Olen ollut naimisissa vähän reilu kuukauden päivät. Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kysyvät minulta aina saman kysymyksen: “No, miltä nyt tuntuu olla naimisissa?”
Miltä sen pitäisi tuntua? Pitäisikö sen ylipäätänsä tuntua joltain? Ei, meidän elämämme ei ole muuttunut naimisiinmenon jälkeen mitenkään. Edelleenkin meillä on parisuhteessa ne samat ylä- ja alamäet kuin mitä oli aikaisemminkin. Ainoa asia, mikä on muuttunut, on se, että meillä on ulko-ovessa vähemmän nimiä, ja minä yritän epätoivoisesti tottua uuteen sukunimeeni. Ja kihlasormus on vaihtunut vihkisormukseen. Muuten ei tunnu yhtään siltä, että olisi naimisissa.
En minä mennyt edes sen takia naimisiin, että se tuntuisi joltain. Enkä odottanut, että hääpäivän jälkeen elämämme muuttuisi ihanaksi ja auvoisaksi. Ei se muutu. Jos joku tällaista odottaa, saa kokea karvaan pettymyksen. Samanlaisena se elämä jatkuu hääpäivän jälkeenkin, eikä sen ole tarkoituskaan muuttua. Jos parisuhde on ollut hyvä ja tasapainoinen, kyllä se sellaisena säilyy häiden jälkeenkin. Jos taas on ollut huono suhde, ei se avioliitto sitä korjaa. Päinvastoin, saattaa jopa pahentaa.
Mieheni ei ole muuttunut mihinkään, enkä edes halunnut häiden muuttavan häntä. En ole itsekään muuttunut mihinkään. Olisiko pitänyt? Mieheni kosi MINUA ja halusi mennä naimisiin MINUN kanssani. Se on vain hyvä, jos pysyn häiden jälkeen omana itsenäni. Sinä ihmisenä, jota mieheni alun alkaen kosi.
Olen vastannut jokaiseen kysymykseen: “Naidulta tuntuu.” En oikein osaa vastata siihen mitenkään muutenkaan, kun en tiedä, miltä tämän nyt sitten pitäisi tuntua. Toki olen onnellinen, mutta olin sitä jo ennen naimisiinmenoakin! Ei se onni ole mihinkään kadonnut tai vaihtunut toisenlaiseksi. Sitä samaa onnea se on kuin aikaisemminkin.
Minusta alkaa tuntua siltä, että olen mennyt naimisiin oikeista syistä. Halusin vain vahvistaa parisuhteen rakastamani miehen kanssa. Ei muuta. En mennyt naimisiin rahan takia, koska meillä minä olen se, joka tienaa enemmän (mutten niin paljoa, että se olisi ollut miehelleni syy mennä naimisiin juuri minun kanssani). En mennyt naimisiin siksi, että olisin raskaana ja olisi ollut “pakko” mennä naimisiin. Meillä ei varsinaisesti ollut edes mitään syytä mennä naimisiin; me vain halusimme mennä naimisiin, ilman mitään sen kummempaa syytä. Se taitaa olla se paras syy. Ainakin minun mielestäni.
PS. Tämän blogitekstin upeat kuvat on ottanut hääkuvaajamme Lisa McWhirter.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti