Vilkaisen uunin kelloa samalla, kun käyn vessassa. Se on vartin yli kolme yöllä. Olen nukkunut pari tuntia, mutta uni ei tule enää. Menen sohvalle katsomaan leffaa ja oikaisen pitkäkseni. Ehkä se tästä vielä tulee, edes vähäksi aikaa.
Tulihan se! Herään sohvalta väsyneenä. “Yllätys”, että olen katkonaisen yön jälkeen väsynyt. Vien koira ulos, ihan hirvittävään tuuleen. Pysymme hädin tuskin pystyssä, joten lenkki jää lyhyeksi. Tänään vietämme siis sisäpäivän.
Sain eilen katsottua ensimmäisen luennon terveyspalvelut ja sosiaalityö-kurssista. Laitan toisen luennon pyörimään taustalle. Aiheena on ehkäisevä lastensuojelu. Kuuntelen kuivaa asiaa ja luennoitsijan narisevaa ääntä. Alkaa nukuttaa. Tätähän minun olisi pitänyt yöllä tehdä, eikä mitään leffaa katsella! Ehkä ensi yönä laitan jonkun lastensuojeluluennon pyörimään, niin saan paremmin unen päästä kiinni.
Luento on pitkä, kuiva ja mielenkiinnoton. Saan sen kuitenkin loppuun. Vielä olisi monta luentoa jäljellä. Loput luennoista ovat tallenteita lastensuojelukoulutuksesta. Osa niistä on hyvin lyhyitä. Katson ne ensimmäiseksi. Aikaa ei juurikaan mene näiden katsomisessa, mutta eivätpä ne juuri mitään asiaakaan sisällä. Siis sellaista asiaa, mitä minä tarvitsisin esseetäni varten.
Siirryn ensimmäiseen, todella pitkään luentoon. Tämä kestää reilusti yli tunnin. Voi luoja! Pitää varmaan mennä apteekin kautta ostamaan kofeiinitabletteja, kun en kahviakaan kerran ole opetellut juomaan. En taatusti pysy hereillä!
Tämän luennon aiheena on tulevat muutokset lastensuojelutyössä. Aihe ei kiinnosta pätkääkään ja luennoitsija puhuu paljon lakipykälistä. Hänellä on nopea puhetempo ja miellyttävä ääni, mikä tekee kuuntelemisesta hitusen verran helpompaa. Hidasta ja narisevaa puhetta en jaksaisi kuunnella.
Asia siirtyy välissä sellaiseen aiheeseen, mitä minä en tarvitse esseessäni. Jätän luennon pyörimään taustalle ja vilkaisen oppimateriaalilistaa. Siinä on pari kirjaa, muut ovat netistä löydettäviä artikkeleja. Laitan kirjat vaski-kirjaston hakukenttään. Ne löytyvät kaupunginkirjastosta! Varaan ne saman tien, ettei kukaan toinen vain ehdi hakemaan niitä. Saan ihan pian vahvistuksen siitä, että kirjat on varattu minulle. Hyvä. Haen ne, jahka ehdin.
Jatkan vielä hetken luennon kuuntelemista. Silmäni alkavat lupsua. Tarvitsen tauon! Päätän hakea kirjastosta varaamani kirjat, ja hyppään autoon. Kirjastoreissu on suhteellisen kivuton, mutta väsymys alkaa painaa toden teolla. Lähtiessäni parkkipaikalta pois en ajattele ollenkaan, mihin olen menossa, vaan käännyn väärään suuntaan. Pääsen kyllä tätäkin kautta kotiin, mutta joudun tekemään pienen mutkan.
Jatkan ajamista ja vaivun ajatuksiini. Huomaan sen risteyksen kohdalla, mistä minun pitäisi kääntyä päästäkseni kotiin, että olenkin ajamassa sen ohi, ja nyt kääntyminen on myöhäistä. No, tehdäänpä vielä pidempi lenkki! Aikaahan minulla on, jaksamista ei niinkään. Ja koska olen kerran menossa pitkää reittiä, päätän kurvata Hesburgerin drive-inin kautta. Väsymyksen lisäksi alkaa olla nälkä.
Kun pääsen pitkän lenkkini jälkeen kotiin, ja saan upotettua hampaani kasvishamppariin, päätän, etten jaksa jatkaa luentoja. En ainakaan ilman päiväunia. Selaan pikaisesti hakemiani kirjoja: Ainakaan sisällysluettelojen perusteella en saa näistä kovinkaan paljon esseeseeni. Täytyy tutustua niihin tarkemmin, kunhan vain jaksan. Minulla alkaa olla sellainen olo, etten tule saamaan tästä kurssista kovin hyvää arvosanaa. Toisaalta, ihan sama, sillä tästä kurssista mahdollisesti tuleva hieman huonompi arvosana ei tule laskemaan opintokokonaisuuden kokonaisarvosanaa kuitenkaan. Teen tämän kurssin sillä jaksamisella, mikä minulla on, eli hyvin vähäisellä. En panosta sen enempää. Teen tämän kuitenkin nyt, enkä siirrä myöhemmäksi, sillä seuraavaa mahdollisuutta ei välttämättä tule, enkä halua jättää tätä kesken.
Mutta ennen kuin teen yhtään mitään enempää, menen päiväunille, ja otan koiran viereeni kuorsaamaan. Ja näemme yhdessä hyviä ja karvaisia päiväunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti