Rauhalahti näyttäytyy edessäni hieman erilaisena kuin viimeksi. Lunta ei ole paljon, mutta sen verran, että se peittää maan. Puiden oksat ovat hieman taipuneet lumen painosta. Hiekotus rapisee lenkkareiden alla, kun kävelen mäkeä ylös huoneistohotellille.
Pienessä kaksiossa on lämmintä. Kämppikseni ei ole vielä tullut. Saan hetken olla itsekseni. Rojahdan punaiselle sohvalle ja avaan telkkarin. Sieltä ei tule mitään. Miksi edes odotin, että sieltä tulisi jotain?
Nousen ylös ja menen terassille tupakalle. Tuijotan tähtitaivasta. Näkeeköhän sulhaseni samat tähdet? Olenko niin kaukana? Tulee ikävä, ja haluaisin rutistaa häntä. Tumppaan tupakan ja menen takaisin sisään. Varpaani ovat kohmeessa.
Tutkin illan ohjelmaa: Omega-orkesteri ja kuningattaret. Olen oman elämäni kuningatar, enkä tarvitse toisia kuningattaria. Ja koska pidän itseäni enemmän alfa- kuin omega-ihmisenä, päätän jäädä illaksi huoneeseeni. Kämppis tulee parin tunnin päästä seurakseni.
Huomenna ADHD-liiton kokous. Saan vaikuttaa. Sitä varten tänne tultiin! Sen jälkeen ruokaa ja oravaseuraa. Ehkä muutama nenttikin. Sunnuntaina kotiin, takaisin rakkaideni luokse.
En näe ikkunasta tähtitaivasta. En voi laskea tähtiä punaiselta sohvalta. Tällä kertaa voisin alkaa laskea lampaita.
Näkee se samat tähdet :). Mä olen jutellut ihmisen kanssa, joka sijaitsi 150km:n päässä ja ihailtiin samoja revontulia :).
VastaaPoistaNo hyvä, ettei sitten niin kaukana ollakaan. :)
Poista