä. Toki harjoittelemalla oppii. Kyseistä koulua voisi käydä monimuotona, joten edes töitä ei tarvitsisi lopettaa sen vuoksi. Se oli täydellinen alanvaihdos, ja kaikki se, mitä olen tähän asti opiskellut, tulisi turhaksi.
Toisaalta, pidän nykyisestä alastani, ja haluaisin oppia lisää, kuten olen parhaillani tekemässä. Olen kehittymässä paremmaksi ammattilaiseksi siinä, missä olen. Minua kiinnostaisi myös sellaiset tutkinto-opinnot, jotka tukisivat nykyistä työtäni, ja samalla näitä täydennyskoulutuksia, mitä käyn parhaillani.
Eli… Jatkaako nykyistä linjaa ja täydentää nykyistä osaamista? Lähteäkö tutkintolinjalle, mikä sivuaisi jonkin verran vanhoja opintoja ja missä voisin hyödyntää entistä koulutusta ja nykyistä osaamista? Lähteäkö täysin kokonaan uusille urille, unohtaen kaiken tämän, mitä olen tähän mennessä opiskellut, ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä?
Tässäpä iso pussi pähkinöitä purtavaksi väsyneelle oravalle. Mitä tehdä, kun kaikki kiinnostaisi, mutta ihan kaikkea ei yksi ihminen voi kuitenkaan tehdä?
Tai sitten unohdan kaikki yllä olevat vaihtoehdot, muutan maalle, perustan aasifarmin, ostan pari possua ja muutaman kanan. Ja tietenkin hankin lisää suomenlapinkoiria, sillä elämä ei olisi elämää ilman koiraa! Sen jälkeen elän lopun elämääni aaseja, possuja, kanoja ja koiria hoitaen.
En usko, että Kaunoa maalle muutto, koirakaverit, possut, kanat ja aasia paljoa haittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti