Uutena vuotena käväisimme koko porukka, koiraa myöten, tuttavaperheemme luona toivottamassa hyvät uudet vuodet. Porukkaa oli kuin pipoa, samalla asialla kuin me. Suurin osa porukasta oli Suomessa asuvia ulkomaalaisia, kotoisin eri Euroopan valtioista. Tarkoituksenani ei ollut tieten tahtoen alkaa tehdä nepsy-valmennusta, mutta siihen tuli sopiva heti, ja joukosta löytyi sopiva uhrikin. Jules oli täydellinen uhri, sillä hänellä on ADHD-diagnosoitu lapsi, ja sen lisäksi hän on itse aivan selkeästi ADHD-oireinen. Diagnoosia hänellä ei ole, vaikka hän sen helposti saisikin. Hän kuitenkin kokee, ettei hän tarvitse diagnoosia.
Käytin Julesin kanssa asteikkokysymyksiä.
Jules, 42, diagnosoimaton ADHD
Asteikolla 1-10, miten tyytyväinen olet tällä hetkellä elämääsi? Minkä arvosanan antaisit? Kahdeksan.
Aika hyvä arvosana. Miksi valitsit juuri kahdeksikon? Elämässä on ollut paljon alamäkiä, paljon menetyksiä, mutta myös paljon saavutuksia, millaisista muut voivat vain unelmoida.
Oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi, vai haluaisitko päästä asteikolla ysiin tai kymppiin asti? Kymppi olisi tietenkin kaikkein paras vaihtoehto, joten siihen pitää tähdätä.
Millainen olisi elämäsi silloin, kun se olisi täyden kympin elämä? Elämä olisi helpompaa. Olisi enemmän rahaa, ja parisuhdekin olisi mukava asia.
Jules vaikuttaa kaikin puolin tyytyväiseltä elämäänsä, mikä ei tietenkään ole huono asia. Alan kysellä enemmän, niin alkaakin paljastua, ettei se elämä ihan niin täydellistä olekaan.
Eli olenko ymmärtänyt oikein, että olet tyytyväinen elämääsi? Taloosi? Työhösi? NO EN OLE! Duuni on perseestä, ja koko duunipaikka voisi painua helvettiin.
Entä talosi? Sekin saa, saatana, painua helvettiin.
Mikä talossasi on vikana? Itse talossa ei ole mitään vikaa. Se on sopivan kokoinen ja hyvällä paikalla. Asuntolainan lyhennykset vain syövät kaiken mahdollisen rahan, ja välillä tuntuu siltä, että teen töitä pelkästään pankkia varten.
Mitä vaihtoehtoja on talon suhteen? Eipä oikein mitään. Harkitsin myymistä, mutta se ei ole tällä hetkellä kannattavaa. Jäisin niin paljon tappiolle, ja myynnin jälkeen jäisi vielä velkaa maksettavaksi, ettei myyminen ole tällä hetkellä vaihtoehto.
Entä työpaikka? Tilanne on sen verran huono, ettei vakituisesta työstä kannata noin vain lähteä. Lähiesimies on ymmärtäväinen ihminen, joka kuuntelee, mutta firman toimitusjohtaja on täysi mulkero, joka ei ymmärrä mitään. Hänen takiaan työpaikalla ei viihdy, koska hän tekee asioista vaikeampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Uutta työtä ei kuitenkaan saa tuosta noin vain, joten tällä hetkellä ei voi lähteä.
Jotta pääsisit elämässäsi kasista ysiin, ja ehkä jossain vaiheessa jopa siihen kymppiin, mitä pitäisi tapahtua? Tällä hetkellä ei voi oikein mitään muuta kuin odotella parempia aikoja. Mutta en aio kuitenkaan luovuttaa. Aion jatkaa taistelua paremman elämän puolesta.
Mistä huomaat sen, että olet päässyt kasista ysiin? Tiedän sen siitä, että voin haistattaa paskat tietyille tahoille ja tietyille ihmisille. Voin pakata kimpsut ja kampsut, ja vain lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti