Tapasin tänään ihan sattumalta “opinnäytetyöuhrini”, Jukan. Pysähdyimme hetkeksi juttelemaan, tosin emme opinnäytetyöstä, sillä muiden opintojen ja esseiden takia olen ollut aivan liian kiireinen suunnitellakseni opinnäytetyötä sen kummemmin. Sain kuitenkin jotain tehtyä, nimittäin pienen nepsy-valmennusharjoituksen! Harjoituksen tarkoituksena on nähdä asiat uudesta näkökulmasta.
Jukka ei halua asua kerrostalossa, sillä hän ei voi sietää elämän ääniä. Häiriöherkkänä ihmisenä oma tupa ja oma lupa ovat hänelle ainoa vaihtoehto. Omakotiasumisessa on kuitenkin omat miinuspuolensa, ja ne ovat pihatyöt: Jukka vihaa niitä yli kaiken! Hän alkaa kiroilla töiden määrää, ja kertoo, miten tuskaista se on.
Jukka: “Mä VIHAAN haravointia ja noita helkutin lehtiä yli kaiken! Se on niin paskaa puuhaa, ettei tosikaan. Tekisin mieluummin ihan mitä tahansa. Joskus mietin, pitäisikö sitä muuttaa kerrostaloon ihan vain siks, ettei tarttis tehdä näitä helvetin pihatöitä.”
Satu: “Olisitko sä kerrostalossa onnellisempi?”
Jukka: “No en olis, koska mua vituttais naapurien pitämä meteli. En mä kestäis sitä.”
Satu: “Kumpi tuottaa sulle enemmän stressiä: Pihatyöt vai kerrostalonaapurit?”
Jukka: “Ne naapurit!”
Satu: “Eli omakotitalo on sulle parempi vaihtoehto. Kysytääs näin, mitä iloa sulle on siitä, kun sulla on siisti piha? Onko siitä mitään iloa, vai teetkö sä turhaa työtä?”
Jukka: “En mä turhaa työtä tee! Onhan se kivaa, kun kesällä on nätti piha. Ja musta on kivaa, kun on siistin näköistä. Myös pihalla. Se tekeminen vain vituttaa. Etenkin syksyllä, kun sitä kellastunutta lehteä vain tulee ja tulee ja tulee ja tulee.”
Satu: “Se on fakta, mitä sä et voi muuttaa, paitsi hakkaamalla kaikki pihan puut alas. Onko se vaihtoehto?”
Jukka: “Ei! Kesällä ei olis ollenkaan varjoa, ja ne puut on kuitenkin kauniita.”
Satu: “Aivan. Eli kerrataas… Sä arvostat siistiä ja nättiä pihaa, ja sä haluat, että puut pihalla säilyy.”
Jukka: “Joo.”
Satu: “Joko sä huomaat ite, miksi sä teet sitä vittumaista työtä sen pihan eteen?”
Jukka: “Alan pikkuhiljaa tajuta.”
Jälleen kerran, en tehnyt oikeastaan mitään. Kysyin vain muutaman ratkaisukeskeisen kysymyksen, eikä sen kummempaa. En muuttanut maailmaa, mutta pystyin ehkä muuttamaan hivenen asennetta, ja auttamaan siinä, että löytää uuden näkökulman asioihin. Tuskinpa Jukka sen kummemmin edelleenkään pihatöistä nauttii, mutta ehkä hän pystyy suhtautumaan asioihin toisenlaisella tavalla tämän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti