Minulla oli tänään lyhyt työpäivä, ja ajattelin, että nyt, jos koskaan, on erinomainen hetki jatkaa sitä kesken jäänyttä neuropsykologian luentoa, ja saada kirjoitettua ensimmäinen oppimistehtävä valmiiksi. Vaikka väsymystä olikin rutkasti ilmassa johtuen keskellä yötä saadusta erittäin kovasta ja kivuliaasta suonenvetokohtauksesta, motivaatio saada tehtävä tehtyä oli väsymystasoa korkeammalla.
Aloitin luennon kuuntelemisen. Luennoitsija alkoi puhua laukeamisesta, liittyen hermosolun toimintapotentiaaliin. Istuin sohvalla hihittäen kuin pikkutyttö. “Laukeaminen, höhöhöhöhö.” Hihitys muuttui nauramiseksi siinä vaiheessa, kun luennoitsija siirtyi välittäjäaineisiin, ja alkoi kertoa kiihottavista välittäjäaineista. Tässä vaiheessa oli pakko pitää tupakkatauko, koska kuuntelemisesta ja muistiinpanojen tekemisestä ei vain tullut kertakaikkiaan mitään.
“MuistiinPANOJEN” tekemisestä… Höhöhöhöhöhö…
Kun aloin kirjoittaa, kirjoitin ensin otsikot, ja viimeinen otsikko oli tietenkin yhteenveto. Siitä minulle tuli oitis mieleen käteenveto. Tässä vaiheessa räkätin jo kyyneleet silmissä.
Kaikesta tästä huvista huolimatta, sain kuin sainkin ensimmäisen oppimistehtäväni tehtyä. Oppimistehtävän aiheena oli hermosolun rakenne ja toiminta, ei mitään K18-juttua, mutta olen selkeästi aivan liian väsynyt pystyäkseni tekemään tänään yhtikäs mitään ilman, että väännän kaiken kaksimieliseksi. “KaksimieliSEKSI”... Höhöhöhöhöhö…
En usko, että tänään enää pystyn rauhoittumaan sen vertaa, että tuo oppimistehtävä kannattaisi oikolukea. Jätän sen suosiolla huomiselle. Ja koska mieleni on kerran tällaisessa tilassa, missä se nyt on, oikolukeminen on erittäin suotavaa, ihan vain siksi, ettei sinne vain vahingossakaan ole eksynyt mitään pervouksia tieteellisen asiatekstin sekaan.
Seuraavana on vuorossa oppimistehtävä hermoston kehityksestä. Se on, toivottavasti ainakin, vähän vähemmän huumoria ja kaksimielisiä ajatuksia synnyttävä aihe.
 |
| ADHD-aikuisen aivoissa räiskyy enemmän kuin nentin aivoissa. Minulla taitaa räiskyä tänään erityisen paljon. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti