Viime viikolla jäivät rally-toko-treenit väliin. Olin vain, yksinkertaisesti, liian väsynyt menemään. Tänään, koko päivän sohvalla makaamisen, hanurin raapimisen ja tyhjän tekemisen jälkeen päätin, etten vain yksinkertaisesti voi maata ikuisuuksia sohvalla ollen totaalisen uupunut. Minun on pakko alkaa tehdä jotain. Sitä paitsi, tästä on maksettu! Ellen nyt tee jotain, olen maksanut siitä, että makaan sohvalla kuola valuen, ja koirani makaa sohvan edessä kuola valuen. Ei hyvä kummallekaan.
Puolentoista tunnin päikkäreiden jälkeen olin vielä väsynyt, mutta nousin kuitenkin väkisin ylös. Koiran namit kassiin, koira hihnaan ja autolle. Autossa tajusin, että olin jättänyt koiran lelun kotiin, mutta koska toimin väsyneenä sen verran verkkaisesti, en jaksanut lähteä autolta enää takaisin sisälle hakemaan lelua. Kouluttajalla on kyllä leluja, jos sellaista tarvitsee.
Kauno on ihan täpinöissään, kun pääsemme treenipaikalle. Treenitauko näkyy pojassa, ja hän sählää ihan hirveästi. Eipä siinä, emäntä sählää vielä enemmän. Meillä treenataan, tällä kertaa, tasapainotyynyillä, mikä on Kaunolle tuttua huttua. Väsymyksen takia tasapainotyynyily ei suju ihan sillä samalla teholla kuin se kotona normaalisti sujuu. Saamme tehtyä treenit kuitenkin ihan tyydyttävästi.
Tyynyilyn jälkeen vedetään pieni radanpätkä. Rata on helppo, ja siinä on meille pelkästään tuttuja tehtäväkylttejä. Kestää hieman, että saan Kaunon huomion kiinnitettyä itseeni ja nameihin. Sen jälkeen lähdemme kiertämään rataa. Minä väsyneenä, Kauno innosta vinkuen.
Rata menee upeasti! Tai no, eipäs liioitella ja pysytään totuudessa. Rata menee KAUNOLTA upeasti. Hän seuraa todella hienosti, ottaa kontaktia, menee maahan, istuu, pysyy paikoillaan, tekee pyörähdykset. Erinomainen suoritus Kaunokaiseltani, ottaen huomioon, että olemme vasta tänä vuonna aloittaneet treenit, ja treenaus on ollut pienellä tauolla.
Rata ei mene erityisen hyvin MINULTA. Kun pitää tehdä täyskäännös vasemmalle, minä lähden kiertämään oikealle. Sekoilen Kaunon hihnan, naksuttimen ja namien kanssa. Annan käskyjä väärässä järjestyksessä. Kyltin “istu, maahan, kierrä koiran ympäri” kohdalla käsken Kaunon ensin mennä maahan ja vasta sitten istua. Onneksi Kauno on itseäni fiksumpi, eikä tottele, ennen kuin korjaan käskyn. Kyltti menee hienosti korjauksen jälkeen, saan Kaunon istumisen kautta maahan ja saan kierrettyä koiran ilman mitään ongelmia.
Vaikka emäntä sählää, Kauno tekee juuri niin kuin pitääkin. En voisi olla enää ylpeämpi meidän hienosta hauvastamme! Emme olisi ihanampaa koiraa voineet toivoa.
Ensi viikolla parempi tuuri, itselläni. Ehkä katson tarkemmin kyltissä olevasta nuolesta, mihin suuntaan sitä pitikään kääntyä. Treenaan kotona Kaunon kanssa sen, minkä jaksan. Ja opettelen erottamaan vasemman oikeasta.
Tiedän kyllä, että minulla on lievä hahmotushäiriö, mutta näin über-väsyneenä tuntuu, että minun hahmotushäiriöni taitaa olla jotain muuta kuin lievä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti