lauantai 17. joulukuuta 2016

Suomenlapinrunokoira

Ovi avautuu
Iloinen häntä heiluu
Olen kotona














Juustopaketti
Kauno juoksee viereeni
Maksan veroni














Märkä kirsunpää
Koskettaa poskeani
Minä hymyilen















Annatko namin
Kauno katsoo kysyen
En voi vastustaa















Pikkuinen tassu
Silitän sitä hiljaa
Minun Kaunoni
















Elämän merkki
Kauno kirmaa pellolla
Jahtaa perhosta















Punainen kieli
Nuolee kasvot märäksi
Halaan koiraani















Ilman Kaunoa
Kulkisin tyhjää tietä
Tähteni yössä















Vie minut ulos
Peuhaamaan kylmään lumeen
Tee lumipallo
Heitä se korkealle
Telmitään ja peuhataan















Pehmeä turkki
Sylissäni pieni pää
Rapsutan korvaa
Kauno katsoo minua
Silmissä on aurinko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti