Nukuin viime yönä ruhtinaalliset 3 tuntia. Ja sen mukainen on olokin. Kyllästyin pyörimään sängyssä, kun uni ei tullut uudestaan, ja lähdin aamuneljältä koiran kanssa lenkille kuuntelemaan aamuisen luonnon ääniä.
Sen lyhyen ajan, mitä sain nukuttua, näin outoa unta. En muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta muistan unen pääasian, ja sen tunteen, mikä minulla oli unessa.
Olin ollut jostain kumman syystä jossain valokuvaussessiossa. Katselin kuvauksen jälkeen niitä kuvia, mitä minusta oltiin saatu. Yksi kuva oli lähikuva kasvoistani, mikä oli otettu sivusta. Mielestäni kaulani näytti kamalalta. En myöskään pitänyt kasvojeni muodosta (en pidä niistä noin muutenkaan, sillä minulla on “laatikkopää”, mutta unessa kasvoni olivat jotenkin eri muotoiset kuin mitä ne oikeasti ovat).
Mutta mikä oli mielestäni vielä kamalampaa, oli ihoni. Se oli täynnä mustapäitä. Suuria mustapäitä, ei mitään pikkuruisia. Sellaisia, mitkä erottuivat jopa siinä valokuvassa ihan selkeästi. Kauhistelin sitä, miltä näytin, ja pidin itseäni hirveän näköisenä. Häpesin. Ajattelin, että tarvitsen ihonpuhdistuksen ja pikaisen sellaisen. En haluaisi näyttää tuolta hääkuvissani.
Aloin jopa miettiä jonkun oman ihonpuhdistukseen ja mustapäiden poistoon tarkoitetun välineen ostoa, ettei minun tarvitsisi joka kerta raahautua kosmetologille, kun näytän tältä.
Onneksi olen tällä hetkellä näiden runsaiden yöunien jälkeen niin totaalisen väsynyt, etten jaksa ajatella vähääkään sitä, miltä oikeasti näytän. Ihan sama, onko minulla mustapäitä vai ei. Kunhan vain pääsisin nukkumaan edes pieneksi hetkeksi.
 |
| Kun vain tuijotat kelloa, eikä se perhanan uni tule. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti