Ilta on pimentynyt. Vaikka päivä onkin pitkälti mennyt muihin juttuihin, ja häiriötekijöitä on ollut paljon (kuten se hormonimyrskyissään ja panetuksissaan uliseva koira), sain kuin sainkin kehityspsykologian esseen valmiiksi ja palautuslaatikkoon. Huh! Kurssin ensimmäisen osan kaikki tehtävät on suoritettu. Kokonaiset kolme päivää siinä menikin.
Järkyttävän pitkä aika! Saisin hävetä itseäni, kun näin hitaasti suoritan helppoja tehtäviä. Kyllä tämä olisi pitänyt olla vuorokaudessa hoidettu.
Vielä olisi edessä kurssin toinen osuus. Pitäisi tehdä videoesitelmä nuoruusiästä ja kaikista niistä ihanista asioista, mitä nuoren mieli kohtaa. En ole ennen tehnyt videoesitelmää, ja koska olen turkulainen, minulla on tapana “niinkuttaa” todella ärsyttävästi. Ehkä “kuivaharjoittelen” muutamaan otteeseen videon tekemistä, ennen kuin ryhdyn tositoimiin. Ja värjään haalistuneet hiukseni. Ja käyn ostamassa uuden ripsivärin. Täytyyhän minun nyt hyvältä näyttää videossa, minkä näkee kurssista vastaava opettaja, ja ehkä vielä joku toinenkin ihminen.
Videon jälkeen pitäisi tehdä vertaisarviointi, eli arvioida kahta oppimistehtävää aiheesta aikuisuus. Tehtävät ovat muiden opiskelijoiden tekemiä, ja nyt sitten niistä pitäisi osata antaa palautetta. Hieman kummastelen tätä tehtävää ja mietin, mitä tästä nyt sitten pitäisi oppia. Onko tarkoitus oppia aikuisuudesta jotain elämänvaiheena, vai onko tarkoitus oppia antamaan palautetta? Vai onko nämä molemmat tavoitteet ympätty samaan tehtävään, jolloin aikuisuuden vaiheista oppiminen jää ehkä hieman vähäisemmäksi? Tiedä häntä, mutta tehdään nyt nätisti, niin kuin opettaja käskee (onkin muuten sitten ensimmäinen kerta elämässäni, kun näin toimin).
Alkuviikko on kiireinen. En ehdi tutustua kurssin toisen osan kirjallisiin materiaaleihin, en sitten mitenkään! Viikonloppuna lähdemme tyttäreni ja sulhaseni kanssa risteilemään Flame Jazz-risteilylle, joten joudun jättämään opiskelut ainakin yhden kokonaisen vuorokauden ajaksi syrjään. Voipi olla, että joudun siirtämään tämän kurssin toisen osan tehtävien aloittamista ihan kokonaisella viikolla eteenpäin! Ainakin videota varten tarvitsen täydellisen rauhan, enkä tule sitä, erittäin suurella todennäköisyydellä, saamaan ensi viikon aikana mitenkään. Plääh!
Minua ärsyttää myös se, että neuropsykologian kurssia varten ostamani kirja ei ole vielä tullut. Olen käynyt katsomassa Bookysta, ja siellä odotetaan vielä, että kirja saapuisi varastoon. Joudunkohan kuinka kauan vielä odottamaan? Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuudesta puuttuu yksi kurssi suorittamatta. Voisin lähteä sitäkin kurssia suorittamaan, jos vain saisin siihen ohjeistuksen! Sitä ei ole tullut vieläkään Moodleen.
Eihän tässä mikään kiire todellakaan olisi! Minulla on suoritusaikaa molemmissa opinnoissa tämän vuoden joulukuuhun asti. Mutta kun on kerran se ADHD ja kamala kiire koko ajan joka paikkaan, niin eihän sitä nyt opintojenkaan kanssa voi vetelehtiä. Pakko saada suoritettua äkkiä pois.
Jännä juttu, että minulla ei kuitenkaan koskaan ole kiire siivoamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti