En ole vähään aikaan tehnyt asiakastöitä, sillä on ollut aivan liian kiire. On ollut lomaa, tenttiä, esseetä, toista esseetä, juhlia, töitä ja välillä pitäisi nukkuakin. Tänään katkaisin tämän putken.
Tuttavani soitti minulle. Hänellä on pienehkö ongelma, mihin hän kaipaisi ulkopuolisen apua ja ratkaisukeskeistä näkökulmaa. Lupasin töiden jälkeen pyörähtää heillä pikaisesti.
Juuni, 10 vuotta, ADHD ja Asperger
Olohuoneen seinää vasten nojaa iso ja komea piano. Se on Juunin. Vanhemmat huomasivat jo tytön ollessa pieni, että hänellä on pianistin taikasormet. Pitkälti alle kouluikäisenä Juuni hakkasi pianoa nonstop, lauloi, jopa sävelsi omia laulujaan. Musiikkileikkikouluun Juunia ei voinut laittaa, sillä hän ei pystynyt ryhmätoimintaan, vaan halusi tehdä omia juttujaan. Juuni sai kuitenkin opiskelupaikan musiikkiopistosta, pianonsoitto pääaineenaan, ja on ollut innokas musiikin opiskelija.
Nyt, tänä syksynä, jostain käsittämättömästä syystä, Juuni on alkanut valittaa kyllästymistä. Hän ei haluakaan soittaa enää. Aluksi hän kieltäytyi musiikista kokonaan, syksyn edetessä hän on sen verran muuttanut mieltään, että hän haluaakin laulaa. Vanhemmat eivät halua Juunin lopettavat musiikkiopintojaan, sillä uskovat vahvasti tämän olevan vain joku tämänhetkinen kummallinen päähänpisto, ja jos tyttö lopettaa musiikin kokonaan, hän tulee katumaan sitä. Kävin hieman jututtamassa Juunia.
Asteikkokysymykset
Pelkkä keskustelu varhaisteinin kanssa ei läheskään aina auta. Päätin visuaalistaa asian Juunille, ja otin käyttööni asteikkokysymykset. Piirsin paperille janan, minkä päässä luki laulu. Se on tavoite, mihin Juuni pyrkii. Mutta mitä pitäisi tehdä, jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin?
Kysyn Juunilta, mitä hän itse ajattelisi. Juuni kohauttaa hartioitaan. Ei hän vain tiedä. Tyypillinen vastaus varhaisteiniltä. Sen jälkeen alan kysellä enemmän kysymyksiä.
Mitä pitää olla suoritettuna, jotta saat valita sivuaineen musiikkiopistossa? - Tietty taso ja tietyt kokeet.
Oletko suorittanut nämä kokeet? - En ole.
Okei. Eli seuraavaksi asteikolle piirretään viiva, ja kirjoitetaan, että tietty taso pitää olla suoritettuna, ja tietyt kokeet. Siihen pyritään.
Miten pääset suorittamaan nämä tasokokeet? - En mä vain tiedä.
Mitä se vaatii, missä tahansa asiassa, että pääset tietylle tasolle? - Paljon työtä ja harjoittelua.
Kuinka usein pitäisi harjoitella, että taso voitaisiin saavuttaa? - Joka päivä.
Riittääkö se, että harjoittelee vain vähän? - Ei riitä.
No niin. Eli nyt ollaan päästy tähän tulokseen. Laulun voi saada sivuaineeksi, kun on ensin suorittanut tietyt tasokokeet. Tasokokeet pitää läpäistä, ja kokeiden läpäiseminen vaatii sen, että harjoitellaan joka päivä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Juunin pitää soittaa ahkerasti pianoa joka päivä ja harjoitella, jotta pääsisi kokeeseen ja läpäisisi sen. Nämä kaikki vaiheet kirjoitetaan asteikolle, jotta Juuni näkee ne.
Valivalivalivali
Juuni alkaa napista vastaan. Sanon, että valitus on täysin sallittua, mutta auttaako se? Viekö valitus häntä yhtään lähemmäs tavoitettaan? Juuni miettii. Ei se taida auttaa. Harjoittelu taas vie eteenpäin.
Itsekseen jupisten ja kiukkuisena Juuni hakee nuottivihkonsa, avaa pianon kannen ja alkaa harjoitella. Harjoittelun lomasta kuuluu jupinaa ja vastalauseita, mutta harjoituskappale tulee kuitenkin soitettua. Tämän jälkeen pianon kansi heitetään kiinni, ja kiukkuinen Juuni painuu huoneeseensa läimästen oven perässään. Tämä on merkki siitä, että asia on tehty selväksi ja Juuni on ymmärtänyt sen. Ei ehkä hyväksynyt, mutta kuitenkin ymmärtänyt.
Uutta näkökulmaa
Se, mitä tein, ei ollut mitenkään maailmoja mullistavaa. En todellakaan keksinyt pyörää uudestaan, ja Juunin vanhemmat olisivat periaatteessa voineet tehdä tämän harjoitteen ihan itsekin Juunin kanssa. Oli ehkä kuitenkin hyvä, että joku ulkopuolinen kävi sanomassa, miten asiat ovat, ja toi uutta näkökulmaa mukanaan. Useimmiten ratkaisu on hyvin pienen, suorastaan pikkaraisen teon takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti