Kun hyvinvointi ei virtaa

En edes tiedä, montako kertaa olen luvannut itselleni, että alan pitää parempaa huolta itsestäni ja jaksamisestani. Lupaan, että alan hoitaa tätä ainokaista ruumistani, panostan enemmän hyvinvointiini ja jaksamiseeni, ja huolehdin siitä, että olen virkeä, hyväntuulinen ja voin hyvin.

Yhtä monta kertaa kuin olen tämän lupauksen tehnyt, olen sen myös unohtanut. En huolehdikaan itsestäni enkä panostakaan hyvinvointiini. Miten näin tärkeä ja olennainen asia voi päästä ihmiseltä unohtumaan? Ihminen on kokonaisuus, missä kaikki osat toimivat yhteistyössä, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun ruumis voi hyvin, myös mieli voi hyvin. Siksi onkin niin uskomatonta, että unohdan aina sen ruumiin hyvinvoinnin, vaikka mieleni hyvinvoinnista pyrinkin pitämään huolta.

Suolakylvyn jälkeen oli todella rentoutunut, ja suorastaan tunsin, miten hyvä olo virtasi pitkin ruumistani. Myös mieleni oli rento, minulla ei ollut mielessäni kiire mihinkään, oloni oli virkeä ja voimallinen. Tästä innostuneena päätin varata itselleni nimipäivälahjaksi uuden hoidon: magnesiumhoidon jaloille. Jostain kumman syystä, unohdan aina jalat, ne kaikkein kovimmalle rasitukselle joutuvat ruumiini osat. Ne kaksi palkkia kuitenkin kannattelevat tätä runsasta ruhoani koko pitkän päivän, joten ne ansaitsisivat erityishuomiota. Nyt, ensimmäistä kertaa, annan jaloilleni sitä huomiota. Kyseessä on ensimmäinen jalkahoitoni.

Opintojen aikana olemme puhuneet paljon omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista: Ellei valmentaja voi itse hyvin, miten hän voisi auttaa muita voimaan hyvin? Ja koska tämä on itsestään selvä asia, en voi ymmärtää, miten se oma hyvinvointi jää aina niin vähälle huomiolle!

Mikä siihen on syynä? Raha? Ei se rahakaan voi olla, sillä nämä hyvinvointihoidot, mitä tämän loman aikana olen itselleni ostanut, eivät ole olleet erityisen kalliita. Aika? Se voisi olla yksi syy, sillä kalenterini on aina täynnä kaikkea muuta. Viitsiminen? Sekin voisi olla. Ei vain viitsi eikä jaksa. Suomalainen ajatusmaailma “raatajista rahanalaisista”, jotka eivät tosiaankaan istu kultalusikka persvaosta pilkottaen missään jalkahoitolassa? Voi olla ehkä sekin, sillä olen joutunut kasvamaan sellaisessa ympäristössä, missä omaan hyvinvointiin ei juurikaan panostettu eikä sitä arvostettu.

Kun tässä olen tarkemmin asiaa ajatellut, siihen hyvinvointiin ei välttämättä tarvita kovinkaan paljon. Jalkahoitoon riittää ihan vain pesuvati, lämmintä vettä ja jalkasuolaa. Siltikään en tee tätä, vaikka minulla siihen olisi kaikki tarvittavat välineet kotona. Onko niin, että minun on nyt oikeasti pakotettava itseni, aikuinen ihminen, väkisin ottamaan se aika kalenterista, minkä varaan oman itseni hyvinvointiin? Kirjoitan kalenteriin, että keskiviikkona klo 18 reikä reikä minä, Satu, istun sohvalla jalat pesuvadissa, kuuntelen rauhoittavaa musiikkia ja hemmottelen itseäni. Pakko se kai on näin tehdä, sillä todennäköisesti se ei tule muuten tehdyksi.

Palattuani lomalta teen kokeen: Jos lisään tällaisia pieniä asioita elämääni ja päivittäiseen kalenteriini, lisääkö se yleistä jaksamistani, hyvinvointiani ja virkeyttäni? Tuleeko minusta “uusi ihminen”, joka ei heti työpäivän jälkeen lysähdä umpiväsyneenä sohvalle puolikuolleena, vaan joka jaksaa tehdä vielä loppuillan ajan asioita? Lupaan kokeilla tätä, ja raportoida myös tulokset!

PS. Tekemäni koe kiitollisuusvihosta on parhaillaan käynnissä, ja olen jopa onnistunut kirjoittamaan siihen joka päivä. Jos olen onnistunut vihko-kokeessa, onnistun ehkä tässäkin.