En ole pitkään aikaan jaksanut tehdä asiakastöitä. Opintoihin liittyvät pakolliset asiakastyöt olen tehnyt jo syksyllä, joten opinnot eivät siihen kaadu, etten ole jaksanut. Huomaan vain kaipaavani niiden tekemistä. Tuntuu myös siltä, että taidotkin alkavat ruostua, ellen pikkuhiljaa tee jotain. Mitä jotain… Se onkin sitten eri asia! Aikaa on, siitä ei ole kyse. Voimaa vain ei ole, kun jaksaminen on unettomuuden takia koko ajan vaakalaudalla.
Lueskelin Viidakkoportaat-kirjaa, ja löysin sieltä harjoituksia, mitä en ole teettänyt kenellekään. En näin puoli yhdentoista aikaan illalla pahemmin mistään asiakasta saa, ellen sitten lähde soittelemaan naapurin mummojen ovikelloja ja kysele, olisiko jollakulla talomme mummoista juuri nyt, tällä punaisella sekunnilla, halua saada hieman ratkaisukeskeistä valmennusta. Päätin teettää erään harjoituksen itselleni. Harjoituksen nimi on arvokartoitus.
Ihmiset tekevät elämänsä suuria ja pieniä valintoja arvojensa perusteella. Arvot vaikuttavat myös siihen, millaisia asioita vältämme. Siksi valmennuksessa olisi hyvä kartoittaa asiakkaan arvomaailmaa. Eihän se arvomaailmaa kuitenkaan pysty ihmisen hiusten väristä päättelemään, ainakaan kovin useissa tapauksissa.
Ensimmäisenä minun on tarkoitus listata kolme tärkeää eläimiin liittyvää arvoa. Niitä ei tarvitse kauaa miettiä. Ne ovat:
- Eläinten tasa-arvo
- Kaiken elämän kunnioittaminen
- Eläinten hyvinvointi
Tasa-arvolla tarkoitan sitä, että eläimet ovat tasan yhtä tärkeitä olentoja kuin ihmisetkin, ja niitä tulisi kohdella samalla tavalla kuin kohtelemme muita yhteisömme jäseniä.
Seuraavaksi minun on tarkoitus listata kolme tärkeää ihmisiin liittyvää arvoa. Tätä saakin miettiä jo hieman kauemmin. Saan seuraavanlaisen listan:
- Tasaveroiset oikeudet
- Valinnanvapaus
- Tasapuolinen osallistuminen
Ensimmäisellä kohdalla tarkoitan esim. paljon kohuttuja homoavioliittoja; mielestäni jokaisella on oikeus mennä naimisiin ja rakastaa, vaikka toinen osapuoli sattuisikin olemaan samaa sukupuolta oleva henkilö. Samoin naisilla ja miehillä tulee olla samanlaiset oikeudet. Enkä tarkoita tällä sitä, että ajattelisin naisten aseman Suomessa olevan jotenkin huono. Melkeinpä voisi sanoa, että tietyissä asioissa tarvittaisiin nykyään “tasa-arvohenkilöitä” puolustamaan miesten oikeuksia.
Toista kohtaa tuskin tarvitsee selittää. Kolmas kohta taas vaatinee hieman avaamista. Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni jokaisen tulisi osallistua yhteisiin talkoisiin sillä kapasiteetilla, mihin kykenee. Joku kykenee enemmän, toinen vähemmän. Se vähempikin panos on kuitenkin arvokas. Sen sijaan, mitä en arvosta pätkääkään, on ajatusmaailma, missä odotetaan toisten osallistuvan ja itse halutaan saada kaikki valmiina pöytään kuin Manu illallisen. Esim. se, ettei tehdä töitä, koska töistä ei kuitenkaan saa tarpeeksi palkkaa, ja työttömyyskorvauksilla elää ihan mukavasti, ei ole minun arvomaailmani mukainen ajatustapa.
Seuraavaksi tehtävä pyytää listaamaan kolme tärkeää elämänarvoa. Näistä pitää jo alkaa valita, mitkä kolme laittaisin tähän listaan. Päädyn lopulta näihin:
- Mielekäs tekeminen
- Heimoveljien ja -sisarten läheisyys ja hyvinvointi
- Luonto- ja ympäristöasiat
Mielekkäällä tekemisellä tarkoitan kaikkea mahdollista itselle mieluisaa ja järkevää tekemistä: Palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, opiskelua, harrastuksia. Heimoveljillä ja -sisarilla tarkoitan muita ADHD-aikuisia, joiden kanssa meillä hyvin läheiset suhteet.
Vielä viimeisenä pitäisi listata neljä arvoa, mitkä eivät ole minulle mitenkään erityisen tärkeitä. Niitä voisivat olla:
- Uskonto
- Suurperheen äitiys
- Rutiinit
- Kodin siisteys
Minulle on aivan sama, mitä uskontoa kukakin edustaa ja mihin uskoo. Uskonto ei myöskään ole tasan minkäänlaisessa roolissa elämässäni. En myöskään halua enempää lapsia. Yksi on enemmän kuin tarpeeksi. En ole ikinä haaveillut suuresta lapsikatraasta, ja onnekseni siitä ei haaveile myöskään avomieheni. Sellaista ei ole tulossa. Eikä minusta, toivottavasti, ikinä tule edes mummia.
Vaikka erityisteinini ehkä niitä rutiineja kaipaisi, itse en voi sietää arkirutiineja elämässäni. Ne ovat liian sitovia ja vievät mahdollisuuden tehdä hassuja ja impulsiivisia tekoja, mitä minä taas tarvitsen elämääni, jotta elämä maistuisi elämältä. Siisti koti ei myöskään ole arvomaailmassani kärkisijoilla. Mitä sitten, jos talossa on iloinen pieni sekamelska? Kuka siihen kuolee? En halua kuolinvuoteellani ajatella, että vaikka minulla ei mitään muuta elämässäni ollutkaan, niin ainakin oli siisti koti. Silloin olisin elänyt varsin tylsän ja kuivan elämän.
Paljon tästä jäi asioita pois, mutta ei niitä kaikkia ollut tarkoituskaan listata. Seuraavaksi heitänkin pallon juuri sinulle, ja haastan sinut tekemään listan omista arvoistasi! Uskallatko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti