Oravan arkipäivä

Juhlallinen joulu. Se aika vuodesta, jolloin tarvitsisin itse nepsy-valmentajaa. Tai ellen valmentajaa, niin ainakin perseellepotkijaa. Perkele! Tuntuu siltä, etten saa taaskaan mitään aikaiseksi, unohdan puolet asioista ja olen aivan satavarma, että jossain vaiheessa huomaan unohtaneeni jotain todella tärkeää.

Olen, itse asiassa, saanut nepsy-valmennusta. Kauan, kauan sitten. Valmennus päättyi siihen, kun huomasin, että minä aloin valmentaa valmentajaa, sillä tiesin ADHD:sta ja kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä paljon enemmän kuin mitä valmentaja itse tiesi. Siksi ehkä se perseellepotkija voisi olla parempi vaihtoehto.

Tänään olen epäonnistunut oikeastaan kaikessa. Olen hävittänyt tärkeän laskun ja Tupperwaren uunivuoan. Olen varmasti hävittänyt jotain muutakin, mutta näitä kahta asiaa olen tänään etsinyt kissojen ja koirien kanssa. Kaupan kassalla, maksamisen jälkeen, tajusin ostaneeni sekä väärää röökiä että väärää limpparia. Ystävällinen kassaneiti kävi vaihtamassa limpparipullon puolestani oikeanlaiseen. Olen unohtanut syödä, ja minulla on karmea nälkä, mutta koska kaapissa ei ole valmista ruokaa, vaan minun pitäisi valmistaa se, niin olen sitten nälissäni. Pyykkiä piti pestä, mutta unohdin senkin. Piti mennä tyttären saksofonimatineaan kukkakaupan kautta, mutta koska unohdin sen päivällä, oli lähin kukkakauppa ehtinyt mennä jo kiinni, eikä siinä vaiheessa ollut enää aikaa lähteä etsimään uutta kukkakauppaa.

Huomenna pitäisi muistaa hakea sulhanen bussiasemalta. En kyllä muista yhtään, mihin kellonaikaan hänet pitäisi noutaa, mutta luotan siihen, että hän soittaa minulle viimeistään siinä vaiheessa, kun hän on kolme tuntia värjötellyt pakkasessa ja odottanut, että tulisin. Pitäisi muistaa soittaa yksi tärkeä puhelu tyttären asioissa, pitäisi muistaa käydä siellä helvetin kukkakaupassa (tällä kertaa mieluiten aukioloaikojen puitteissa), pitäisi käydä Mustissa ja Mirrissä ja pitäisi kirjoittaa lehtiartikkeli. Ai niin, siivotakin pitäisi, koska kämppä on edelleen kaaoksessa, mutta en tiedä, kykenenkö juuri nyt ottamaan niin ison askeleen kuin siivoaminen.

Ja tämä on vielä ihan normaalia ADHD-aikuisen arkea. Tässä ei ole vielä edes mitään kummallista! Jos olet lukenut tätä tekstiä silmiäsi pyöritellen, ja ihmetellyt, miten kummassa näin pihalla oleva henkilö voi olla erityisopettaja ja vielä opiskelemassa nepsy-valmentajaksi, niin olet aivan selkeästi nentti, etkä ymmärrä oravan aivoista mitään.

Hei, sain juuri tällä sekunnilla aivan nerokkaan idean! Mitä, jos perustettaisiinkin sellainen opintolinja kuin nentti-valmennus? Tarkoituksena opettaa nenteille, miten käyttäytyä enemmän kuin addit. Aivan nerokas idea! Lähden viemään heti ajatusta eteenpäin. Paitsi että taisin hukata sen ajatuksen jo jonnekin. Ehkä se on siellä Varmassa Tallessa, missä ovat minun tärkeät laskuni sekä Tupperwaren uunivuoat.

Kauno askarteli. Enkä minä ole saanut siivottua Kaunon jälkiä.