Tossa se vain istuu sohvalla ja näpyttää. Sillä on sata kirjaa ympärillään ja joku vihko, mihin se kirjoittaa muistiinpanoja. Siinä se on istunut jo monta tuntia. Kohta sille kasvaa juuret perseestä tohon sohvaan. Mun ihmisäidillä. Se on outo.
Sillä on joku ihme opiskeluprojekti meneillään, jotain tsykolokiaa, ja se kuulemma tarttee rauhaa sen projektin kanssa. Ihan kiva siinä mielessä, että sillä on varastossa iso määrä herkkuluita, ja ne on kaikki mulle, mutta vähän mä olen nyt huolissani. Ja kiukkuinenkin. Kauanko se aikoo tota tsykolokian projektia nyt vetää? Mä nimittäin haluaisin köydenvetokaverin.
Ihmissisko kävi vetämässä jo köyttä mun kanssa, mutta sitten joku soitti sille ja nyt se kikattaa ihmisteinityttöjen juttuja omassa huoneessaan. Ihmisisillä on joku ihme projekti kanssa. Ja äiti vain opiskelee. Eikä kukaan huomaa mua!
Äsken mä huokaisin kovaan ääneen, ja olin tyytymätön. Äiti tuli lässyttämään mulle, rapsutti mua korvan takaa, ja meni takaisin koneelle. Ihan ensiksi, mä olisin halunnut masurapsutuksen enkä korvarapsutusta, ja toiseksi, mä haluan sen köydenvetokaverin!
Mitäköhän äiti sanoisi, jos mä söisin sen tietokoneen yön aikana ja pissisin sen koneen päälle? Tekiskö se sen jälkeen vähemmän töitä ja opintoja? Voisin yrittää kokeilla, ihan varmuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti