Olen väsynyt ja kiukkuinen. Mutta niin olen jokainen päivä, kun tulen töistä kotiin kasin aamun jälkeen! Odotan sitä päivää, kun yhteiskunta päättää tehdä viisaan ja fiksun teon, ja siirtyä kokonaan pois kasin aamuista. Ne eivät palvele ketään, eivät ainakaan nuoria, joilla unirytmi siirtyy myöhäisemmäksi. Silti näistä täysin turhista kasin aamuista pidetään kynsin hampain kiinni, vaikka ne ovat haitaksi nuorten oppimiselle. Ja myös minulle itselleni henkilökohtaisesti, sillä kärsin viivästyneestä unirytmistä. Kasin aamut ovat siis myrkkyä henkiselle hyvinvoinnilleni. Sekä myös fyysiselle hyvinvoinnille, sillä univaje ja liian lyhyet yöt vaikuttavat kaikkeen. Mutta ei puhuta kasin aamuista, tällä kertaa. Voisin saarnata niistä ja niiden haitoista vaikka kuinka kauan, mutta saarnaan joskus toiste.
Päätin, että väsymyksen tuomasta kiukusta huolimatta tänään on se päivä, jolloin aloitan neuropsykologian kurssin! Saan edes jotain mukavaa piristettä väsyneeseen päivään. Neuropsykologia on ihan huippukiinnostavaa, ainakin minun mielestäni, ja vaikka juuri tämä nimenomainen kurssi onkin aika perushuttua, niin odotan sitä silti. Perusteet on hallittava, jos haluaa päästä eteenpäin.
Olen jo tutustunut siihen kirjallisuuteen, mitä minulla on aiheeseen liittyen. Nyt pitäisi vielä kuunnella luennot, ja sen jälkeen pääsen syventymään kirjalliseen tehtävään. Luennot ovat pakollisia lähteitä, joten siksikin niiden kuunteleminen on suhteellisen tärkeää.
Aloitan ensimmäisen luennon. En pääse kovinkaan pitkälle, en edes puoleen minuuttiin, kun eteisestä alkaa kuulua rapinaa. Koira on löytänyt repun, minkä olin unohtanut eteisen lattialle, ja vielä avonaisena. Sieltä repusta tullut ankkasuikaleiden haju on houkutellut koiran kaivamaan reppua, ja tietenkin syömään koko pussillisen ankkasuikaleita! Huokaisen, ja otan koiralta pussin pois. Oma moka, mitäs unohdin. Ainakin koira on saanut tälle päivälle tarpeeksi herkkuja.
Palaan luennon pariin. Teini tulee huoneestaan ja alkaa mälistä. Sanon, että minulla on nyt luento kesken ja haluan kuunnella tämän loppuun. Ellei ole tärkeää asiaa, kuten ei ollutkaan, tulkoot myöhemmin.
Saan taas hetken rauhan, mutten kovinkaan pitkäksi aikaa. Teini alkaa taas mälistä. Minulta palavat käämit aivan totaalisesti. Valmiiksi väsyneenä ja kiukkuisena minulla on pinna niin lyhyt, että räjähdän, ja tajuan vasta räjähdyksen jälkeen, että räjähdin.
Tämän räjähdyksen kunniaksi meni mielenkiinto aivan täysin tehdä tänään enää yhtään mitään. En katso luentoja loppuun, en kirjoita mitään. Istun vain ja kyhjötän, koska en kerran saa rauhaa. Eli siinä meni sekin yritys saada jotain kivaa ja mukavaa tähän päivään.
Onneksi on laivalta ostettuja Oreo-keksejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti