Hyvillä teoilla on hintansa

Sunnuntain ja maanantain välinen yö

Kello on vartin vajaa kolme. Olen kuunnellut Courserasta tylsiä luentoja toisensa jälkeen, mutta minua ei nukuta. Ei sitten vähääkään. Alan jo tuskastua. Herätyskello soittaa tasan kahdeksalta, ja sen jälkeen on noustava ja lähdettävä. Mielenterveyden ensiapu 1:n ohjaajakoulutus käynnistyy täällä Turussa. En haluaisi mennä koulutuspäivään väsyneenä, mutta minkäs minä sille mahdan, ellei se uni vain tule.

Päätän yrittää uudestaan. Jos nyt äkkiä yksi tupakka ja sen jälkeen sänkyyn. Ehkä se uni sieltä vielä tulee. Ehkä.

Seison parvekkeella ja tuijotan kesäistä iltaa. Taloyhtiömme takapiha on tyhjä. Ainoastaan taloyhtiömme kuuluvassa erillisessä rakennuksessa, mikä on vuokrattu päiväkodiksi, on liikettä. Havahdun liikkeeseen, ja jään katsomaan tarkemmin. Päiväkodissa liikettä tähän aikaan yöstä? Onpa siellä harvinaisen ahkeria työntekijöitä, varsinkin, kun kyseessä ei ole edes vuoropäiväkoti.

Minulla on suora näköyhteys henkilökunnan taukotilaan. Siellä häärää henkilö päässään moottoripyöräkypärä. Tupakkani savuaa, mutta aivoissani savuaa vielä enemmän. Miksi ihmeessä siellä olisi kukaan tähän aikaan töissä? Ja jos tuo on varas, niin miksi helvetissä joku haluaisi murtautua päiväkotiin? Onko tämä tyyppi kenties ylimääräisiä kurahousuja vailla?

Menen sisälle ja katson miestäni. "Tuolla päiväkodissa on joku kypäräpäinen tyyppi." Mieheni katsoo minua suu auki, ja ihmettelee täysin samaa kuin minäkin. Tähän aikaan yöstä ei kaikkein innokkainkaan päiväkodin työntekijä ole valmistelemassa seuraavaa hoitopäivää. Parvekkeeltamme ei näe päiväkodin etupihalle, missä on sisäänkäynti. Päätämme ottaa koiran mukaan, ja mennä katsomaan, onko kenties ikkunoita rikottu.

Päiväkodin ovi on auki ja lasi on rikki. Rakennuksen sivussa on vespa, moottori käynnissä. En tiedä, miksi en kuullut moottorin ääntä parvekkeelle, sillä vespan ja parvekkeen välillä ei ole kuin ehkä 10 metriä. Soitan hätäkeskukseen. Mieheni menee vespan luo ja yrittää etsiä avaimia. Jos hän sammuttaisi moottorin ja ottaisi avaimet, ei varas pääsisi ainakaan sillä vespalla karkuun.

Poliisilaitokselle ei ole meitä kuin kilometri matkaa. Hätäkeskuksessa nainen sanoo, että partio on meillä ihan pienessä hetkessä. Juuri silloin varas tulee sivuovesta ulos. Mukanaan hänellä on pieni kassi, missä on pienelektroniikkaa. Mieheni sanoo rauhallisesti, että ehkä nyt kannattaisi jättää se kassi ihan vain siihen. Varkaan puhe on epäselvää ja liikkeet kuin hidastetusta elokuvasta. Selvää on, että meillä ei ole vaaraa, sillä pystyisimme helposti nujertamaan tuon narkkarin. Varas yrittää päästä karkuun, mutta mieheni estää häntä lähtemästä. Siitä seuraa pieni käsirysy.

Koiramme haukkuu niin julmetusti. Hänen isäntänsä! Ja joku yrittää hyökätä kimppuun. Perkele! Kauno on maailman kiltein koira, mutta tällaisessa tilanteessa hänestä kuoriutuu suoranainen peto. Suusta tulee vaahtoa ja hampaat ovat irvessä. Jos päästäisin Kaunon irti, hän varmaankin repisi varkaan kappaleiksi. Onneksi siihen ei ole mitään tarvetta, sillä poliisiauto näkyy jo! Heilutan kättäni niin korkealla ilmassa kuin vain kykenen. Poliisit tulevat paikalle, rosvo raudoitetaan ja päivä on pelastettu.

Poliisit kiittelevät. Teimme hyvää työtä. Vaikka meillä ei kenelläkään ollut missään kohdassa vaaraa, olen silti saanut pienen adrenaliini"ruiskeen". Päätämme mieheni kanssa purkaa ylimääräiset adrenaliinit viemällä koiran lenkille. 

Olemme kotona vartin vajaa neljä. Minua ei edelleenkään nukuta. Menen sänkyyn ja toivon, että saan unen päästä kiinni. Hyörin ja pyörin, kunnes lopulta nukahdan. Ehdin nukkua kolmisen tuntia, kunnes herätyskello tuo minut takaisin todellisuuteen.

Maanantai

Olen kuin nukkuneen rukous, kun raahaudun Logomoon. Selitän, mitä on tapahtunut ja miksi olen niin väsynyt. Korostan, etten ole järkyttynyt eikä minulla ole psyykkisesti mitään hätää. Olen vain järkyttävän väsynyt.

Koulutuspäivän aikana puhumme tärkeistä asioista ja asiakkaiden kohtaamisesta. Tämän koulutuksen jälkeen minun pitäisi pystyä kouluttamaan ihmisiä Suomen Mielenterveysseuran puolesta. Kiroilen, että tuon varkaan piti käydä murtautumassa sinne päiväkotiin juuri tällaisena päivänä. Olisin todellakin tarvinnut ne unet.

Istun ja nuokun luentoa kuunnellen. Lounaan jälkeen olen entistä enemmän väsynyt. Minulla on todellisia vaikeuksia pitää silmät auki. Illalla pitäisi vielä jaksaa lähteä koiran kanssa nose workiin. Ei taida tulla kesää! En pysty mitenkään lähtemään mihinkään harrastukseen tässä väsymyksen tilassa.

Koulutus päättyy. Minulta on mennyt puolet asiasta ohitse. Yritän ajaa hiljaa kotiin, sillä olen vaaraksi liikenteelle. Tippaakaan en ole alkoholia juonut, mutta tarvitsen tulitikut pitämään silmäluomeni auki.

Rojahdan sohvalle ja laitan nose workin vetäjälle tekstiviestin. Hän ymmärtää ja toivottaa hyviä päiväunia. Herään sohvalta kymmenen maissa. Olen nukahtanut siihen paikkaan. Siirryn sänkyyn nukkumaan ja jatkan uniani. Muistan sentään laittaa herätyksen!

Tiistai

Toinen koulutuspäivä. En ole yhtään sen virkeämpi kuin eilen, vaikka tällä kertaa olen nukkunut, ja vieläpä suhteellisen monta tuntia. Meillä on vuorossa koulutusharjoittelu. Teemme pienissä ryhmissä esityksen, minkä esitämme. Meidän ryhmämme on ensimmäinen. Tietenkin! Juuri tänään, juuri nyt. Enhän minä olisikaan halunnut virkeänä mitään koulutusta suunnitella.

Koulutusharjoitus menee todella hyvin siihen nähden, että meillä on vain x-määrä minuutteja suunnitella se, eikä aikaa oikolukuun ole. Olen tyytyväinen.

Kun päivä päättyy, menen kaupan kautta kotiin. Tarkoitus on ostaa tupakka-aski, mutta päädynkin ostamaan suklaajäätelöä, mansikoita, mansikkamehua ja kirsikoita. Kerrankos tässä maailmassa eletään. Ja olen juuri opettanut, miten tulee tehdä joka päivä asioita, mistä tulee itselle hyvä mieli. Minulle tulee hyvä mieli suklaajäätelöstä ja mansikoista. Ehkä minulle tulee iso peräpääkin, mutta juuri nyt minua kiinnostavat enemmän suklaa ja mansikat kuin peräpäät.

Kotona rojahdan taas sohvalle. Olen umpiväsynyt. Edelleenkin. Ellen olisi huomannut sitä rosvoa ja ellemme olisi päättäneet pysäyttää käynnissä olevaa ryöstöä, en olisi näin pirun väsynyt. Ehkä teimme hyvän teon, kun estimme ryöstön, mutta sillä hyvällä teolla on hintansa. Taidan mennä tänäänkin aikaisin nukkumaan, niin ehkä huomenna jaksan jotenkuten viimeisenä koulutuspäivänä. Sen jälkeen olen valmis mielenterveyden kouluttaja.

Ei kesää ilman kirjaa!

Postitädillä on tänään selkä taas jumissa. Jumi johtuu siitä, että raukka on joutunut - jälleen kerran - roudaamaan meidän osoitteeseen isomman kasan laatukirjallisuutta. Sain tänään oman kappaleeni Essi Jäntin ja Riitta Savinaisen toimittamasta kirjasta Nepsyt - Erityistä elämää. Olen antanut tähän kirjaan oman panokseni kahden kirjoituksen verran. Kirjassa nepsy-ihmiset kertovat elämästään, arjestaan ja nepsy-oireistaan, joten tämän kirjan kautta pääsee kurkistamaan, mitä siellä nepsy-ihmisen pään sisässä oikeastaan on. 

Ja muista toki meidän vauhdikkaiden leijonaemojen kokoama runoantologia, Totuus seeproista! Sitäkin saa verkkokirjakaupoista, ellei kivijalkamyymälöissä ole saatavilla. Elämänmakuisia runoja erityislasten äitien kynästä. Ja kirjan tuotoilla vielä tuetaan Leijonaemot ry:n toimintaa, joten ostamalla kirjan teet hyväntekeväisyyttä!

Mutta sitten siihen kaikkein parhaimpaan uutiseen, mitä te kaikki olette innosta vinkuen odottaneet koko pitkän kevään. Eli olen tänään saanut - vihdoin ja viimein - vinon pinon Kaunokainen-runokirjaa. Hassunhauska runoteos on omistettu, kenelle muullekaan kuin rakkaalle nuuskunenulleni, Kaunolle. Kirjassa on runoja koiranomistajan elämän kaikista mahdollisista ulottuvuuksista, ja vaikka suuressa osassa runoista seikkaileekin Kauno, kaikki koiranomistajat voivat löytää itsensä näistä runoista. 

Koska et kuitenkaan jaksa odottaa sitä, että saisit ikioman Kaunokaisen käteesi, niin tule meille kahdenkymmenen euron setelin kanssa, niin saat mukaasi Kaunokaisen ihan omaksi! Keitetään jopa kuppi teetä siihen kaupan päälle. Ellet tiedä osoitetta, niin kysy sitä Facessa yksityisviestillä. Ellet ole kaverini Facessa, siihen on varmasti olemassa hyvä syy. Mutta onneksi se, ettei tiedä osoitettani, ei rajoita Kaunokaisen hankkimista, sillä sitä saa kyllä muualtakin!

Kaunokaista saa ainakin näistä nettikirjakaupoista:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaunokainen-9789522369864

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-986-4

https://www.booky.fi/search.php?search=kaunokainen+satu+m%C3%A4kinen

https://www.prisma.fi/fi/prisma/kaunokainen-pehmeakantinen-kirja

Käyhän siis ostamassa itsellesi kesälukemista! Ja koska kesä on kuitenkin pitkä ja sateinen, ja sinulle ehtii tulla tylsää moneen kertaan, käy ostamassa nämä kaikki kolme kirjaa. Ei käy aika niin pitkäksi, kun on erinomaista lukemista ajankuluksi.

Opintovapaan loppu, kesäloman alku

Olen kuullut, että joillakin olisi lyhyempi kesäloma kuin kaksi kuukautta. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista? Mihin se alle kahden kuukauden kesäloma muka riittää? Eihän sellaisesta tule kuin kiukkuiseksi!

Vittuilee erityisopettaja kaikille niille tavallisille kuolevaisille, jotka tekevät jotain normaalia työtä, mistä saa normaalit lomat.

Ja minun kohdallani asia on vielä niin mukavasti, että minä jäin syyskuussa alkaneelta opintovapaalta melkeinpä suoraan kesälomalle! Kävin kääntymässä töissä kahtena päivänä saamassa mm. hätäensiapukoulutusta, ja sen jälkeen sainkin sitten lompsia lomille kera muun opettajakunnan. Mitä ihmettä me siellä koulussa muka istuisimme peukaloitamme pyörittämässä, kun ei siellä kerran opiskelijoitakaan ole? Joten nautimme siis tästä ihanasta (?) kesäsäästä. Tai jos nyt rehellisiä ollaan, kuuntelemme, kun tuuli ulvoo talon nurkissa ja lämmitämme takkaa, kuten eräs kollegoistani (hän laittoi kuvan roihuavasta takasta Facebookiin ja toivotti kaikille lämmintä kesää). Onneksi Suomen kesä pruukaa kuitenkin olla vähäluminen, vaikka se suhteellisen lyhyt onkin.

Minun kohdallani loma on alkanut mitä leppoisimmin. Olen vetänyt kahdet päikkärit, vetäisin kitusiini pullon skumppaa, olen kirjoittanut huonoja runoja (odottakaa vain, kohta on jo ties kuinka mones runokirja kaupoissa) ja rapsuttanut koiraa. Lisäksi huomasin, että olin saanut NettiOpsuun merkinnät puuttuvista evoluutiopsykologian kursseista, joten pääsin laittamaan yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintosihteerille sähköpostin, että josko sitä merkintää saisi valmiista kokonaisuudesta, niin olisi sitten sekin pois päiväjärjestyksestä.

Mitä ajattelin tehdä kesän aikana? No, meillä on liput Tuskaan! Viime vuonna kyseinen hevareiden yhteispiknik jäi väliin, koska olin aivan liian huonossa kunnossa lähteäkseni edes ovesta ulos. Tänä vuonna tilanne on, toivottavasti, toinen. Tuskan lisäksi aion opiskella Courserasta muutaman (?) kurssin, jatkaa gradun analyysiä, tehdä yhden väkivaltatutkimuksen kurssin lähisuhdeväkivallasta ja sen lisäksi pitäisi tehdä psykologian aineopintojen kursseja pois. Eipä niillä mikään kiire sinänsä ole, mutta jossain vaiheessa ne pitäisi saada suoritettua. Ja kesällä on mukavasti aikaa, kun ei ole työtä häiritsemässä vapaa-ajan viettoa.

Miten ajattelin rentoutua? No, menemällä sinne Tuskaan ja opiskelemalla! Ei kai sitä muuta rentoutumista tarvitse. Minä ainakaan. Tarpeeksi tylsän luennon kun laittaa Courserasta pyörimään, niin johan siinä rentoutuu niin, että silmät alkavat lupsua.

Hyvää kesälomaa tai vastaavasti sen odotusta itse kullekin! 

PS. Aion EHKÄ jopa meikatakin kesän aikana, mutta tänään se ei tule kuuloonkaan! Miksi ihmeessä meikata pelkkiä päiväunia ja koiran rapsutusta varten? En minä vain tiedä.

Kaunokainen - Ylistyslaulu maailman kauneimmalle koiralle

Koska kaikki koirat ovat maailman parhaita koiria, jokainen heistä ansaitsee oman ylistyslaulun. Tässä on ylistyslaulu minun kaikkein rakkaimmalle nuuskunenulle, Kaunolle. Suomenlapinkoiralle, joka teki minusta paremman ihmisen.

Runoteokseni "Kaunokainen" on siis ilmestynyt, ja tällä hetkellä sitä saa ainakin seuraavista kaupoista:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaunokainen-9789522369864

https://www.prisma.fi/fi/prisma/kaunokainen-pehmeakantinen-kirja

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-986-4

Todennäköisesti kirja tulee vielä myyntiin muihinkin kirjakauppoihin, kunhan aikaa hieman kuluu. Kirja on niin uunituore, etten minä ole ehtinyt vielä edes saada omaa kirjailijalle kuuluvaa ilmaiskappaletta! Siihen omaan lähikirjastoon kirjaa kannattaa kysellä, koska tämä teos nyt vain kannattaa lukea. Takaan, että et pysty lukemaan neljää viimeistä runoa ilman, että itket.

Ostamalla tämän teoksen tuet kannessa olevan koiran elämää. Kirjan tuotoilla maksetaan koiran namipalat ja uudet lelut sen jälkeen, kun herra Villahousu on tuhonnut kaikki entiset lelut. Näiden lisäksi kirjan tuotoilla kustannetaan herra Villahousun, alias Kaunokaisen, suhteellisen kalliit harrastukset, kuten nose work ja jäljestys.

Vaikka kirjan nimi on Kaunokainen, jokainen koiranomistaja voi kuitenkin löytää itsensä kirjan runoista. Ne kertovat siitä aidosta ystävyydestä ja rakkaudesta, minkä koira antaa. Ne kertovat kurakeleistä ja kakkakasoista, minkä kunniaksi isäntäväki pääsee siivoamaan koko kämpän. Mukana on iloa, rakkautta, koira-arkea parhaimmillaan ja pahimmillaan. Runoissa on mukana aimo annos huumoria, mutta myös luopumisen tuskaa sitten, kun aika on.

Kirja sisältää haikuja, tankoja, kalevalamittaa ja "mitattomia" runoja. Pyydän jo valmiiksi anteeksi kalevalemitan ammattilaisilta, etten ole vielä kalevalamitan täydellinen osaaja. Mutta eikö se harjoitus tee mestarin?

Käypä siis tilaamassa itsellesi ihan ikioma Kaunokainen, niin saat virkistystä elämääsi! Myös minun kauttani kirjaa on mahdollista saada (sitten, kun kirjatilaukseni saapuu ensi viikon alussa, toivottavasti). Ja mielelläni kuulen myös palautetta runoista! Rakentava palaute on aina tervetullutta, jotta tietää, miten tehdä paremmin seuraavalla kerralla.

Voimat vievä valokuvaus

Kävimme kuvausretkellä mm. kauniissa Naantalissa.

Olen päivää vajaa 38 vuotta ja 7 kuukautta vanha. Ja haluan todellakin painottaa sanaa vanha! Ei kyllä tule naismuistiin ihan heti sellaista tapahtumaa, joka olisi väsyttänyt näin älyttömän paljon. Todennäköisesti tarvitsen viikon toipumisloman voimauttavasta valokuvasta ihan vain siksi, että se on vienyt kaikki voimat.

Maanantaina meillä oli tämän vuoden kestäneen koulutuksemme toiseksi viimeinen päivä. Söimme aamiaisen Villa Marjaniemessä, kävimme kamerakertauksen (ihan hyvä, koska tuolla filmikameralla ei pahemmin tule enää nykyään kuvailtua), sen jälkeen nautimme lounaan ja sitten oli aika suunnata kohti "mitätahansapaikkaa", missä halusi saada kauniita kuvia itsestään.

Naantalin vanhaa kaupunkia.

Maanantai

Minulla ei ole harmainta ajatustakaan siitä, millaisia kuvia minä haluan itsestäni ja missä. En tiedä, miten haluan tulla nähdyksi. Parillani on muutama ajatus, joten toteutamme hänen toiveensa ensin. Jostainhan se pitää aloittaa!

Kierrämme ympäri Turkua, Raisioa ja Naantalia kameroiden ja jalustan kanssa. Filmiä palaa ja kuvia tulee tasaiseen tahtiin. Jatkamme kuvauksia myöhäiseen yöhön. Ja se alkaa kyllä näkyä kuvissakin. Niistä alkaa tulla pelleily- ja pilailukuvia sen sijaan, että ne olisivat jotain hienoja ja taiteellisia kuvia, missä olisi oma sielu näkyvissä. Aina ei tarvitse olla niin totinen.

Olen kotona puoli yhdeltätoista illalla. Pitkä päivä takana, paljon ajamista, kipuamista, kapuamista, kantamista... Olen aivan loppu! Syön pikaisen iltapalan ja painun nukkumaan. Aamulla on taas aikainen herätys.

Turun tuomiokirkko ja ihanainen Aurajoki.

Tiistai

Tiistaina kello pärähtää kahdeksalta. Silmät ja hiukset seisovat päässäni. Jokaiseen raajaan sattuu eilisestä juoksemisesta. Tekisi mieli vain vetää peitto korviin ja jatkaa nukkumista, mutta ei voi. Eikun aamupalalle Villa Marjaniemeen!

Tänään on meidän voimauttavan valokuvan menetelmäkoulutuksemme viimeinen päivä. Ihan se vihoviimeinen. Olemme tämän jälkeen suorittaneet menetelmän perusteet ja voimme käyttää menetelmää omassa työssämme. Haikeaa. Koulutus olisi voinut vielä minun puolestani jatkua.

Esittelemme lopputyömme. Vaikka lopputyöt ovat oikeasti upeita ja niiden takana on koskettavia tarinoita, olen niin väsynyt, että meinaan nukahtaa kesken kuuntelemisen. Lisäksi kroppani on niin kipeä, että minun on pakko venytellä aina vähän väliä.

Lammaslauma Raisiossa.

Lopputöiden esittämisen jälkeen teemme näyttelyn kaikista töistämme, kierrämme katsomassa toisten töitä ja sen jälkeen on kakkukahvien aika. Kun kakku on mätetty, tulee odotettu hetki, eli saamme filmit kehityksestä ja pääsemme valitsemaan omat voimakuvamme kaikista niistä kuvista, mitä eilen räpsittiin. Valinta on vaikea, sillä kuvia on valtava määrä.

Sen jälkeen kiitokset, todistukset ja näkemiin. Tässäkö se oli? Koko tämä koulutus! Onko se muka totta, ettei tämä enää jatku? En halua uskoa. Todistus kourassani kertoo kuitenkin muuta. Kyllä se vain niin on, että tämä koulutus on nyt käyty. Melkein tulee itku.

Turku Vartiovuoren mäeltä katsottuna.

Keskiviikko

Herään, kun mieheni lähtee viralliseen tapaamiseen. Hän kysyy minulta ja jotain ja örisen vastaukseksi jotain. Ehkä pitäisi sittenkin harkita sitä uraa hevibändin laulajana.

Mieheni lähtee, minä vaihdan asentoa ja jatkan nukkumista. Herään, kun postiluukku kolahtaa. Kello on yksi iltapäivällä. Nousen sen verran, että katson postit ja lysähdän sohvalle. Kauno hyppää viereeni. Makaan löysässä asennossa ja rapsutan löysästi koiraa. Ehkä vetäisen pienet päikkärit. Olenhan minä jo kokonaiset kaksi minuuttia ollutkin hereillä.

Kello on seitsemän. Olen edelleen niin väsynyt, että voisin nukahtaa seisaalteni. Miten minä silloin 20-vuotiaana jaksoin riekkua yökaupalla pitkin kaupunkia, ja silti mennä aamulla kasiksi luennolle? Nyt ei tulisi kyseinen homma mieleenkään! Pakko myöntää, vanhaksi sitä on tullut. Toisaalta, ikä on vain numeroita.

Naantalin vanhaa kaupunkia.

48 valmista, 32 keskeneräistä - Sataseen tähdätään

Huhtikuun loppupuolella löysin Courseran. Sen jälkeen en ole paljon muuta tehnytkään kuin opiskellut sieltä löytyviä eri yliopistojen kursseja ympäri maailman. En ole antanut gradulleni läheskään niin paljon huomiota kuin mitä se olisi ansainnut, sukupuolentutkimuksen opinnot ovat jääneet siihen, että olen saanut aikaiseksi yhden kokonaisen esseen ja hakenut kaikkien muiden kurssien esseekirjat kirjastosta. Niitä muita esseitä en ole kuitenkaan edes aloittanut. Sinänsä typerää, että niistä sukupuolentutkimuksen esseistä minä saisin opintopisteitä, mitä en kyllä tarvitsisi, jos ajattelee ihan vain pelkästään sitä määrää, minkä Koulutusrahasto vaatii, että suoritan. Olen saanut suoritettua sen määrän jo syyslukukauden aikana. Mutta koska minulla ei ole tapana jättää mitään puolitiehen, niin haluan jossain kohdassa suorittaa ne sukupuolentutkimuksen opinnot loppuun. Onneksi niiden kanssa nyt ei ole mikään kiire.

Courseran kanssa olenkin sitten ollut sitäkin ahkerampi. Olen tahkonut niin jumalatonta tahtia kursseja toisensa jälkeen, että minulla ei kohta ole enää mitään opiskeltavaa, ellei Courseraan ala tulla uusia kursseja pikkuhiljaa! Olen kuluneen kuukauden aikana suorittanut Courserassa kokonaan loppuun 48 kurssia, ja sen lisäksi yhden kurssin edX:ssä. En ole mikään erityinen edX-fani, sillä koen sivuston epämukavana käyttää ja sen lisäksi edX:n tentit ja suoritustavat ovat täysin hanurista. Tällä hetkellä minulla on kesken Courserassa 32 kurssia, mistä osa on jo muuten suoritettu, mutta vertaisarviointi puuttuu, sillä muut eivät ole vielä palauttaneet tehtäviään, eikä minulla ole ketään, ketä arvioida! Joten en pääse kurssia vielä läpi, sillä kurssin suorittaminen vaatii sen, että arvioin muita opiskelijoita tietyn määrän. Mikäli haluat lukea ensimmäisen Coursera-tekstin, se löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/04/coursera-mania-kaksi-tusinaa-kursseja.html. Toinen Courseraan liittyvä teksti löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/05/18-valmista-16-puolivalmista-ja-13.html.

Olenkin päättänyt, että käyn nyt läpi nämä kurssit, mitkä minulla on kesken. En ikinä jätä mitään kesken, eikä minun omatuntoni jätä minua rauhaan, jos jätän nämä kurssit tekemättä. Ei näillä mikään kiire ole eikä hätä, sillä suurimmalla osalla kursseista on olemassa seuraava kurssi, ja saan vaihdettua kurssin aikatauluja myöhäisemäksi yhdellä klikkauksella, ja myös kaikki se, mitä olen tähän asti tehnyt kurssilla, siirtyy seuraavaan kurssiin, joten mitään ei tarvitse aloittaa alusta.

Viime kerran jälkeen olen saanut kokonaan valmiiksi seuraavat kurssit:

- Advanced Neurobiology I

- Advanced Neurobiology II

- Origins - The Formation of the Universe, Solar System, Earth and Life

- Introduction to the Arctic: Climate

- The Holocaust - An Introduction (I): Nazi Germany: Ideology, The Jews and the World

- The Holocaust - An Introduction (II): The Final Solution

- Seeing Through Photographs

- How Music Can Change Your Life

- Modern Arts & Ideas

- De-Mystifying Mindfulness

- Photography Techniques: Light, Content and Sharing

- Camera Control

- Principles of Photo Composition and Digital Image Post-Production

- Positive Psychology: Character, Grit and Research Methods

- The American South: Its Stories, Music and Art

- Positive Psychology Specialization Project: Design Your Life for Well-being

- The Teacher's Social and Emotional Learning

- SEL for Students: A Path to Social and Emotional Well-being

- Expanding SEL

- Teacher SEL: Programs, Possibilities and Contexts

- Emotions: A Philosophical Introduction

- Philosophy and the Sciences: Introduction to the Philosophy of Physical Sciences

- The Horse Course: Introduction to Basic Care and Management

- Philosophy, Science and Religion: Religion and Science

- Healing with the Arts

- Positive Psychology: Resilience Skills

- Positive Psychology: Applications and Interventions

Viiden kurssin kokonaisuuksista, mihin olen ilmoittautunut, olen saanut kokonaan valmiiksi positiivisen psykologian kokonaisuuden. Valokuvauksen kokonaisuudesta minulta puuttuu yksi kurssi (koska tehtäväalueet avautuvat vasta maanantaina) ja SEL (lyhennys sanoista social and emotional learning) - kokonaisuudesta puuttuu yksi kurssi, koska se perkeleen vertaisarviointi, eikä minulla ole ketään arvioitavaa! Olen taas ainoa, joka on palauttanut kaikki tehtävät.

Advanced Neurobiology-kurssit olivat todella pettymyksiä. Asia olisi ollut ihan hirvittävän mielenkiintoista, mutta luennoitsijat puhuivat aivan hirveän huonoa englantia, ja yksi heistä puhui suurimman osan luennoista kiinaa. Harmi, että tuo kiinan kielen taitoni on sen verran ruosteessa, etten ihan pystynyt seuraamaan yliopistotason luentoa neurobiologiasta...

Kurssi etelävaltioiden kulttuurista oli poikkeava ja mielenkiintoinen! Voisinpa suositella sitä sellaisille, joita kiinnostaa vähän erilainen kulttuurintutkimus. Ja varoitan samalla, että kurssin vetäjä puhuu ärsyttävän hitaasti, yrittäen peitellä todella voimakasta etelän aksenttia. Minua ainakin se jumalattoman hidas puhetapa häiritsi, mutta toisaalta, minulla nyt onkin se ADHD, ja minun elämässäni kaiken pitää tapahtua nopeasti.

Myös valokuvauskurssit ovat olleet todella hyviä! Suosittelen todella lämpimästi sellaisille, jotka haluavat oppia lisää kameransa toiminnoista. Kaiken lisäksi, luennoitsijat ovat hauskoja ja heittävät huonoa läppää!

Se tasan yksi ja ainoa edX:n kurssi, minkä olen viitsinyt suorittaa, on tämä:

- Dog Behavior: Problems and Solutions

Kurssin sisällössä ei ollut tasan mitään vikaa, ja suosittelen kurssia sisällön puolesta ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita koiransa käytöksestä ja käytöksen muokkaamisesta. Kurssi oli oikeasti sisällöltään vähintään tasoa hyvä, ellei jopa erinomainen! Minua vain ahdisti ajastettu tentti, minkä sain tehtyä parissa minuutissa, mutta minua ahdistaa ajastettu toiminta siitä huolimatta. Lisäksi minua ahdisti se, että virheisiin ei ollut varaa. Sain silti 100 % pisteistä, mutta joka tapauksessa minua ahdistaa se, ellei uusinnan mahdollisuutta ole.

Seuraavista kursseista olen saanut kuunneltua kaikki luennot, mutta joko vertaisarvioinnin tehtäväalueet eivät ole vielä auenneet tai sitten muut eivät ole palauttaneet tehtäviään enkä ole päässyt tekemään vertaisarvioita, ja kurssit ovat siitä syystä kesken:

- Photography Capstone Project

- SEL Capstone

- Everyday Parenting: The ABCs of Child Rearing

- Powerful Tools for Teaching and Learning: Digital Storytelling

- The Modern and the Postmodern (Part 1)

- Writing for Young Readers: Opening the Treasure Chest

- The Arts and Science of Relationships: Understanding Human Needs

- Sharpened Visions: A Poetry Workshop

- Film, Images and Historical Interpretation in the 20th Century: The Camera Never Lies

- Major Depression in the Population: A Public Health Approach

Digitaalisen tarinankerronan kurssi oli todella hauska, ja suosittelen sitä kaikille opettajille! Samoin pidin todella paljon runotyöpajasta. Vetäjä oli vähintäänkin erikoinen mies, aivan totaalisen hullu, mutta se teki kurssin katsomisen hauskaksi. Samoin pidin kurssista, missä harjoiteltiin nuorille lukijoille kirjoittamista.

Nämä kurssit ovat vielä kesken:

- Introduction to Classical Music

- The Meat We Eat

- Psychology of Popularity

- Classics of Chinese Humanities: Guided Readings

- The Science of Well-being

- Music and Social Action

- Writing in the Science

- The Beauty of Kunqu Opera

- The Importance and Power of Music in Our Society

- Understanding the Brain: The Neurobiology of Everyday Life

- The Modern and Postmodern (Part 2)

- Sleep: Neurobiology, Medicine and Society

- Paradoxes of War

- The Evolving Universe

- Modern and Contemporary American Poetry

- Modern American Poetry

- Transmedia Storytelling: Narrative worlds, emerging technologies, and global audiences

- ART of the MOOC: Public art and Pedagogy

- ART of the MOOC: Activism and Social Movement

- Sexing the Canvas: Art and Gender

- Our Earth's Future

- The Changing Arctic

Johdatus klassiseen musiikkiin on pitkä kuin nälkävuosi. Siinä on 73 tenttiä, siis SEITSEMÄNKYMMENTÄ KOLME! Ja luentoja sitäkin enemmän, osa luennoista on jopa yli puolituntisia, eli todella pitkiä. Mutta luennoitsija on aivan äärimmäisen hauska, ja olen pari kertaa nauranut hänen jutuilleen kyyneleet silmissä, aivan hysteerisenä. Kurssi sopii mielestäni kaikille vähänkään aiheesta kiinnostuneille. Minusta kurssin opiskelu on ollut jopa rentouttavaa vaihtelua.

Toinen kurssi, mitä suosittelen niille, jotka pitävät siitä ei-niin-tavallisesta - ainakaan suomalaisesta näkökulmasta tavallisesta - kulttuurintutkimuksesta, on Kunqu-ooppera. Siinä esitellään kiinalaista oopperamuotoa, ja kurssi on todella mielenkiintoinen. Se käydään kiinaksi, joten englantilainen käännös kannattaa laittaa päälle, jos haluaa ymmärtää jotain! Tenttikysymykset ovat - onneksi - englanniksi.

Understanding the Brain on aihealueeltaan mielenkiintoinen, mutta syy, miksen ole saanut kurssia vielä valmiiksi, on se, että asia on jotenkin esitetty hirvittävän kuivalla tavalla. Tai siis minun mielestäni kuivalla tavalla. Luennot ovat lyhyitä, mutta koska niitä on paljon, yksi viikko tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Ja koska luennot eivät edes ole erityisen hauskoja eivätkä eläviä, niin kurssin suorittaminen on ollut kuivakkaa.

Ehkä minä jossain vaiheessa saan sen täydet sata kurssia Courserassa, mutta jospa tämä määrä kursseja nyt riittäisi tältä keväältä ja kesältä. Syksyllä sitten uudet kurssit ja uudet huvit. Jos tuota lausetta nyt uskoo itsekään. Mutta yritän ainakin parhaani, etten ottaisi mitään uutta, ennen kuin olen saanut valmiiksi vähintään nuo sukupuolentutkimuksen kurssit ja päässyt gradussa edes vähän eteenpäin.

Coursera ja edX vertailussa

Kuten moni on huomannut - aviomieheni ainakin - olen viettänyt kuluneen kuukauden aikana suhteellisen paljon aikaa Courseran parissa. Olin ilmoittautunut parille kurssille myös edX:ssä, ja ajattelin, että olisikohan aika käydä nekin läpi. Selatessani näitä kahta erilaista kurssisivustoa huomasin valtavan suuria eroja näiden kahden sivuston välillä. Tässäpä erot.

Kurssien laatu

Näissä ei ole tasan mitään eroa. Kurssien laatu riippuu täysin siitä, mikä yliopisto on kurssin takana. Molemmilla sivustoilla on sekä laadukkaita että ei-niin-laadukkaita kursseja.

Tentit ja tehtävät

Molemmat sivustot käyttävät arviointiin sekä tenttejä että vertaisarvioituja tehtäviä. Näissä on kuitenkin valtava ero. Courserassa tentin tekemiselle ei ole määrättyä aikaa, ja jos tentti menee pieneen, sinulla on yleensä kolme yritystä, minkä jälkeen tenttialue menee "lukkoon", ja saat yrittää uudestaan 8 tunnin kuluttua. EdX:ssä tenteissä saattaa olla aikaraja, minkä puitteissa tentti on saatava valmiiksi. Lisäksi sinulla on tasan yksi mahdollisuus tehdä tentti. Toista yritystä ei tule. Jos siis esim. luet kysymyksen väärin, voivoi. Et saa uusintayritystä, ja se oli sitten siinä.

Jos missaat vertaisarvioidun tehtävän aikataulun Courserassa, Coursera ehdottaa sinulle seuraavaa kurssia, jolloin saat uudet palautusaikataulut, ja pääset suorittamaan kurssin joka tapauksessa. EdX:ssä ei ole "seuraavaa kurssia", vaan kurssi arkistoidaan, eikä siitä ole enää mahdollista saada todistusta.

Jos siis maksat kurssista edX:ssä, etkä saa tarpeeksi pisteitä päästäksesi kurssia läpi heti ekalla kertaa, niin sinne menivät rahat. Ellet sitten saa niitä kauniisti pyytämällä takaisin. Kurssin sertifikaatin suoritus kyllä jäi sitten siihen, eikä toista mahdollisuutta tule.

Sivuston käytettävyys

Courserassa voit seurata moduulin kursseja vasemmalla puolella olevasta valikosta, ja näet koko ajan, missä kohtaa olet menossa. EdX:ssä joudut joka kerta menemään erillisille sivulle tietääksesi, missä olet. Lisäksi mennessäsi tälle sivulle huomaat, että puolet niistä luennoista, mitkä olet jo kuunnellut, eivät olet tulleet merkityiksi, ja joudut klikkaamaan sataan kertaan kurssisivua, että sinne kurssisivuille todellakin tulee merkintä siitä, että luento on kuunneltu tai tehtävä tehty.

Lisäksi edX on mielestäni muutenkin hirvittävän sekavan oloinen sivusto ja hankala käyttää. Lievästi hahmotushäiriöiselle ihmiselle Coursera on huomattavasti mukavampi sivusto, ihan jo noin ulkomuodollisestikin.

Videot ja tekstitys

Kummallakin sivustolla videon saa klikattua koko ruudun kokoiseksi. Teksteissä edX on sitten vähän parempi kuin Coursera, mikä onkin sitten tasan ainoa asia, missä pisteet menevät edX:lle. Mikäli henkilö tarvitsee tekstejä esim. huonon kuulon takia, edX:n videoissa teksti on suoraan videon vieressä. Courserassa ne ovat videon alapuolella, joten et pysty seuraamaan tekstejä ja katsomaan videota samanaikaisesti. Kieltämättä hieman epäkäytännöllistä.

Courserassa on mahdollisuus saada teksti suoraan videoon. Olen käyttänyt tätä silloin, kun luennoitsija puhuu sellaisella aksentilla, etten saa siitä tasan mitään selvää. Valitettavasti nämä "videotekstit" ovat erittäin huonolaatuisia ja todennäköisesti jonkun hädin tuskin kirjoitustaidon omaavan ihmisen tekemiä. Teksteissä on todella törkeitä virheitä, eikä niitä voi kutsua millään tasolla laadukkaiksi.

Sertifikaatti

Molempien sivustojen kursseista saa siis sertifikaatin, jos siitä maksaa tietyn määrän rahaa. Hinnoissa ei ole hirmuisia eroja, Coursera taitaa olla hivenen halvempi, mutta vain hivenen.

Courserassa sertifikaatin saa heti, kun maksettu kurssi on suoritettu. EdX:ssä sitä saakin sitten odottaa. En tiedä, koska mahdan saada sertifikaatin siitä tasan ainoasta kurssista, minkä olen suorittanut edX:ssä ja mistä olen maksanut. En varmaan koskaan.

Kumpaa sivustoa siis suosittelen? Siitä ei nyt varmaan jäänyt kenellekään minkäänlaista epäselvyyttä, että suosittelen Courseraa. Jos haluaa saada sertifikaatin, niin Coursera on huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä siellä ei yksi pieni lukumoka hirveästi haittaa. EdX:ssä virheisiin ei ole tasan minkäänlaista varaa.