Minustako käyttäytymisanalyysiperusteinen eläinkouluttaja? KYLLÄ, KIITOS!

Kello on 14.04, kun herään sohvalta. Olen yöunieni jälkeen siirtynyt sohvalle jatkamaan nukkumista. Oloni on mahtava! Se on virkeä, innostunut ja toiveikas. Minulla olisi virallisia asioita hoidettavana, mutta ne eivät ole kiireellisiä. Ne saavat odottaa huomiseen. Juuri nyt minulla on muuta tekemistä, paljon tärkeämpää sellaista. Ja jotain sellaista, mitä en halua lykätä enää minuuttiakaan tuonnemaksi.

Tampereen yliopisto on ensimmäisenä Suomessa kehittänyt käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajien koulutuksen. Aikaisemmin mikään yliopisto Suomessa ei ole tarjonnut mitään eläinten kouluttamiseen viittaavaakaan koulutusta. Tämä on ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa laatuaan. Ja tämä on juuri sellainen koulutus, minne minä olen aina halunnut päästä. Juuri tällaista koulutusta minä olen odottanut kuin kuuta nousevaa!

Jotta voisin toimia hyvänä eläinavusteisena pedagogina ja valmentajana, minun on tunnettava eläimen mieli. Eläimen mielen tuntemiseen eivät riitä ne Helena Telkänrannan kirjat, mitkä olen lukenut, vaikka nekin ovat hyvin asiaa avaavia. Tarvitsen jotain enemmän.

Lisäksi haluan kouluttaa itse omat koirani eläinavusteiseen työhön. Haluan olla varma siitä, että koira tulee koulutettua, joten parempi tehdä se itse. Toistaiseksi minulta kuitenkin puuttuvat tiedot ja taidot, millä kouluttaa koiraa. Toki harrastan rally-tokoa, ja olen sieltä saanut muutamia vinkkejä, mutta pelkkä rally-toko ei riitä. Se toimii hyvänä ja vahvana pohjana, mutta yksinään se ei ole läheskään riittävä. Tarvitsen muutakin. Ja tämä koulutus on juuri se, mitä minä tarvitsen!

Koulutuksen hakulomake haluaa liitteitä. Ansioluettelon ja motivaatiokirjeen. Etsin vanhoja ansioluetteloitani tietokoneen uumenista. En löydä yhtäkään. En tiedä, mihin ne ovat joutuneet, mutta eipä tässä murhe auta. Pitää tehdä kokonaan uusi. Ainakin saan tehtyä ansioluettelon, joka on räätälöity nimenomaan tätä opintokokonaisuutta varten.

Motivaatiokirjeen kirjoittaminen on helppoa, sillä olen enemmän kuin motivoitunut osallistumaan koulutukseen. Korostan luottamustehtävääni Koirat kuntoutus- ja kasvatustyössä ry:ssä, eläinavusteisen valmentajan koulutustani sekä kaikkia niitä eläinavusteisia juttuja, mitä olen tehnyt ja tulen tekemään vielä tämän vuoden puolella. Muun muassa Aisti ry:n eläinten viikon teemapäivä eläinavusteisesta kuntoutuksesta. Nyt tekin tiedätte, joten varautukaa! Teemapäivästä tulee AI-VAN U-PE-A, ja siellä on erinomaisia puhujia. Päivämäärä on 7.10., ja lisätietoa tulee Aistin sivuille tässä lähipäivinä. Sinne kannattaa tulla koko perheen kanssa!

Vielä pitäisi täyttää itse hakulomake ja laittaa se menemään. Jännittää ja pelottaa. Pelottaa, että hakijoita on niin runsaasti, etten pääse edes haastatteluun asti. Toisaalta, ellen pääse, haen seuraavalla kierroksella uudestaan. Tulen hakemaan niin monta kertaa, että varmasti pääsen! Tämän koulutuksen haluan, ja teen mitä tahansa saadakseni sen.

Hakuaikaa on vielä reilut kuukauden päivät. Haastattelut ovat vasta marraskuussa. Tulee pitkä ja tuskainen odotus, kun odotan vastausta, pääsenkö haastatteluun vai en. Toisaalta, jos pääsen, tulee sitäkin suurempi riemu, ilo ja into.

Evoluutiota, resursseja ja aikatauluja

Laiska lauantai ja pitkät päiväunet. Mihinkäs tässä on opintovapaalaisella kiire? No, sen verran on kiire, että pitäisi saada ilmoittautumiset sivuaineiden kursseille. Mihinkään muualle ei sitten olekaan kiire.

Avaan intranetin ja etsin sieltä psykologian aineopintojen aikataulut. Sivuaineopiskelijoille on ihan omat aikataulunsa. Käyn kurssi kurssilta koko opintokokonaisuuden läpi: Ei yhtä ainoaa luentoa, mihin pitäisi ilmoittautua! Sivuaineopiskelijoille on tarjolla pelkkiä kirjatenttejä. Ne pari hassua luentokurssia, mitä psykologian oppiaine tarjoaa, on tarkoitettu pääaineopiskelijoille. Mieleeni tulee tämä päivän teemasana: Resurssit! Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia opettaa ketään. No, kyllä minä itsenäisesti pystyn opiskelemaan, ei siinä mitään, mutta ei se kirjojen lukeminen kuitenkaan korvaa luento-opetusta.

Jatkan etsintöjä. Seuraavana on evoluutiopsykologia. Tämä oppiaine sentään tarjoaa luentoja! Ja ihan vielä tämän syksyn aikana. Ilmoittautuminen tapahtuu NettiOpsussa. Moodlesta löytyy oppiaineen oma alusta. Joudun siis selaamaan taas kolmen eri sivuston välillä. Miten mukavaa.

Pääsen kyllä ilmoittautumaan kursseille, mutta mistään, ei Moodlesta, ei NettiOpsusta eikä intranetistäkään löydy minkäänlaisia tietoja siitä, milloin ja missä luennot pidetään. Aikataulut, mitkä intranetistä löytyvät, ovat viime vuoden aikatauluja. Pitää varmaan laittaa kysymystä opintokokonaisuudesta vastaavalle henkilölle, onko niitä aikatauluja tulossa vielä tämän vuoden puolella. Olisi hyvä tietää, mihin luentosaliin olen menossa ja milloin.

Samalla selailulla huomaan Moodlesta, että historiallinen ja sosiologinen tutkimusote kasvatustieteissä-kurssin pienryhmäopetukseen on ilmoittautunut se vähintään kahdeksan henkilöä, jotta pienryhmäopetus toteutuisi. JES! Saan laittaa pienryhmän aikataulut kalenteriini. Eikä tämänkään kurssin alkamiseen ole enää kuin viikko.

Vaikka kaikki aikataulut eivät vielä olekaan selvillä, ja psykologian laitoksen kanssa saan alkaa käydä tiukkoja neuvotteluja tenttien muuttamisesta esseiksi, niin olen silti positiivisin mielin. Uskon kaiken järjestyvän. Minä saan ne järjestymään, elleivät ne järjesty itsestään. Olen varma siitä!

Väsynyt, mutta onnellinen

Katson itseäni Publicumin vessan peilistä. Näytän siltä kuin en olisi pessyt naamaani viikkoon, ja lisännyt vain aina meikkiä entisen päälle. Silmieni alla olevat pussit ovat suuremmat kuin Ikean kassit ja mustat kuin Siperian talviyöt. Olen vieläkin tokkurassa unilääkkeestä, vaikka kello on kymmentä vajaa yksi iltapäivällä.

Neljännen kerroksen aula on täysin tyhjä. Tuijotan ympärilleni kelloa katsoen. Käyn varmistamassa seminaarihuoneen ovesta, onko tila varattu meille täksi päiväksi. On. Jostain syystä ketään muuta ei ole paikalla.

Hetken kuluttua käytävää pitkin tulee eräs koulutussuunnittelijoista. Hän moikkaa minua: “Oletko tulossa sivuaineklinikkaan?” Olen tulossa. Ja näemmä olen ainoa. Jipii! Saan yksityistä ohjausta.

Tarvitsen sivuaineklinikkaa siinä mielessä, että minun on pakko saada rajattua edes jotenkin näitä kaikkia kiinnostavia aineita. En voi lähteä siitä, että minulla on tämän vuoden aikana pääaineen lisäksi 29 sivuainetta. Aikuisopintotukeen riittää, että opiskelen 3 opintopistettä kuussa. Se on todella vähän. Saan ne kasaan jo pelkästään pääaineen kursseista. En siis tarvitse ihan pakolla kasapäin sivuaineita, jotta saisin aikuisopintorahan vaatiman määrän opintopisteitä. Haluan kuitenkin opiskella nyt, kun minulla on siihen oiva mahdollisuus.

Psykologia. Katsomme, onko se vapaa sivuaine. On sellaisille, joilla on perusopinnot suoritettuna vähintään hyvin tiedoin. Eli saan ilmoittautua psykologian aineopintojen kursseille. Hienoa!

Ongelmana on vain se, että psykologiassa on hirveästi tenttejä, enkä minä pärjää tenteissä. Haluan saada tentit vaihdettua esseiksi. Syynä on tämä minun oiva kirjainyhdistelmäni, ADHD. En pysty keskittymään tenttitilanteessa, ja tentteihin lukeminen on minulle vaivalloista, kun yritän väkisin muistaa kaiken lukemani. Koulutussuunnittelija neuvoo minua käymään esteettömyyssuunnittelijan pakeilla. Häneltä saa todistuksen, että tarvitsen erityisjärjestelyjä tiettyjen kurssien suhteen. Hienoa, että yliopistolla on tällainen mahdollisuus!

Evoluutiopsykologia. Sekin on vapaa sivuaine. Ja kursseille ilmoittautumiset pitäisi tehdä tämän viikonlopun aikana. Ääk, tulee kiire! Mutta minä selviän, nyt kun tiedän, mistä löydän kurssit ja niiden ilmoittautumislinkit.

Logopedia. Oppiaine, mikä olisi erittäin hyödyllinen ajatellen nykyistä työtäni. Koulutussuunnittelija ymmärtää erittäin hyvin, miksi haluaisin suorittaa logopediasta perusopinnot. Ja yksi kurssi minulla jo on: Olen suorittanut sen joskus aikoinaan kesäyliopiston puolella. Logopedian oppiaine on joskus ollut vapaa sivuaine erityispedagogiikan pääaineopiskelijoille, muttei se ole enää. Sinne on pääsykoe, minkä päivämäärää ei ole missään. Myöskään yhteyshenkilöä eikä mitään muutakaan tietoa ole missään. Ilmeisesti en ainakaan tänä syksynä aloita logopedian opintoja, jos tieto on kerran näin hyvin piilotettuna netin uumeniin.

Nuorisotutkimus. Monen eri yliopiston yhteistyöprojekti. Sitä hallinnoi Tampereen yliopisto, ja Turussa se on kasvatustieteen oma oppiaine. Tiedot nuorisotutkimuksesta ovat vuodelta 2015. Emme löydä uudempaa tietoa mistään. Koulutussuunnittelija soittaa kokonaisuudesta vastaavalle. Kyseistä koulutusta ollaan kuulemma uudistamassa täysin, ja siksi sinne ei oteta uusia opiskelijoita ennen vuotta 2018. Sen jälkeen nuorisotutkimusta voi alkaa lukea uudestaan. Selvä. Odotan siis ensi vuoteen.

Johtajuus. Se on KKK:n, eli kauppakorkeakoulun alainen oppiaine. Sivut ovat erittäin epäselvät ja lauseet koukeroisia. Löydämme jostain tiedon, että johtajuusopinnot ovat pääasiassa KKK:n opiskelijoille, ja mukaan pääsee muiden aineiden opiskelijoita vain, jos kursseilla on tilaa. En siis näemmä ala lukemaan johtajuuttakaan tänä syksynä. Ku Klux… Ei, kun kauppakorkeakoulu päätti tämän sivuaineen kohtalon puolestani.

Pelkäsin, että innostun ja hukun sivuaineiden tulvaan. Voisin sanoa, että asiani ovat tällä hetkellä ihan suhteellisen hyvin. Minulla on pääaineen syventävien opintojen kurssien lisäksi graduseminaari, psykologiasta aineopinnot ja evoluutiopsykologiasta perusopinnot. Lisäksi aloitan Itä-Suomen yliopistoon etänä työ- ja organisaatiopsykologian opinnot heti, kun saan maksettua koulutusmaksun. Asiani ovat paremmin kuin hyvin!

Lähden Publicumista täynnä intoa ja luottamusta tulevaan. Olen edelleen väsynyt, mutta into täyttää mieleni niin voimakkaasti, etten tunne enää väsymystä. Tiedän nyt olevani oikealla tiellä. Päätökseni jäädä opintovapaalle oli täysin oikea, ja minulla on hyvin vahva tunne siitä, että tulen nauttimaan tästä tulevasta lukuvuodesta ja niistä tylsistä ja kuivista esseistä, mitä saan kirjoittaa sormet verillä.

En malta odottaa ensi viikkoa ja ensimmäisiä luentoja! Olen ehkä kuolemanväsynyt, mutta samalla aivan järjettömän onnellinen.

Bye bye, BAO

Se loppui: Urani Bovallius-ammattiopistossa. Samalla se alkoi: Urani päätoimisena opiskelijana. Kun saan opiskelu-urani päätökseen, palaan samaan tehtävään ja samaan koulurakennukseen, muttei se ole enää Bovallius. Se ehtii muuttumaan Spesiaksi, ennen kuin minä palaan takaisin töihin.

Toukokuuhun asti en tee töitä, vaan keskityn siihen, että saan suoritettua mahdollisimman monta opintopistettä. Keskityn pelkkiin opintoihin ja siihen, että alkaisin voida paremmin. Yritän saada masennukseni kuriin ja samoin uniongelmani. Koska opinnoissani on paljon itsenäistä työskentelyä eikä niin paljon tiukkoja aikatauluja, saan seurata omaa biologista rytmiäni ja tehdä töitä juuri silloin kuin itse haluan. Eli keskellä yötä. Biologinen kelloni on Honolulun ajassa.

Vaikka olen onnellinen minulle suodusta opintovapaasta, minun tulee samalla kuitenkin ikävä opiskelijoitani ja työkavereitani. Onneksi voin käydä työpaikallani tervehtimässä heitä aina välillä.

Nyt aion kuitenkin ottaa tästä tulevasta lukuvuodesta kaiken irti. Kaiken mahdollisen! Ja yritän pitää sivuainemääräni mahdollisimman vähäisenä. En tiedä, onnistunko, mutta voin yrittää. Kippis hyvälle yritykselle, opintovapaalle sekä Bovalliukselle!

Nykyaika versus antiikin aika, sekä ilmoittautumisongelmia

Syksyn kurssien aikataulut ovat tulleet nettiin. Pitäisi käydä vilkaisemassa, mitä kaikkea voin suorittaa nyt heti alta pois. Minulla on opintovapaata toukokuuhun asti. Haluan saada suoritettua siihen mennessä niin paljon kursseja kuin mahdollista.

Aikataulujen pitäisi löytyä Turun yliopiston sivuilta. Ei löydy, vaikka miten etsin. Hemmetin hyvin ovat osanneet piilottaa sen! Vaadin mielessäni selkeämpiä sivustoja, tai vanhanaikaisia, paperisia aikatauluja. Sivuston hakutoimintoa käyttämällä löydän vihdoin etsimäni.

Tältä sivustolta ei, tietenkään, saa tietoa niistä kursseista, mitkä voi suorittaa vain esseinä. Ne löytyvät yliopiston intranetistä. Mistä sieltä? Hemmetin hyvä kysymys. En minä vain tiedä!

Johdatus SPSS-ohjelmaan. Kurssi vain maisterihaussa tulleille. Ei sinänsä kuulu opintoihin, mutta hyödyttää. Humanistisessa tiedekunnassa ei juuri SPSS-ohjelmaa käytetty. Ehkä ilmoittaudun siihen. Eipä siitä haittaakaan ole.

“Kaikki ilmoittautumiset NettiOpsun kautta!” Paitsi tälle kurssille ilmoittaudutaan Moodlessa. Ja tälle toiselle kurssille ilmoittaudutaan sähköpostitse suoraan kurssin vetäjälle. Ja tälle kurssille taas ilmoittaudutaan vanhanaikaisesti paperilomakkeella. Tälle kurssille ei tarvitse ilmoittautua. Muutenkin kiristynyttä pinnaani alkaa kiristää entistä enemmän. Tilanne vaatii suklaata. Onneksi toin laivalta mukanani Tobleronea. Tämän voimin pystyn suorittamaan nämä ilmoittautumiset sataan eri paikkaan sadan eri sivuston kautta, ja ehkä suorittamaan jotain kurssejakin tämän syksyn aikana.

Yhdenkään kurssin aikataulut eivät ole sellaiset, että luennot tai pienryhmät olisivat aina tiistaisin klo 12-14. Aina eri viikonpäivä, aina eri kellonaika. Minun täytyy kirjoittaa kaikki heti ylös. Muuten hukun näiden päivämäärien ja kellonaikojen tulvaan.

Ja tässä olivat vasta erityispedagogiikan opinnot. Entäs sivuaineet? Se onkin kymmenen pisteen kysymys. Perjantaina on yliopistolla sivuaineklinikka. Ehkä siihen mennessä olen onnistunut rajaamaan ne tuhat itseäni kiinnostavaa sivuainetta johonkin vähän järkevämpään lukuun. Ja ehkä siellä selviää, tarvitseeko minun sivuaineopinnoissa ilmoittautua intranetin, NettiOpsun, Moodlen, paperilomakkeen, pullopostin, kirjekyyhkyn vai tekstiviestin välityksellä. Vai joudunko kenties käyttämään näitä kaikkia eri ilmoittautumiskanavia.

Graduseminaari. Ehkä aloitan senkin nyt. Saan aikaa etsiä lähteitä, kirjoittaa teoriaa alta pois ja saan myös aikaa hioa aihettani. Ensimmäinen tapaaminen jo ensi viikolla. Hui kauhistus!

Kun suoritin ensimmäistä maisterintutkintoani, jouduin seuraamaan ilmoitustauluja. Nyt ilmoitustaulujen sijaan joudunkin seuraamaan Turun yliopiston nettisivuja. JA Moodlea. JA NettiOpsua. JA intranettiä. Ja opetella käyttämään näitä kaikkia sivustoja. Miksi hemmetissä kaikki ei voisi olla yhden ainoan sivuston takana? Miksi tarvitaan näin monta erilaista alustaa?

Pakko se on myöntää. Olen vanha ja raihnainen kalkkis. Olen pysyvästi pudonnut kehityksen kelkasta. Tästä ei puutu enää kuin se, että alkaisin toistaa: “Kyllä sitä ennen vanhaan kaikki oli paremmin”.

Rentoutumista ennen opintovapaata

Siljan terminaalissa on enemmän japanilaisia kuin Tokion metrossa ruuhka-aikaan. Tungen väkisin väkijoukon läpi, ja annan kiitosta kiinan kielellä niille, jotka suostuvat väistymään edestäni. Näin entisenä filologian opiskelijana olen hyvin tietoinen siitä, että kiina ja japani ovat eri kieliä. En vain osaa japania, mutta kiinaa sen muutaman sanan, mitä nyt satun kielikeskuksen kiinan kielen kursseilta muistamaan.

Tungen lähtöselvitysautomaatille, ja kaivan varausnumeron turvakoodeineen esiin. Ruutuun tulee teksti: “Lähtöselvitys epäonnistui”. Silti kone sylkee minulle maihinnousukortit sekä juomakupongit. Ihmettelen vähän aikaa, mitäköhän hittoa. Avomieheni kysyy, pitäisikö käydä tiskillä tarkistamassa, onko meidän lähtöselvitys nyt varmasti kunnossa. Katson tuhatpäistä japanilaisjonoa ja totean, että kyllä se kunnossa on. Mennään vain ylös odottamaan. Jos vain pääsisimme ylös. Liukuportaat eivät toimi, ja japanilaisjengi tukkii portaikon menemättä kuitenkaan ylös. Ehkä he eivät osaa käyttää tavallisia portaita.

Olen jo pitkään kaivannut jotain rentouttavaa irtiottoa ja hetken vapautta kaikista velvollisuuksista. Päätin ottaa avomieheni kanssa vuorokauden irtioton, ja varasin meille matkan Baltic Princessillä. Tarkoituksenamme ei ollut vetää viinaa kaksin käsin, vaan ihan vain rentoutua kahdestaan. Kiitos runsaiden Club One-pisteiden, sain vielä paremman hytin hyvin pieneen hintaan.

Saamme matkalaukun hyttiin ja mietimme, mitä teemme ensimmäiseksi. Olemme saaneet ilmaiseksi kuohuviinikupongit, ja päätämme käyttää ne Piano Barissa. Paikalla ei ole ketään pianon ääressä, ja baarin tunnelma on muutenkin rauhallinen. Ehkä vähän liiankin rauhallinen. En kaipaa hurjia bileitä ja kovaa menoa, mutta ehkä jotain kuitenkin. Siirrymme laivan pubiin.

Siellä trubaduuri vetää Hallelujahia. Hänellä on kaunis ääni. Istumme lähelle trubaduuria, ja jäämme kuuntelemaan hänen soittoaan. Hän ottaa vastaan myös yleisön toiveita. Tyypilliseen tapaani pyydän Paranoidia. Saan sen! Myöhemmin hän soittaa myös Metallican Enter Sandman. Mikä mahtava tyyppi! Jäämme muutaman drinkin ajaksi pubiin ihan vain kuuntelemaan trubaduurin soittoa. Mieleni on rauhallinen ja rento. Ehdin unohtaa kokonaan sen jännityksen, mikä on aiheutunut ensi viikolla alkavasta opintovapaasta.

Tulee nälkä. Vain kahvila on auki. Sydäntäni kirpaisee maksaa melkein kuusi euroa jostain pienestä wrapista, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Saapahan edes jotain täytettä vatsaan ennen hytin hintaan kuuluvaa erikoisaamiaista.

Koska aamiainen alkaa ennen kukonlaulua, päätän olla ottamatta unilääkettä. En saisi muuten itseäni ylös. En nukahda. Miehenikään ei nukahda. Höpöttelemme, ja yritämme pian uudestaan. Ei onnistu. Olemme molemmat hereillä koko yön. Kun kello näyttää kuutta, avautuu aamiainen. Päätämme lähteä syömään, koska ei tässä muutakaan tekemistä ole. Aamiaisella kaikki lämpimät ovat jotain lihaa. Minä en saa sieltä juuri mitään, sillä en syö lihaa. Syön lähinnä salaatteja, hedelmiä ja leipää. Jälkiruokapöydässä kaikessa on jotain maitoa, joten avomieheni voi vain katsella, kun mätän kermakakkua naamaani. Hänelle onneksi tuodaan pöytään maidoton jäätelöannos. Maitoallergia on hanurista. Saamme vatsamme kuitenkin täyteen.

Aamiaisen jälkeen yritämme uudelleen nukkumista. Avomieheni nukahtaa, minä nukun kevyesti muutaman pienen pätkän. Laadultaan uni ei ole erityisen kelvollista, mutta on sitä ennenkin valvottu. Ehkä pärjään tämän päivän.

Jätän avomieheni nukkumaan, ja lähden ostamaan tuliaisia. Koira tarvitsee tuliaisen, tietenkin! Ostan Kaunolle ison pehmotoukan. Kauno pitää siitä taatusti.

Kun alan etsiä tuliaista 13-vuotiaalle tyttärelleni, tajuan, miten vanha olen itse. En tiedä yhtään, mitä 13-vuotiaalle voi viedä tuliaiseksi. Kierrän kaupan toisensa jälkeen, enkä keksi mitään. Lopulta löydän tax freestä alkoholitonta kuohuviiniä. Ostan pullon sellaista. Jään odottamaan, että joku kukkahattutäti tekee meistä nyt lasun, koska olen ostanut alaikäiselle kuohuviiniä. Vieläpä alkoholitonta sellaista!

Avomieheni herää kuulutukseen: “Lyhyen satamassaoloajan vuoksi aloitamme hyttien siivouksen”. Jaha. Kohta joku tiukka siivoojatäti tulee häätämään hänet sängystä ylös. Päätämme mennä syömään. Grill Housen menussa on tasan yksi kasvisvaihtoehto. No, se riittää. En tarvitse kuin yhden ruoka-annoksen. Ja meillä on vielä jäljellä pari kuohuviinikuponkiakin, joten saamme ruokajuomat kaupan päälle.

Matkalaukku painaa ainakin tonnin. Avomieheni taisi hieman innostua tuliaispullojen kanssa. Onneksi laukussa on pyörät alla. Jätämme hyvästit Baltic Princessille, ja lähdemme kotia kohti. Kotona meitä on vastassa innosta vinkuva koira, joka rakastuu heti uuteen toukkaansa. Ja syö siltä saman tien jalat irti. Teini varmistaa sataan kertaan, onko hänen saamansa pullo varmasti alkoholiton. Tarkistamme asian sanakirja.orgin kanssa, sillä pullon teksti on ranskaksi. Kyllä se on! Teini on tyytyväinen.

Ja niin olen minäkin. Sain rauhallisen viikonlopun vailla mitään velvollisuuksia. Sain rentoutua laivalla, ja sain olla vain. Tällä fiiliksellä on hyvä aloittaa opintovapaa.

En minä mitään ole luvannut...

Koska kouluttautumaan tässä ollaan lähdetty, niin kouluttaudutaan sitten! Kouluttaudutaan oikein kunnolla ja vedetään sellainen määrä pätevyyksiä ja osaamista, ettei kenelläkään toisella ihmisellä ole.

Lupasin itselleni, etten haali liikaa koulutuksia. Olen ihminen, jota kiinnostaa “kaikki”, ja saan kulutettua itseni loppuun alta aikayksikön ihan vain sillä, että kerään kalenterini täyteen erilaisia koulutuksia. Päätin, etten vedä överiksi, vaan opiskelen ihan ne tärkeimmät pakolliset ja muiden ylimääräisten juttujen annan olla.

Näemmä olen pettänyt itselleni antaman lupauksen. Hain jo viime keväänä opiskelupaikkaa voimauttavan valokuvauksen menetelmäkoulutuksesta. Aihe kiinnostaa minua, ja se on myös sellainen aihe, mitä on helppo soveltaa nykyisessä työssäni, ja ehkä myös seuraavassa, mikäli seuraavaa työtä joskus tulee. Tänään sain sähköpostia, että minut on hyväksytty tähän koulutukseen, mihin otetaan vain muutama osallistuja. Enkä minä voi jättää näin mahtavaa tilaisuutta käyttämättä!

En voi hyödyntää tätä koulutusta osana kasvatustieteiden maisterin tutkintoani, mutta saan siitä kuitenkin lisäpätevyyden ja hienon maininnan ansioluettelooni. Olen opiskellut jotain sellaista, mitä ihan joka plikka ei ole opiskellut!

Koulutus tulee vaatimaan pitkiä, kymmenen tuntia kestäviä lähipäiviä. Valokuvauspäivinä tunnit venyvät niin pitkiksi kuin tarve vaatii. Lähipäiviä on yhdeksän lukuvuoden kestävän koulutuksen aikana, joten uskon kyllä jaksavani nämä kymmentuntiset lähipäivät, koska niitä ei kuitenkaan ole joka viikko.

Kuukausi vielä tämän koulutuksen alkamiseen! Odotan hyvin suurella innolla. Saan opiskella jotain todella erilaista. Sellaista, mitä en ole ikinä aikaisemmin opiskellut. Toivon myös valokuvaustaitojeni kehittyvän tämän vuoden aikana edes pikkuisen paremmiksi.

Ja nyt minulle tuli ihan hirveä hinku ostaa uusi järjestelmäkamera!