Koska minulla on äärimmäisen tylsää, kun odotan kakkupohjaa uunista ulos, päätin tehdä jotain sellaista, mitä en ole ikinä elämässäni tehnyt: Kirjoittaa runon kalevalamitassa! Eilen innostuin kirjoittamaan haikuja ja tankoja rakkaasta Kaunostani, ja nyt päätin kokeilla, onnistuuko minulta kalevalamitta mitenkään.
Kävin läpi kalevalamitan erittäin tiukat säännöt ja luin ne huolellisesti läpi. Valitettava totuus on kuitenkin se, että kokeilen tätä nyt tasan ensimmäistä kertaa, ja ensimmäinen on aina se ensimmäinen, eli yleensä huono ja epäonnistunut. Kuten on tämäkin!
Pyydän siis anteeksi jokaiselta sellaiselta, joka haluaa vaalia tarkoin kalevalamittaa ja säilyttää kalevalaiset perinteet. Olen pahoillani, etten pysty enkä kykene, vielä toistaiseksi, tuottamaan täydellistä kalevalaista runoa. Mutta eikös se niin ole, että se on tärkeintä, että yrittää…
Kauno pieni karvakuono
Lapinkoira vailla vertaa
Unta näkee herkkuluista
Porotokasta uneksii
Avas emo juustokuvun
Makoisimman herkun aukas
Haju juuston kauas kantoi
Tuoksu huumaavin tuvassa
Herättipä tuoksu Kaunon
Koiramme pienen uinuvan
Kirmas Kauno äidin luokse
Emon juustoa leikkaavan
Katsoi silmiin kirkkahasti
Kaunis pyyntö kasvoillansa
Antoi emo Kaunon maistaa
Juuston antoi koirallensa
Palas Kauno unen maahan
Nukkuu herkun saatuansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti