Sulhaselleni tuli vieras: Joku itselleni tuntematon mies, joka lupasi viedä ison osan sulhaseni nurkissa lojuvasta tietokoneromusta mukanaan. Samalla, kun miehet kävivät läpi tuota romua ja keskustelivat asioista, mistä minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä, minä päätin viihdyttää itseäni psykologian tutkimusmetodien kurssilla. Ja kappas, se tuli valmiiksi! Nyt on sitten sekin kurssi tehtynä, ja viisi opintopistettä taas plakkarissa.
En, todellakaan, usko saavani tästä kurssista sitä erinomaista arvosanaa, minkä olen saanut kaikista muista kursseista. Tehtävänannot oli esitetty jotenkin niin monimutkaisesti, että iso osa niistä meni aivan täysin yli ymmärrykseni. Ja kovaa menivätkin. Lisäksi tehtävät olivat suhteellisen hankalia tehdä, ja vaativat hirvittävän paljon. Uskon kuitenkin pääseväni läpi tästä kurssista, ei se sentään niin huonosti mennyt, mutta millaisella arvosanalla… Se onkin sitten eri juttu. Jos saan edes kohtalaisen arvosanan, olen ihan tyytyväinen. Hyvään olen jo todella tyytyväinen.
Nyt on palautuslaatikko kolahtanut ja oppimistehtävä palautettu. Seuraavaksi jäljellä on enää se yksi kliinisen psykologian oppimistehtävä, mihin en ole - edelleenkään - saanut sitä yhtä lähdeteosta, ja koko kurssi riippuu ja roikkuu nyt tästä yhdestä kirjasta.
Koska minulla ei juuri nyt tällä hetkellä ole mitään opiskeltavaa, koska ei ole tarvittavia kirjoja, minun on siis tyydyttävä siihen, että tulevat päivät minä vain pakkaan sulhaseni tavaroita ja muutan. Tylsää, mutta toki tarpeellista, jos haluan saada tuosta jyväskyläläismiehestä tehtyä turkulaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti