Koska ihmiset tuntuivat pitävän kovasti kalevalamittaisista Kauno-runoista, päätin testata taitojani ja vääntäistä pari lisää. Edelleenkin runoissa on puutteita eivätkä ne mene jokaisen säännön mukaisesti (johtuen siitä, että niitä sääntöjä kalevalamitassa on miljoona). Mutta ehkä tässä taidot karttuvat, kun näitä tarpeeksi monta vääntää.
Aurajoen rantahilla
Syleilyssä Turku-emon
Asustaapi pikku-Kauno
Peni mainio majailee
Isän, äidin hoitehissa
Kodissa kullan kalliissa
Pikku-Kauno pikkarainen
Karvatassuista parhahin
Kutkun tunsi korvassansa
Syyhyn sangen sapettavan
Meni Kauno emon luokse
Äidin rapsutusmestarin
Rapsutteli korvan takaa
Peniänsä hemmotteli
Katos kutku ikäväinen
Syyhy Kaunoa kiusannut
Aamulenkki aamuvarhain
Noustessa tumman auringon
Näki Kauno mustarastaan
Kauniin linnun laulavaisen
Hyppäs Kauno linnun perään
Puskaan pomppas peni pieni
Kiljas emo kauhuissansa
Penin puolesta pelkäsi
Tuli koira puskastansa
Pensaan jätti rastaalleensa
Tassussansa takiainen
Kiinni turkissa kauniissa
Emo otti takiaisen
Poisti palleron piikikkään
Jatkui lenkki pakkasessa
Talviaamussa taivallus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti