torstai 6. huhtikuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 40

Olin aurinkoisessa puistossa piknikillä. Kesäpäivä oli lämmin ja kaunis, edessäni oli perinteinen piknik-viltti, kori, kaikenlaisia eväitä… Ja seurassani oli Mikko Kuustonen! Hän oli erityisen ihastunut minuun ja yritti kaikin puolin saada huomiotani. Koko piknik meni siihen, kun yritin työntää häntä pois, väistää hänen suuteluyrityksiään, ja hän marmatti koko ajan, kun en antanut hänen suudella minua ja torjuin hänet.

Sanoin hänelle olevani naimisissa (olen vasta menossa naimisiin), joten pussailut, suutelut eivätkä mitkään muu kähmimiset tule onnistumaan, sillä haluan olla uskollinen miehelleni.

Katsoin kelloa ja sanoin, että minun pitää lähteä, sillä minun pitää tavata mieheni. Olimme sopineet, että tapaamme pienellä porukalla viereisessä ravintolassa, ja mieheni varmasti on siellä jo odottamassa. Kuustonen otti minua lanteilta kiinni, veti tiukasti itseensä päin ja suuteli minua väkisin. Työnsin hänet pois ja lähdin kävelemään pensasaidan taakse, missä ravintola oli.

Ravintola alkoi heti pensasaidan takaa, ja se oli valtava auditorio. Pöydillä olevat lautasten alustabletit olivat muovisia ja niissä oli jokaisessa eri automerkki. Etsin mieheni seurueen pöydän. He olivat tilanneet minullekin jo ruuan, ja mieheni oli laittanut sen valmiiksi tuolilleni odottamaan. Tuolit olivat korkeita baarijakkaroita.

Ihmettelin, missä himputissa tuolini oikein on, ja mieheni sanoi, että naapuripöydän nainen oli halunnut lainata sitä joksikin aikaa, koska tarvitsi ylimääräistä tuolia “jotakin asiaa” varten.

Kävin hakemassa tuolini ja annokseni pois naapuripöydästä. Tuolillani oli valtava tarjotin, ja siinä tarjottimen päällä oli ruoka-annokseni yhdessä kasassa. Otin tuolin, mistä naapuripöydän nainen kiivastui suunnattomasti. Hän alkoi huutaa ja sättiä. Sanoin, että annos on minun ja tuoli on minun: Se on vain ollut hänellä lainassa sen aikaa, että tulisin pöytään. Hän ei suostunut luopumaan tuolista eikä annoksesta, ja huusi kovaan ääneen vetäen tuolia takaisin itseään kohden.

Heräsin, kun koira hyppäsi sänkyyn ja ilmoitti, että nyt olisi aamulenkin aika.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti