maanantai 23. tammikuuta 2017

Jos Kauno osaisi puhua…

“Jos se tuoksuu hyvältä ja jos se on syötävää, silloin se on minun.”

“Isin ja äidin painileikkeihin on kiva mennä mukaan, vaikka ne harvoin siitä pitävätkään.”

“Juusto ja nakit ovat verollepantava asia. Ja minä olen verokoira.”

“Aina on hyvä aika leikkiä pallolla. Jos äiti nousee yöllä vessaan, se on selkeä merkki siitä, että nyt leikitään.”

“Isin ja äidin sänky on mun sänky. Ihmissiskon sänky on mun sänky. Sohva on mun sänky. Nojatuoli on mun sänky. Toinen nojatuoli on mun sänky. Mun sänky on mun sänky. Muut voi nukkua muualla.”

“Jos vesikiposta on juotu yhden kerran, siitä ei voi juoda enää toisen kerran. Veteen tulee kielipöpöjä.”

“Minulla on oikeus valita, istunko vai en, makaanko vai en, menenkö tötteröiden välistä vai en ja jätänkö tyttökoiran pyllyn rauhaan vai en.”

“Minä olen suloinen ja minusta pitävät kaikki. Myös ne, jotka eivät pidä koirista, saavat luvan pitää minusta, koska olen niin suloinen.”

“Posti on tarkoitettu syötäväksi. Etenkin laskut.”

“Kengät on tarkoitettu syötäviksi. Etenkin isin kengät.”

“Naapurin kissan paikka on puussa. Jos se tulee alas sieltä, se pitää ajaa sinne takaisin.”

“Nameja ei voi koskaan saada liikaa.”

“Minun villahousuni ja kynteni ovat pyhiä suojelukohteita, eikä niihin parane kenenkään koskea harjalla eikä saksilla.”

“Ihmiset ovat likainen eläinlaji. Siksi jokaisen naamaa on nuoltava.”

“Pitkät lenkit ovat parhaita 30 asteen pakkasessa, kovassa lumimyräkässä.”

“Villasukka on terveellinen välipala.”

“Paras televisio-ohjelma on tennismatsi. Sen jälkeen tulevat luonto-ohjelmat, missä on paljon lintuja. Paras televisionkatselukaveri on mummi, koska kukaan vakinaisesta henkilökunnasta ei pidä tenniksen katselusta.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti