torstai 8. joulukuuta 2016

Unien ihmeellinen maailma, osa 17

En myönnä tätä kovinkaan mielelläni, mutta olen oikeasti todella herkkä ihminen. Koen syvää empatiaa ja tunnen toisen tuskan, erityisesti silloin, kun joku viaton joutuu kärsimään. En pysty katsomaan videoita, missä eläimet kituvat tai kärsivät, sillä ne jäävät pyörimään päähäni viikkokausiksi, ja koen niistä pahaa oloa. Kärsin itsekin!

Siitä on jo jokin aika, kun luin artikkelin Laika-koirasta. Olen kyllä aina tiennyt, ettei Laikan ollut koskaan tarkoitus palata reissultaan, mutta olen aina tuudittautunut siihen uskoon, että Laikan ruokaan oli laitettu jotain sellaista, minkä avulla Laika sai kuolla ilman mitään tuskia. Artikkeli, minkä luin, paljasti sen, miten Laika todellisuudessa kuoli, ja se sai minussa aikaan aivan järjettömän pahan olon tunteen.

Vaikka artikkelin lukemisesta on jo tovi aikaa, se vaivaa minua vieläkin. Niinpä Laika tuli viime yönä minun uniini, kärsivänä, peloissaan, yksinään. Enkä minä voinut tehdä mitään auttaakseni! Uni oli todella ahdistava ja kamala, ja heräsin ihan tokkuraisena herätyskelloon tietämättä, olenko vielä unessa vai olenko jo herännyt. En muista tarkkoja yksityiskohtia unesta, mutta ehkä parempi niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti