torstai 6. huhtikuuta 2017

Jääräpään jäätävä tokkura

Huomenta. Poikkeukselliset 12 tuntia unta takana. Ei täysin yhtäjaksoista, siitä minun on turha unelmoida edes, mutta nukahdin melkein heti heräämisen jälkeen uudestaan. Miten tämä on mahdollista?

Hyvin yksinkertaisella pikkukikalla: Avomieheni painostuksesta otin isomman annoksen unilääkettä eilen illalla. Ja ennen kuin kukaan alkaa kirkua, ettei lääkkeisiin saa tehdä muutoksia ilman lääkärin kanssa neuvottelua, niin turhaan siellä kirkutte! Tämä sama lääke on minulle tuttu lääke, ja olen joskus vetänyt tätä 35-kertaisesti suuremmalla annostuksella kuin mitä vedän sitä nyt. Tiedän, miten lääke toimii, ja minulla on lääkärin lupa itse säätää annostusta tarpeen mukaan ylös- tai alaspäin. Jos nukahtamiseen tarvittava annostus menee yli tuon 35-kertaisen, niin vasta sen jälkeen tarvitsee konsultoida lääkäriä.

Miksi ihmeessä en sitten aikaisemmin ole nostanut tuota unilääkkeen annosta? Miksi vasta nyt? Siihen on hyvin yksinkertainen syy: Aivan järjetön tokkura! Tämä lääke, mitä käytän, saa kyllä nukkumaan, mutta se vetää jo hyvin pienellä annostuksella niin tuhottoman tokkuraiseksi, ettei siitä tokkurasta meinaa herätä millään. Olen eilen nukahtanut ennen kymmentä illalla, enkä ole vieläkään täysin hereillä. Silmät ovat auki, kyllä, mutta aivot ovat totaalisen jäässä. Enkä tule tästä tokkurasta heräämäänkään, ennen kuin vasta tuntia ennen kuin pitäisi ottaa uusi lääke. Koska isommalla annostuksella kaikki päivät ovat pelkkää tuhotonta tokkuraa, ilman kunnollista heräämistä uuteen päivään ja ilman, että oikeastaan tajuaa mistään mitään, en ole halunnut lisätä annostusta.


Elin puolitoista vuotta täydessä tokkurassa tehden joka päivä töitä tuona aikana. En pyytänyt kertaakaan sairauslomaa, koska “eihän pieni univaiva nyt töitä estä”. Puolitoista vuotta! Kunnes tuli se päivä, kun en enää päässytkään sängystä ylös. En jaksanut enää. Kun sain lopulta raahattua hyllyvän hanurini työmaalle, eräs kollegani katsoi minua ja kysyä, olenko kunnossa. Vastasin, etten ole, mutten jaksa varata lääkäriaikaa. Hän auttoi ajanvarauksessa: Sain sen puolen tunnin päähän. Vastaanotolla lääkäri kysyi, mikäs minut tuo paikalle. Purskahdin itkuun. Vastaanottoaika oli 20 minuuttia. En tiedä, oliko lääkärillä seuraava aika tyhjä, vai säälistäkö hän antoi minun itkeä, mutta jatkoin itkemistäni lääkärille seuraavat 45 minuuttia. Tämä tapahtui marraskuussa 2015. Olin koko loppuvuoden sairauslomalla.

Puolitoista vuotta pelkkää tokkuraa. Siitä huolimatta täydellinen loppuunpalaminen, koska teki väkisin töitä siinä tuhottomassa sumussa. Oma syyni, olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin koko touhu ja pyytää sairauslomaa. Mutta olen jästipää, jäärä ja pahimman luokan sisupussi.

Tuosta lääkäriajasta on nyt toiset puolitoista vuotta. Muistan sen silti kuin se olisi tapahtunut eilen. En ole enää valmis elämään joka ikinen päivä tokkurassa. En halua, että jäätävä sumu on se ainoa asia, minkä näen edessäni joka ikinen aamu, kun herään. En halua elämäni muuttuvan tönköksi, tunnottomaksi ja tokkuraiseksi, tasapaksuksi tallaamiseksi. Siksi olen yrittänyt välttää vähänkään isompia annoksia. Koska en sen jälkeen enää herää! Koska jokainen päivä on pelkkää epäselvää tokkuraa eikä elämisestä tulisi yhtään mitään. En voisi viedä koiraa edes ulos, koska en siinä tokkurassa pysyisi kunnolla pystyssä.

Eikä tässä vielä kaikki! Tuhottoman tokkuran lisäksi lääke lisää ruokahalua, eikä minulla ole varaa lihoa yhtään enempää. Sillä on myös muita sivuvaikutuksia, kuten järjettömät päänsäryt. Siksi en ole halunnut lisätä annostusta yhtään suuremmaksi, vaikka se auttaakin nukkumaan paremmin se isompi annos.

Nyt joku kysyy, miksen vaihda lääkettä, jos tällä kerran on näin paljon huonoja sivuvaikutuksia. Mihin vaihtaisin? Tämä lääke oli, lääkärinkin mielestä, viimeinen vaihtoehto, mitä kokeillaan vain siinä tapauksessa, ellei mikään muu auta nukkumaan. Vastasiko tämä kysymykseen? Ihan totta, MIKÄÄN MUU ei auttanut nukkumaan. Kävimme läpi kaikki Suomessa laillisesti apteekista reseptillä saatavat, nukkumista auttavat lääkkeet läpi. Ei apua. Nallekarkkikin auttoi enemmän nukkumaan kuin joku tavallinen nukahtamislääke.

Tällä lääkkeellä on vielä yksi ikävä vaikutus: Se vaikuttaa uniin ja siihen, millaisia unia näen. Viimeöisestä unesta saatte lukea seuraavassa blogitekstissäni, minkä julkaisen heti tämän kirjoituksen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti