Doboilua

Koska kaikkea pitää kokeilla vähintään kerran elämässään...

Rally-toko jäi joulutauolle, ja meillä oli Kaunon kanssa mahdollisuus päästä kokeilemaan doboa parin kerran ajan. Ja tokihan me otimme haasteen vastaan! Eihän sitä kokeilematta tiedä, mikä laji saattaisi olla juuri se meidän juttu.

Teille, jotka ette tiedä, mitä dobo on, niin kerrottakoon dobon hyvin lyhyt oppimäärä. Dobossa on tarkoitus saada sekä koiraan että omistajaan liikettä ja lihasvoimaa. Harjoitteet tehdään ovaalin muotoisten dobo-pallojen tai tasapainotyynyjen päällä. Dobo-pallon koko on aika lailla kiinni siitä, miten iso koira itsellä on. Eli sekä omistaja että koira ovat vuoron perään pallon päällä tehden erilaisia liikkeitä ja kehittäen kehoaan.

Lisätietoa sitä kaipaaville ja dobosta kiinnostuneille löytyy vaikkapa tuolta: http://www.dobo.fi/

Meidän Kaunokainen, joka yleensä innostuu helposti kaikesta uudesta (erityisesti, jos siihen liittyy tavalla tai toisella pallo), ei pahemmin lämmennyt dobolle. Kauno vain haisteli palloa ja kiersi sen, kun yritti saada namin. Pallon päälle hän ei olisi millään halunnut hypätä. Tasapainotyynyt ovat rally-tokosta tuttuja, joten tasapainotyynyjen päällä hommat kyllä onnistuivat hienosti. Mutta dobo-pallosta Kauno ei kiinnostunut.

Ja minä surkeine lihaksineni ja huonoine tasapainoineni en meinannut millään pysyä itse pallon päällä! Dobo oli suhteellisen kevyttä jumppaa, verrattuna lajiini ennen selkävamman saamista, potkunyrkkeilyyn, mutta kyllä siinä dobossakin saa lihakset huutamaan hoosiannaa, jos A) niitä lihaksia ei ole, ja B) tekee kaikki liikkeet huonossa asennossa, kuten minä tein.

Nämä kaksi treenikertaa menivät siis lähinnä siihen, että Kauno haisteli dobo-palloa ja teki juttuja tasapainotyynyn kanssa, ja minä istuin dobo-pallon päällä kirkumassa, että kohta menee tasapaino ja minä kaadun. Että näin meillä. Ehkä se dobo ei ole juuri meidän laji. Ehkä se rally-toko on enemmän meidän juttu. Tai sitten nosework. Ilmoitin Kaunon nosework-kurssille tammikuussa. Koska tuo meidän pieni nuuskuttaja on koiramaiseen tapaan nenä kiinni joka mahdollisessa paikassa, olettaisin, että Kauno tulee rakastamaan noseworkia.

Mutta nuuskutuskurssista lisää tammikuussa! Nyt me jäämme koiraharrastuksista ansaitulle joululomalle, ja jatkamme taas ensi vuonna.