Noitapadassa palaa kynttilä. Lasissa on oravaristeilyltä ostettua hyvää kuohuviiniä. Teini kiekuu kännykkäänsä omassa huoneessaan, ja paskainen räkätys kaikuu läpi kerrostalomme seinärakenteen. Kaunolla on päässään tötterö, ja hän yrittää epätoivoisesti rapsuttaa korvaansa, siinä onnistumatta. Hanurini painaa sohvatyynyä painovoimasta johtuen.
Tuijotan kahta miestä, jotka istuvat telkkarin edessä, kummallakin rahi hanurinsa alla, kummallakin kädessään pelikonsolin ohjain. Telkkarissa vilkkuu joku hirveän hieno ja tärkeä räiskintäpeli, miehet huutavat innoissaan ja välillä kiroilevat. Koen itseni vanhanaikaiseksi, koska en ymmärrä näin tärkeän ja hienon räiskintäpelin tarkoitusta miesten elämässä. Toinen miehistä on sulhaseni, toinen on tuttavamme Juhani. Hän on tullut meille viettämään miellyttävää iltaa. Tai no, miesten mielestä miellyttävää iltaa. Omasta mielestäni miellyttävään iltaan ei kuulu räiskintäpeli, missä revitään päitä irti, mutta minä nyt olenkin vanhanaikainen.
Kaunon sairausloman takia keskustelulenkit Juhanin kanssa ovat tauolla, mutta onneksi minulla sattuu olemaan sulhanen, joka on vähintään yhtä nörtti kuin Juhani. Saamme jatkettua Juhanin kanssa keskusteluja ihan näin muutenkin, ilman koira-avusteisuutta. Koska tyttäreni on kotona, samoin sulhaseni, emme mene tänään hirveän henkilökohtaisiin asioihin, emmekä käy läpi asioita todella syvällisesti. Teen Juhanille pienen haastattelun asioista, mitkä saavat hänet hyvälle tuulelle. Tosin ensin miesten pitää lopettaa pelit ihan hetkeksi, jotta pystymme keskustelemaan.
Annan Juhanille kynän ja paperia. Pyydän häntä listaamaan ne asiat, mitkä saavat hänet hyvälle tuulelle ilman, että hän miettii kovin pitkään. Juhani, kuten on huomattu, on huumorimiehiä. Hän piirtää aivan ensimmäisenä kirkkoveneen kuvan paperiin. Sulhaseni räjähtää paskaiseen nauruun. Nyt meillä on talossa kaksi räkättävää oravaa, kun se teini räkättää edelleenkin siihen kännykkäänsä. Totean, ettei sillä juurikaan väliä ole, millä metodilla lista tehdään; kyllä sen saa tehdä piirtämälläkin. Juhanin tuntien en ole laisinkaan yllättynyt, että tämä oli ensimmäinen asia, mikä hänelle tuli mieleensä.
Piirroksen jälkeen alkaa totinen ajatustyö. Juhani alkaa kirjoittaa. Lista ei ole kovin pitkä, mutta se ei ole tarkoituskaan. Pääasia on se, että asiat, mitkä Juhani mainitsee, tulevat hänelle mieleen ilman, että niitä tarvitsee miettiä pitkään. Kun lista on valmis, käyn sen läpi. Siinä lukevat mm. halaus, passaus, helliminen ja hyväily. Kysyn Juhanilta, huomasiko hän itse, että iso osa listasta on fyysisiä asioita, mukaan lukien piirros. Hän miettii hetken, ja sanoo sen jälkeen, ettei hän kirjoittaessa asiaa ajatellut, mutta nyt hän huomaa sen. Puhumme hetken aikaa Gary Chapmanin kirjasta Rakkauden kieli, ja siitä, miten Juhanilla vaikuttaa olevan ensisijaisena rakkauden kielenä fyysinen kosketus. En ole ihan varma, kuuluuko ihmisen rakkauden kielen etsiminen nepsy-valmentajan tehtäviin, vai kuuluisiko se pikemminkin parisuhdeterapeutin tehtäviin, mutta tulipa nyt tehtyä sekin! Löysin Juhanin rakkauden kielen.
Listassa on myös muutakin kuin fyysisiä asioita, kuten hymy, onnistuminen, yhteisen ajan vietto ja nauru. Juhani, kuten sanottua, on huumorimiehiä, ja hän pitää ihmisten hauskuuttamisesta. Juhanille on tärkeää, että ihmisillä on hauskaa ja hyvä olo. Hymystä näkee hyvän olon. Myös ajan vietto yhdessä ystävien ja tärkeiden ihmisten kanssa on tärkeää. Juhani tarkentaa, että yhteinen aika on laaja käsite, ja se tarkoittaa kaikkea mahdollista aina pelien pelaamisesta siihen, että keskustellaan filosofisesti.
Sulhaseni kommentoi rahiltaan, että haluaa minulta vastaavanlaisen listan. Päätämme tehdä sellaiset yhdessä sen jälkeen, kun Juhani on lähtenyt kotiinsa. Mutta sitä ennen miehet repivät vielä pari päätä irti, ja minä nautin lasin kuohuviiniä. Ja kuuntelen, kun se teini räkättää edelleenkin siihen kännykkäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti