Jumi

Tuntuu, että olen jonkinasteisessa jumitilassa, enkä tiedä, miten pääsisin tästä pois. En ole saanut mitään päätöksiä tehtyä suuntaan enkä toiseen, en ole saanut aloitettua mitään ja kaikki asiat ovat hajallaan ja levällään.

Pitäisi päättää, haenko nyt sitten johonkin opiskelemaan jotain tutkintoa vai en. Ja jos haen, minne haen. Se pitäisi päättää aika pian, minne haen ja mitä opiskelemaan. Olen vain tuijottanut Opintopolku-sivustoa, enkä tehnyt elettäkään asian suhteen, että jotain varsinaista päätöstä tekisin. Korkeakoulujen hakuaika alkaa ihan kohta, ja siinä menee oma aikansa, kun metsästän kaikkia todistuksia, mitä hakupapereihin pitää liittää mukaan. Aikani loppuu kohta kesken, kun en saa mitään päätöksiä tehtyä.

Persoonallisuuspsykologian tenttipäivä on parin viikon päästä. Tentti suoritetaan etätenttinä, omalla kotikoneella. Tentissä lähdekirjallisuutena olevat luennot olen kuunnellut, ja olen tehnyt kattavat luentomuistiinpanot. Kaksi kirjaa pitäisi vielä lukea, enkä ole avannut kumpaakaan. Sen sijaan istun sohvalla ja märehdin sitä, kun asiat eivät valmistu ajoissa, ja aina tulee kiire.

Pitäisi pikkuhiljaa sopia opinnäytetyön “uhrini” kanssa valokuvaus-aikatauluista. Toisaalta taas, tänne Turkuun iski oikein kunnon talvikelit, ja lunta on satanut vaakatasossa. Tällaisilla keleillä ei oikein lähdetä luontoon pitkäksi aikaa kuvailemaan. Tai ainakaan minä ja minun kermaperseeni ei lähdetä. Minä haluan kauniin ja aurinkoisen sään, ja edes vähän lämmintä.

Minulla on myös muista osapuolista johtuvia jumeja. En ole, vieläkään, saanut ohjeistusta siitä, miten suorittaa viimeinen puuttuva lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuuden kurssi. Siitä piti tulla ohjeistus tämän kevään aikana, eikä mitään ohjeistusta ole tullut. Kun asiaa tiedustelin, sain erittäin epäselvän vastauksen, mikä ei edes vastannut kysymykseeni. Saan kohta itkupotkuraivarit, kun en saa tuota opintokokonaisuutta suoritettua puuttuvien ohjeiden takia. Kerrassaan ärsyttävää!

En oikein osaa selittää sitä, miksi nyt jumittaa, ja näin pahasti jumittaakin. Eihän sitä aina voi, tietenkään, olla reipas ja aikaansaava, mutta tällainen totaalijumitus ei sovi minun tyyliini ollenkaan. Miksi minusta tuntuu, että sen lisäksi, että olen loman tarpeessa (juuri oltuani ensin viikon talvilomalla ja sitten viikon sairauslomalla), olen myös sihteerin tarpeessa? Jos minulla olisi ihan ikioma sihteeri, joka hoitaisi tällaiset asiat kuin valokuvaus-aikataulut ja opintoihin hakeutumiset, olisi elämäni ihan hirvittävän paljon helpompaa!