Mitäs sitten seuraavaksi?

Jahas. Mitäs sitä sitten opiskelisi seuraavaksi? Nyt on nimittäin niin, että juuri nyt, tällä hetkellä, minulla ei ole enää mitään opiskeltavaa! Kaikki on suoritettu, kaikki on valmista.

Terveyspalvelut ja sosiaalityön kurssin mediaseurannan tein jo aika päiviä sitten. Tehtävään kuului myös se, että kommentoin vähintään kahden toisen opiskelijan löydöksiä mediasta. Olin meidän “mediaryhmämme” ensimmäinen, joka palautti tehtävän, mutta nyt Moodleen oli tullut jo kolmelta muultakin heidän löytönsä. Pääsin siis tekemään nämä pakolliset kaksi kommenttia, ja mediatehtävä on kokonaisuudessaan suoritettu.

Essee, mikä oli vähän vielä kesken, ja minkä tekeminen takkuili motivaation puutteesta, on nyt valmis. Ei siitä erinomainen tullut, mielestäni ei edes hyvä. Korkeintaan ehkä tyydyttävä. Mutta pääasia, että se on valmis ja pääsen palauttamaan sen.

Koska aihepiiri ei hirveästi kiinnostanut noin muutenkaan ja motivaation puute näkyy taatusti esseessäni, vaikka yritinkin parhaani mukaan peitellä sitä, en usko saavani esseestä kovinkaan hyvää arvosanaa. Toisaalta, se ei hirveästi hetkauta minua, sillä tästä kurssista tullut huonompi arvosana ei tule laskemaan koko opintokokonaisuuden kokonaisarvosanaa. Se tulee, joka tapauksessa, olemaan erinomainen.

Kurssin viimeinen osuus, eli itsearviointi, tuli myös tehtyä. Se oli helppoa kuin heinänteko, kun piti vain vastata valmiiseen lomakkeeseen. Ei tarvinnut itse pohtia omaa oppimistaan sen kummemmin.

Nyt täytyy enää palauttaa kaksi kirjastosta lainattua kirjaa ja odottaa, että saan kurssin arvosanan rekisteriin. Sen jälkeen voin laittaa todistuksen valmiista opintokokonaisuudesta tilaukseen. Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-perusopintokokonaisuus on valmis!

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: Mitäs nyt sitten? Täytyyhän minulla jotain opiskeltavaa olla tai muuten tulen hulluksi! Psykologian aineopinnot voisi tietty suorittaa tähän sopivana jatkumona heti perään. Olisi jotain tekemistä pitkille kesälomakuukausillekin (olen ollut opettaja jo niin pitkään, etten ymmärrä, miten joku ihminen voi pärjätä lyhyemmällä kesälomalla kuin 2 kk). Myös työ- ja organisaatiopsykologia kiinnostaisi. Samoin draamapedagogiikka.

Tai sitten vain rauhoitun, vaikka vaihteen vuoksi! Istun sohvalla kädessäni kuppi kuumaa teetä, katson aivotonta viihdettä telkkarista enkä ajattele mitään. Jospa juuri se olisi jotain sellaista, mitä minä tällä hetkellä kaipaisin. En tiedä. Voisin kokeilla sitä parin päivän ajan, ja tulla sitten kertomaan, miten onnistui vai onnistuiko mitenkään.

Olisikohan tässä sellaista tekemistä, mitä voisin seuraavaksi kokeilla?
Kuva on otettu Reykjavíkissa Nauthólsvikin rannalla vuonna 2011.