Pettymysten vapaapäivä

Turun kaupunginkirjasto oli valtava pettymys.

“Vapaapäivä”. Kävin laboratoriossa, teinin kanssa hammaslääkärissä, leipomossa tilaamassa pullaa ensi viikon teemailtaa varten, apteekissa, tankkaamassa, kaupassa, katsomassa ihanan söpöä koiranpentua, vetämässä vertaistuki-illan… Ja kävin siellä himputin kirjastossa! Iso oli askel ottaa, mutta tein sen kuitenkin, ja hetken jo tunsin onnistumisen iloa. Ilo ei kestänyt kauaa.

Sain änkytettyä tiskillä, että tarvitsisin uuden kirjastokortin, sillä vanhaa korttia en ole käyttänyt sitten vuoden savi ja kiekko. Ystävällinen, ja suorastaan pelottavan rauhallinen, mies neuvoi ja avusti mielellään. Lopulta sain kysyttyä, mistä mahtaisin löytää kaipaamani kirjan. Hän katsoi koneelta, ja sanoi, että hyllyssä on yksi kappale. Kirjoitti ylös hyllyn numeron, ja neuvoi, mistä hyllyn löytää.

Kapusin toiseen kerrokseen etsimään kirjaa. Hetken seikkailtuani löysin oikean hyllyn. Kirjaa en kuitenkaan löytänyt. Tein erittäin epäturkulaisen teon, ja menin kysymään neuvoa. Nuori, finninaamainen mies katsoi koneelta, ja sanoi, että kaikki kirjat ovat lainassa. Mutta juurihan minulle sanottiin, että yksi kappale on hyllyssä! Ei kuulemma ole. Minulle on sanottu väärin. Minun pitäisi tehdä kirjasta varaus, ja koska minua ennen varauksen tehneitä on useita, ei voi yhtään sanoa, milloin saisin kirjan.

Vilkaisin koneelta erästä toista tarvitsemaani kirjaa. SeKIN on lainassa! En saisi sitäkään! Eli täysin turha reissu. En saanut tasan yhtäkään kirjaa, mikä olisi edistänyt psykologian opintoja suuntaan tai toiseen. Joudun siis edelleenkin istumaan sohvalla ja pyörittelemään peukaloitani, eivätkä opinnot etene siitä huolimatta, että hankin sen himputin kirjastokortin.

Olen äärimmäisen pettynyt.