Puhelimeen tulee tekstari. Viestin lähettäjä on DBSchenker. “Pakettisi on noudettavissa”, ja blaa blaa blaa. Vihdoin ja viimein! Hyllystäni psykologian opintoja varten puuttuva kirja, Atkinson & Hilgard’s Introduction to Psychology, on saapunut. Pääsen aloittamaan opintoni.
En ole aiemmin kirjautunut Optima-verkkoympäristöön. Nyt kirjaudun, ja pääsen tarkastelemaan ensimmäistä kurssia, kehityspsykologiaa, hieman paremmin. Pah! Luulin tämän olevan joku iisipiisi essee-kurssi, mutta tässähän täytyy nähdä oikeasti vaivaa! Kaksi tehtäväkokonaisuutta, ja ne sisältävät monia eri osa-alueita. Äh. Enkö olisi vain voinut kirjoittaa niitä 30 sivun esseitä?
Ensimmäinen tehtävä: Kirjoita HOPS. Okei, no se ei ole paha. Saan kyllä revittyä itselleni HOPSin varttitunnissa, kunhan saan kirjoitusrauhan. Kirjoitusrauha vaatii sen, että tyttäreni on jossain muualla kuin kotona, ja että koirallani Kaunolla on järkyttävän iso naudan nilkka jyystettävänään. Molemmat ovat hoidettavissa olevia asioita.
Toinen tehtävä: Tieteellisen kirjoittamisen harjoitus. Klikkaa oikeaa vaihtoehtoa seuraavista lähdeviitteisiin kertovista väitteistä. Kuka tahansa, joka on käynyt yhden yliopistollisen kurssin, hallitsee lähdeviitteet vaikka unissaan! Päätän tehdä tehtävän heti pois alta. Luen kysymykset huolellisesti, ihan vain siksi, että ADHD-aikuisena teen paljon huolimattomuusvirheitä, myös lukiessani, vaikka minulla ei olekaan lukihäiriötä. Saan heti tuloksen: 9/9. Tietenkin! Kysymykset ovat helppoja. Ensimmäinen tehtävä suoritettu. WOHOO!
Kolmas tehtävä: Psykologisten käsitteiden määrittelyä. Eivät ole pahoja, ihan tuttuja, mutta joudun käyttämään vastauksissa lähteitä. Eli vastaaminen vaatii hieman aikaa. En aloita sitä heti, sillä juuri nyt ei ole optimaalinen hetki, enkä pystyisi keskittymään tehtävään kuitenkaan.
Neljäs tehtävä: Oppimistehtävä. AH! Pääsen, vihdoin ja viimein, kirjoittamaan niitä tieteellisiä esseitä. Ihanaa! Tehtävän laajuus on vaivaiset 4 sivua, mutta minun olisi joka tapauksessa opittava tiivistämisen jalo taito. Parempi oppia se myöhään kuin ei milloinkaan.
Viides tehtävä (eivätkö nämä tehtävät voisi jo loppua?): Esitelmä videotallenteena. Voi luoja! Onneksi esitelmässä saa käyttää vilkasta mielikuvitusta, ja sitähän minulla riittää.
Kuudes tehtävä (vieläkö näitä riittää?): Vertaisarviointi. Minun pitää arvioida muiden tekemiä töitä. Voi nyt perkele. Eikö tätäkin voisi korvata jollain esseellä?
Seitsemäs tehtävä: Itsereflektio. No, tämän osaan vaikka unissani! Olen tehnyt niin monta itsereflektiota opettajaopintojeni aikana, ettei sen tekeminen ihan heti unohdu. Muistan varmaan vielä dementoituneena kiikkustuolissa istuen, miten tehdään itsereflektio.
Huhhuh! Nuo pitäisi kaikki tehdä, ja sen jälkeen kurssi on valmis. Yksi osa on jo tehty, kuusi vielä tekemättä. Olisin ennemmin vain kirjoittanut sen yhden 30 sivun mittaisen esseen, jos ihan rehellisiä ollaan.
Mitä teen seuraavaksi? Haen Alkosta kaksi tonkkaa valkoviiniä (mahtaako edes riittää), nakkaan teinin ulos pakkaseen (tai vaihtoehtoisesti soitan mummille), haen Mustista ja Mirristä kolme kiloa naudan nilkkoja koiralle ja soitan sulhaselleni, että tuleekin vasta seuraavana viikonloppuna. Kun puitteet ovat kunnossa, on tämä työ tehty yhden vuorokauden aikana. Verta, hikeä ja kyyneleitä se vaatii, ja tietenkin sitä viiniä, mutta sen jälkeen on 5 opintopistettä rekisterissä, ja olen taas askeleen lähempänä unelmiani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti