Autopajalla on ruuhkaa. Talvirenkaiden vaihtosesonki. Autossani on edelleen pari juttua, mitkä pitäisi saada valmiiksi ennen uusintakatsastusta. Pojat hääräävät pinkin Yarikseni kimpussa. Työpäiväni on jo ohitse, mutta en lähde kotiin, sillä odotan autoani. Onneksi minulla on essee, mitä kirjoittaa odotellessa.
Nuorten syrjäytyminen ja ulkopuolisuus. Maahanmuuttajanuoria koskeva kappale on valmis. Olen aloittanut kirjoittamaan kappaletta siitä, mitä syrjäytyminen tarkoittaa ja kuka on syrjäytynyt. Teen sen valmiiksi. Seuraavaksi mietin kappaletta, missä puhutaan tukitoimista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Niistä minulla on paljonkin painavaa sanottavaa. Tekstiä tulee ja välillä unohdan tehdä lähdemerkinnät, kun innostun liikaa. Onneksi tietokoneella kirjoittaessa on helppoa palata taaksepäin lisäämään lähteitä ja tehdä korjauksia. Pieni vaiva.
Taisin kirjoittaa liikaa. En pyyhi vielä, sillä tekstiä on vasta seitsemän sivua. 15 vaaditaan, vaikka tiedän, että saan kirjoitettua 15 sivua asiaa pelkästä tikusta, jos niikseen tulee. Pitäisi alkaa miettiä syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden ilmenemismuotoja. Päätäni alkaa särkeä. Olen väsynyt ja poskiani alkaa kuumottaa. Merkki siitä, että nyt alkaa stressi painaa päälle. Mietin muutaman alaotsikon kappaleelle, ja pakkaan lähdemateriaalit reppuun. En jaksa enää tänään miettiä asiaa sen kummemmin.
Autopajalla ollaan melkein valmiita. Pojat ovat ystävällisesti vaihtaneet muun työn ohessa autooni talvirenkaat. Viimeinen rengas on laittamatta. Soitan sillä välin yhden puhelun, kun odotan. Apteekin, kaupan ja ottomaatin kautta kotiin. Kiireellä teini soittotunnille. Koira on onneksi käytetty. Avaan sähköpostin, ja joudun heti hoitamaan yhdistysasioita. Tulee kiire, sillä pitäisi vielä ehtiä hakemaan MunaEggsPressin toimitus, viedä paketti SmartPostiin, viedä kesärenkaat ullakolle ja ehtiä tekemään kauppoja Kaunon vanhoista valjaista, mitkä olen myynyt tori.fissä. Ai niin, huomiset tunnitkin pitää suunnitella!
Stressihiki alka nousta otsalleni ja posket alkavat kuumottaa entisestään. Juuri nyt tällä hetkellä alkaa tuntua siltä, että on liikaa kaikkea. Eikä se johdu esseestä, vaan näistä pienistä ylimääräisistä asioita, mitä joudun säätämään kaiken muun lisäksi. Ne pienet asiat ovat niitä kaikkein stressaavimpia. Silti ne on hoidettava. Alkaa tuntua siltä, että syrjäydyn kohta itse, jos jatkan tätä samaa tahtia vielä kauan.
Tänään en kirjoita enempää. En varmasti! Olen TÄTÄ myöten täynnä nuorten syrjäytymistä ja ulkopuolisuutta. Tai noh, en oikeasti ole, mutta juuri nyt en jaksa keskittyä esseeseen tämän enempää. Tarvitsen vapaaillan KAIKESTA. Ja olen sellaisen kyllä ansainnutkin. Olen tainnut tämän syksyn aikana opiskella enemmän kuin ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti