Tänään on ollut selkeästi parempi päivä. Viiden tunnin yöunien jälkeen en ole ollut virkeä, mutta olen tehnyt juuri sitä, mitä minun kuuluukin tehdä, eli ei mitään.
Aamulla käytin koiran. Ihmettelimme oravia puissa ja saimme keskeytettyä haastavan kasvatustilanteen leikkipuistossa, kun pikkulapsi unohti itkupotkuraivarinsa nähtyään Kaunon. Tulin kotiin ja yritin ottaa päikkärit. Ei onnistunut, mutta tulipahan levättyä. Saimme vieraan, ja keitin monta pannullista teetä. Siinä olikin tämän päivän suoritusputki. Myöhemmin illasta minulla oli sen verran voimaa, että jaksoin tehdä kotikutoisen pizzan ja leipoa vielä päärynäpiirakankin!
Ei, en ole vieläkään kunnossa, ja avomieheni on painostanut minua lisäämään unilääkitystä edes väliaikaisesti. Lääkkeen annostuksen lisääminen tekee tokkuraisen olon koko päiväksi, minkä takia en ole halunnut lisätä lääkkeen määrää. Sen jälkeen olen täysin toimintakyvytön, eikä se tässä ole se tarkoitus - täydellinen toimintakyvyttömyys.
Tänään oli kuitenkin selkeästi parempi päivä, ja vaikka olenkin väsynyt, olen samalla myös iloinen ja tyytyväinen tähän päivään. Päätin jopa olla lähtemättä kauppaan, vaikka tupakat ovat lopussa, sillä kotiovesta lähteminen ja juurikin kaupassa käyminen ovat niitä kaikkein kuormittavimpia tekijöitä, mitkä lisävät stressitaakkaa ja uupumusta huomattavan paljon. Kaikkein pahimmat uupumiskohtaukset olen saanut nimenomaan kauppareissujen aikana. Täytyy alkaa käyttää enemmän kauppakassipalvelua, ettei tarvitsisi itse lähteä ovesta ulos. Ainakaan tällaisessa olotilassa.
Olen myös huomannut kirjoittaminen parantavan olotilaani. Varmaan siksi olenkin jaksanut kirjoittaa blogitekstejä, vaikken mitään muuta olisi jaksanut tehdäkään. Asioiden pohtiminen tekstin kautta antaa niille selkeyttä ja pystyn käsittelemään ne paremmin. Kirjoittaminen antaa myös voimaa. Pitää ehkä harkita kirjallisuusterapeutin pätevyyden hankkimista jossain elämän vaiheessa.
Pitää olla huominenkin päivä tekemättä mitään, teen juomista lukuun ottamatta. Sen jälkeen ehkä, siis EHKÄ, jaksan perjantaina mennä ennakkoon maksettuun klassiseen konserttiin kuuntelemaan venäläisten suurnimien säveltämää musiikkia Turun filharmonisen orkesterin esittämänä. Olen joutunut jättämään liian monta menoa väliin tämän tympeän sairauslomani aikana, enkä halua jättää väliin enää yhtään sellaista menoa, minkä olisi tarkoitus parantaa oloani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti