Hassu vuodenaika tämä joulu. Ihmiset käyttäytyvät ihan oudosti, ja tänne raahataan kaikenlaista roinaa, mihin ei saisi koskea. Kaiken lisäksi talo on täynnä erilaisia uusia hajuja. Välillä niitä hajun lähteitä saa maistaakin.
Aamu alkoi sillä, että isi päätti pukea mut johonkin jouluasusteeseen. Oli kuulemma hauska vitsi. Mun mielestä se oli ihan typerää, enkä suostunut olemaan paikoillani, kun äiti yritti ottaa kuvaa. Se haisi ihan isin hielle se jouluasuste. Hulluja noi mun hihnanjatkeet!
Sen jälkeen isi haki ullakolta laatikon, missä oli joku puun näköinen juttu. Sellainen tulee kuulemma jokaiseen taloon aina jouluna, ja siihen pitää laittaa palloja roikkumaan. Mä kävin tonkimassa sitä pallolaatikkoa, ja löysin sieltä ihan hirvittävän kivoja leluja! Ja sain ihan hirveät huudot, kun päätin leikkiä niillä. Miksi tuoda ullakolta leluja tänne, ellei niillä saa leikkiä? Pitäisivät ne siellä ullakolla vain piilossa. Kaikki, mikä on täällä talossa sisällä, kuuluu mun lelurepertoaariin.
Pojat koirapuistossa kertoivat jostain kinkusta. Se on kuulemma hirveän hyvää. Mä odotin koko päivän, että koska sellainen kinkku tulee uunista ulos, mutta eihän meillä mitään sellaista ollut! Pelkkiä rehuja vain palvelusväen ruokapöydässä. Ne on sellaisia ihme ituhippejä. Todella tyrmistyttävää. Se niiden ituruoka haisi niin pahalle, etten viitsinyt edes päivystää siinä pöydän ääressä ja odottaa, että jotain hyvää putoaisi lattialle. Omaan kuppiini mä sentään sain kunnon lihaa.
Sen pallopuun alle laitettiin jotain paketteja. Mäkin sain! Sieltä tuli tosi muheva luu, ja mä söin sen heti. Sen verran oli nälkä, kun en sitä kinkkuakaan saanut.
Mutta sain mä kokea uudenlaisen makuelämyksenkin. Äidillä oli keittiössä joku outo ja kovaääninen kone, mihin se kiinnitti kaksi metallista tikkua. Sitten se kone hurisi ihan hirveästi. Äiti irrotti ne tikut, ja sanoi, että mä voin tulla nuolemaan ne. En ihan tajunnut, että mikä tässä nyt on tämä idea. Ensin mietin, että onkohan tässä koira haudattuna. Uskalsin kuitenkin mennä maistamaan, ja sain nuolla ne molemmat metallitikut. Oli kieltämättä ihan hyvää!
Vähän mua harmitti, ettei paketeissa ollut mulle uutta lelua. Äiti sanoi, että se johtui siitä, että olin saanut ennen joulua jo kolme uutta lelua lahjaksi. Ihan typerä tekosyy! Kyllä hieno koira leluja ansaitsee joka päivä, jos multa kysytään. Ja koska niillä pallolaatikonkaan leluilla ei saanut leikkiä, niin kävin varastamassa keittiöstä sitten itelleni uuden leikkikalun. Vähän aikaa ehdin sen kanssa touhuta, ennen kuin hihnanjatkeet kävivät ottamassa sen pois. On se kumma, kun ei koira saa leikkiä rauhassa.
Nyt on joulu ohitse, ja seuraavaa pitää odottaa kokonainen vuosi. Jos mä vuoden verran olen oikein kiltti poika ja hirveästi anelen, niin saankohan mä silloin kinkkua? Vaikkei mun hihnanjatkeet kinkkua söisikään, niin voisivat ostaa mulle ihan oman kinkun. Sellaisen kymmenenkiloisen. Helposti sellainen pieni pala possua menee lapinkoiran suusta alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti