Pientä häästressiä ilmassa, etten sanoisi…
Olin viimeöisessä unessa entisen lukioni pukuhuoneessa valmistautumassa liikuntatuntiin. Ympärilläni oli paljon entisiä tuttujani lukiosta. Minulla oli mukana kameran näköinen laite, mikä toki oli myös kamera, mutta sillä oli paljon muitakin ominaisuuksia, kuten soittolistojen kuuntelu, puheluiden soittaminen ja vastaanottaminen yms.
Siivooja oli jättänyt imurinsa keskelle pukuhuoneen lattiaa, ja eräs entisistä lukiotovereistani huusi kovaan ääneen: “Hei, jonkun hemmetin hieno kamera on mennyt imuriin!” Sanoin sen olevan minun. Toinen entisistä lukiotovereistani kysyi, miten minulla on ollut varaa noin kalliiseen laitteeseen. Vastasin, että voitin sen eräässä arvonnassa. Se oli totuus, sillä olin todellakin voittanut sen Facebookin arvonnassa.
Olin paniikissa ja raivona. Häihini oli vain viikko aikaa, enkä ollut kuullut miehestäni mitään. Viimeksi, kun puhuimme, keskustelimme riidellen, emmekä olleet sen jälkeen puhuneet keskenämme. Jos yritin soittaa tällä hienolla kameralaitteellani, mieheni oli ohjannut puhelun muualle. Välillä vastasi hänen äitinsä, välillä eräs exäni.
Aloin valittaa lukiotovereilleni, että on tämäkin. Mies ei ole viikkoon ollut yhteydessä, ei vastaa puheluihin, ja naimisiin pitäisi mennä. Pitäisi saada mies kiinni, että voisi kysyä, pitäisikö perua koko perkeleen häät.
Tämän jälkeen pukuhuoneeseen marssi hoikka nainen, joka alkoi pitää meille balettituntia.
Onneksi heräsin, sillä en olisi kestänyt niitä balettiliikkeitä enkä myöskään sitä epävarmuuden ja pelon tunnetta, mitä koin koko unen ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti