Koiranpäivän koiruudet

Koska erilaiset teemapäivät ovat pop… Tänään, 24.4., vietetään valtakunnallista Koiranpäivää. Koiranpäivää on vietetty jo kymmenen vuotta. Kennelliitolla on vuosittain eri teema Koiranpäivään liittyen, ja tänä vuonna liiton teemana ovat… TADAA! Kotimaiset rodut!

Kotimaisia rotuja on viisi kappaletta: Suomenpystykorva, lapinporokoira, karjalankarhukoira, suomenajokoira, ja viimeisenä, mutta kaikkein rakkaimpana, suomenlapinkoira. Yksi tämän viimeisen rodun edustajista nukkuu ja tuhisee vieressäni. Minun kaikkein rakkain karvakorvani, Kauno. Hän, jota ilman en voisi enää elää! Siksi minäkin vietän Koiranpäivää tänään.

Suomenlapinkoira saa Australian labradoodlelta pusun.

Te, joille suomenlapinkoira (tuttavallisemmin lappari) on outo rotu, niin kerron teille hieman tästä rodusta. Tietenkin oman koirani kautta. Myös koirat ovat yksilöitä, ja taatusti lappareissakin on erilaisia yksilöitä kuin Kauno.

• Lappareilla on luonnetta! Siis oikein kunnolla. Ne eivät ole mitään miellyttämishaluisia nössyköitä, vaan niillä on oma pää, oma mieli ja oma tahto. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat. Tai ainakin Kauno tekee. Kaunon päätä voi yrittää kääntää neuvottelemalla kananami kourassaan. Kauno suostuu tai ei suostu. Riippuu planeettojen asennosta, mikä on neuvottelun lopputulos.

• Lapparit ovat hirmuisen älykäs rotu! Välillä suorastaan pelkään, kun tuntuu siltä, että Kauno ymmärtää aivan kaiken, mitä sille sanoo. Samalla olen tietenkin aivan hirmuisen ylpeä fiksusta koirastani.

• Lapparit ovat ihan pirun äänekkäitä! Tai ainakin leikkaamattomat teini-ikää käyvät urokset. Ainakin silloin, kun ovat vauhdikkaalla päällä. Tai ainakin Kauno on. Paitsi nyt, kun hän nukkuu niin suloisena. Nyt ei kuulu kuin kuorsaus.

• Lapparit ovat leikkisiä! Nyt joku huutaa, että kaikki koirat ovat leikkisiä. No, eivät ole. Olen tavannut montakin sellaista rotua, jotka eivät pahemmin välitä leikistä. Mutta sellaista lapparia en ole vielä tavannut, joka ei leikkisi. Jopa vanhat koirat haluavat leikkiä.

• Lappari sopii erinomaisesti lapsiperheen koiraksi! Luonteeltaan lapparit ovat sopeutuvaisia, ystävällisiä, ja kuten yllä tuli jo mainittua, leikkisiä, joten perhekoiraksi ne ovat mainioita.

• Lapparit ovat aamu-unisia! Ainakin Kauno. Olen itsekin aivan liian aikaisin hereillä, sillä en saanut enää unta, mutta Kaunolla ei ole mitään aikomusta korvakarvaansa liikauttaa. Ehkä tuossa parin tunnin päästä herra alkaa venytellä ja ilmoittaa, että nyt voisi lähteä aamulenkille.

Tietenkin sitten ovat nämä ulkonäkö- ja hoitoisuuskysymykset, mitkä askarruttavat monia. Lappari on kaunis rotu, ja joka sen kiistää, on outo ihminen. Väreissä on vaikka miten paljon valinnanvaraa, tosin ainahan luonne ja yksilön muut ominaisuudet menevät sen värin edelle. Ja toki lapparia tarvitsee hoitaa samalla tavalla kuin mitä tahansa koiraa, mutta niille, jotka kammoksuvat paksun turkin hoitoa… Turkki ei vaadi erityistä hoitoa! Riittää, kun sitä harjaa joskus ja jouluna. Liiallinen hoito saattaa jopa pilata turkin. Vaikka turkki on pitkä, se ei siis vaadi mitään jokapäiväistä monen tunnin hoitosessiota.

Näihin sanoihin päätän tämän pikkaraisen puheenvuoroni, ja menen takaisin koisimaan Kaunokaiseni viereen. Sekä minä että Kauno haluamme toivottaa erittäin hyvää Koiranpäivää jokaisella karvakuonolle rotuun, väriin, kokoon ja karvoihin katsomatta!