Karhunpoika sairastaa - Ja sata muuta iltasadun aihetta

Tämä viikko on ollut yksi elämäni vilkkaimmista. Eikä se ole vielä edes ohitse! Ohjelmaa on riittänyt, ja tulee riittämäänkin viikon loppuun asti. Eikä ensi viikko tule olemaan yhtään sen helpompi, sillä joka ilta on jotain menoa. Alkaa tuntua sekä mielessä että ruumiissa.

Maanantai alkoi rakkaan Kauno-poikamme jalkaleikkauksella. Leikkaus onnistui hyvin, Kauno voi erittäin hyvin, ja vaikka leikkaus huolestutti kovasti, olen positiivisin mielin: Uskon, että rakas koiramme paranee ja tulee täysin toimintakuntoon! Toipumisaika on pitkä, mutta pidämme huolen siitä, että Kauno saa toipua rauhassa. Kauno, tosin, on asiasta eri mieltä, ja kovasti hän olisi riehumassa ja tekemässä kaikkea. Tyypillistä koiranpentumeininkiä.

Tiistain pitkästä koulupäivästä jo kirjoitinkin. Päivä antoi paljon ammatillisessa mielessä, ja olen päivään erittäin tyytyväinen kaikin puolin. Toki se oli väsyttävää istua kirjaimellisesti koko päivä, mutta sain paljon hyödyllistä tietoa, eikä istuminen harmita minua pätkääkään.

Keskiviikkona meillä oli sulhaseni kanssa tärkeä tapaaminen, nimittäin tapasimme hääsuunnittelijan! Olemme nyt ihan oikeasti järjestämässä häitä. Samalla sekä pelottaa, jännittää, että on onnellinen. Jännittävää, miten erilaisia tuntemuksia sitä voikaan tuntea samalla kertaa yhtä ja samaa asiaa kohtaan.

Saman päivän iltana Kaunon kasvatti-isä tuli käymään meillä. Tuntui todella hyvältä kuulla, miten hän on tyytyväinen siihen, että Kauno tuli meille. Mietin useasti, olenko Kaunolle tarpeeksi hyvä äiti ja hoidanko koiraani tarpeeksi hyvin. Kasvatti-isän lause: “Kauno tuli kyllä ihan oikeaan perheeseen”, toi minulle hyvänolontunteen lisäksi onnistumisen tunteen. Olen sittenkin onnistunut kasvattamaan koirani hyvin ja hoitamaan häntä hyvin!

Taskunoppa. Kuva: Voimatassu.

Tänään meillä oli töissä kaksoistyöpäivä: Normaalin päivälukujärjestyksen lisäksi meillä oli vielä illalla ohjelmaa. Myös vanhemmat oli kutsuttu paikalle. Päivällä oli välissä parisen tuntia vapaata aikaa, ja täytin senkin ohjelmalla. Kävin hoitamassa asioita, kuskasin lasta ja tapasin erittäin tärkeän henkilön, nimittäin Eläinavusteinen interventio-kirjan kirjoittajan, Eeva Kahilaniemen. Hänellä oli minulle jotakin.

Eeva on kehittänyt erilaisia välineitä koira-avusteista terapiaa varten, ja ostin häneltä sekä toimintamaton, TunneTassu-kortit että taskunopan. Rakas Kaunoni on toki sairauslomalla, enkä pääse tekemään mitään eläinavusteisia juttuja hänen kanssaan pitkään aikaan, mutta ovatpahan välineet valmiina! Ehdin myös kehitellä omia ideoitani siihen, miten hyödynnän näitä erinomaisia välineitä valmennustyössä, sekä ehdin myös opettaa Kaunoa liikuttamaan noppaa kuonollaan.

Huomenna minulla on “vapaapäivä”: Kuskaan lastani paikasta A paikkaan B monta kertaa, pakkaan, valmistelen, soitan puheluita, teen laskelmia ja yritän muistaa kaiken. Todennäköisesti unohdan ainakin puolet niistä asioista, mitä minun piti tehdä.

Lauantaina menen ensin päiväksi opiskelemaan eläinavusteista valmennusta. Meillä on tiedossa

Toimintamatto. Kuva: Voimatassu.

koira-avusteisen valmennuksen päivä, ja odotan sitä suurella innolla! Koulutuspäivästä lähdenkin suoraan laivaan, ja vuosittaiseen Oravat laineilla-tapahtumaan. Kyseessä on ADHD-aikuisten pikkujoulu- ja vertaistukiristeily. Olen ollut “risteilyvastaava” alusta asti, ja joka vuosi meillä on ollut aivan mahtava meno! Tänä vuonna risteily on aiheuttanut minulle enemmän harmaita hiuksia kuin koskaan. Meitä oli lähdössä 120 ADHD-aikuista, ettekä voi uskoa, minkä määrän stressiä tämän risteilyn organisoiminen on aiheuttanut! Voin rehellisesti sanoa, etten ole varmasti ikinä järjestänyt mitään, mikä vaatisi yhtä paljon säätämistä. En ole aivan varma, haluanko ensi vuonna edes tehdä tätä, jos tästä tulee samanlainen show. Toisaalta, ellen MINÄ järjestä, ei sitä tee kukaan muukaan, ja Oravat laineilla-perinne kuolee siihen paikkaan.

TunneTassu-kortit. Kuva: Voimatassu.

Tämänpäiväinen Facebook-päivitykseni varmasti kertoo tiiviissä muodossa kaiken tästä viikosta: “Mä en voi sanoin kuvailla sitä säätämisen määrää, mitä mä olen joutunut tällä viikolla tekemään. Jos haluatte saada pilkahduksen siitä, niin suosittelen seuraavaa: Hanki erittäin vilkas ja harvahampainen erityislapsi, hanki koira, lähde opiskelemaan kolmea asiaa yhtäaikaa kokopäivätyön lisäksi, ala järjestämään tapahtumaa 120 ADHD-aikuiselle, hanki sata hoidettavaa pikkuasiaa, päätä mennä naimisiin ja muista, ettet vain missään nimessä delegoi mitään kenellekään. Tee tämä, kirjoita mulle 2-sivuinen raportti siitä, miten onnistuit ja miltä nyt tuntuu. Palautan sen raportin punakynällä korjattuna kahden viikon sisään. Ja tarjoan sen jälkeen sekä terapiaa että kaljan.”

Ja nyt jatkan italialaisen kuohuviinin juomista, ja rauhoitun.