Pullosta tullut

Olen jo pitkään miettinyt elämäni suuntaa ja mitä haluan tulevalta elämältäni. Olen myös miettinyt niitä ei-niin-kannustavia sanoja, mitä minulle on sanottu joskus nuoruudessa: “Ei sinusta ole siihen”. Syksyn aikana olen oppinut paljon itsestäni ja olen tehnyt aikamoisen matkan mieleeni ja minuuteeni. Olen oivaltanut: Minusta ON siihen! Ja minusta on aika moneen muuhunkin. Siksi uskalsin tehdä asian, mitä en olisi aikaisemmin ehkä kuvitellutkaan, että voisin tehdä: Hain koulutukseen!

Nyt te ajattelette, että mitäs uutta tässä nyt on. Koulutuksia minulla on meneillään ties kuinka monta tällä hetkellä. Kyllä vain, niin on! Ja sitä varten minulla on tämä blogikin: Tämä on oppimispäiväkirjani. Mutta yksikään niistä koulutuksista, mitä minulla tällä hetkellä on, ei valmista minua kokonaan uuteen ammattiin. Saan kyllä lisäpätevyyksiä, mutta varsinaisesti uutta tutkintoa en saa.

Äsken kuitenkin tein poikkeuksen: Hain koulutukseen, mikä mahdollisesti tulevaisuudessa saattaa poikia uuteen korkeakoulututkintoon. Uuteen ammattiin. Uuteen tulevaisuuteen. Johonkin sellaiseen, mistä olen haaveillut jo lukioajoista asti! Minulle vain uskoteltiin, ettei minusta ole siihen, eikä minun edes kannata yrittää. Uskottelijat olivat aika pitkälle omia sukulaisiani. Valitsin toisen tien, sillä ajattelin sen olevan helpompi ja itselleni sopivampi. Nyt en enää tiedä, kannattiko tuo tie valita. Onneksi ei ole liian myöhäistä lähteä kävelemään uutta tietä pitkin!

Tein vasta hakemuksen. Mikään ei ole vielä varmaa. En tiedä, pääsenkö edes haastatteluihin asti. En tiedä, katsotaanko minut soveltuvaksi. Itse koen olevani soveltuva, mutta ovatko kouluttajat samaa mieltä. Se jää nähtäväksi. Olen kuitenkin enemmän kuin innoissani, jo pelkästä hakemuksesta! Tämä on asia, mistä olen haaveillut. Tämä on unelmani. Tästä voisi ehkä alkaa jokin sellainen, mihin olen aina elämässäni tähdännyt. Ja olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että se unelma toteutuu!

Kyllä, olen hullu. Kuin pullosta tullut.