Olin muuttanut takaisin Jyväskylään, ja suureksi ilokseni olin saanut takaisin vanhan yksiöni Yliopistonkadulta. Kävelin ympäri pientä kämppääni ihastuneena ja katselin, onko kaikki vanha pysynyt ennallaan. Oli pysynyt, muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Suihkuun oli laitettu omituinen vekotin suihkun virkaa hoitamaan; eräänlainen katosta tuleva, palosuihkua muistuttava laite. Muuten hyllyt ja kaapit olivat samanlaisia kaikki, ainoastaan ajan syömiä ja enemmän kuluneita.
Päätin sisustaa asuntoni juuri sellaiseksi kuin se oli silloin joskus opiskeluaikana ollutkin, ja olin hyvin innoissani.
Vuokranantaja tuli käymään, ja ilmoitti, että hän haluaisi sitten vuokranmaksun luonnossa. Hän oli iso, lihava, littananaamainen ja ruma mies, jolla oli pitkät, punertavat, ohuet hiukset. Hiusraja oli kuitenkin jo vetääntynyt runsaasti, ja hän oli päälaelta täysin kalju. Minua alkoi yököttää, enkä todellakaan halunnut maksaa luonnossa tuolle tyypille tasan mitään. Sanoin, että ennemmin maksan rahalla.
Aloin kuulla käytävältä ääniä. Aivan kuin joku olisi soittanut jotain soitinta suoraan oveni edessä. Avasin asuntoni ulko-oven ja huomasin, että käytävä oli suuri ostoskeskus. Ostoskeskuksessa oli pari tyyppiä esiintymässä ja soittamassa jollain ihme härveleillä, mikä muistutti värikästä haitaria. Kävin huutamassa heille, että lopettaisivat soittamisen, koska ihmiset yrittävät asua täällä ja haluavat asua rauhassa. He sanoivat, että tekevät vain työtään, ja heidät on määrätty juuri tähän kohtaan soittamaan.
Heräsin kesken unen, luojan kiitos, koska alkoi mennä liian oudoksi. Ja ällöksi. Yök!
 |
| Zlote Tarasyn ostoskeskus Varsovassa, Puolassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti