Huomenta vain, maailma! Uusi päivä, syksyinen sellainen. Ja erittäin väsynyt.
Miten teillä nukuttiin? Meillä nukuttiin huonosti. Tytär nukahti suhteellisen nätisti ja kuorsaus alkoi melkein heti, kun pää osui tyynyyn: Hän kuitenkin heräsi aamuyöstä, eikä saanut enää sen jälkeen unta. Jokin häiritsi koiraa, ja hän haukahteli yöllä aina vähän väliä herättäen koko porukan.
Minun ja poikaystäväni “parivuode”, mikä on rakennettu kahdesta hetekasta, inisi koko yön. Kyllä, meidän sänkymme inisivät. Eivät natisseet, vaan inisivät. Vähänkin, kun käänsi kylkeä, kuului inahdus. Nuku siinä sitten, kun koko ajan tuntuu siltä kuin nukkuisit hyttysiä täynnä olevassa tuvassa.
Päätän kuitenkin heti herätessäni, että tästä päivästä EI tule pettymystä. Teen tästä päivästä mukavan vaikka väkisin. Eihän se ole elämän perimmäinen tarkoitus, että hampaat irvessä, otsasuoni pullottaen, väkisin väännetään päivästä hauskaa, ellei se sellainen oikeasti ole. En kuitenkaan halua pilata lomaani sillä, että angstailen joka päivä enkä löydä yhdestäkään lomapäivästä mitään hyvää. Sellainen loma on äärimmäisen raskas. Päätän heti aamiaisen jälkeen käydä varaamassa itselleni - ja yllätyksenä poikaystävälleni - suolakylvyn. 20 minuuttia rentoa lillumista kylvyssä, ihan kaikessa rauhassa. Ah, pelkkä ajatuskin rentouttaa!
Lähden tähän päivään siis positiivisin ajatuksin.
Suolakylvyn taikaa
Pimeän huoneen nurkassa on pehmeä valaistus. Ilmassa tuoksuu suola ja poreamme pitää mukavaa pulinaa. Sukellan lämpimään veteen ja annan mieleni rentoutua. Tuijotan edessäni olevaa palmua ja mietin, mahtaako lämpimissä etelän maissa olla kylpylöissä palmujen sijasta havupuita. Unohdan tyystin tulevan tentin. Kuuntelen poreiden pulputusta ja annan niiden hieroa väsyneitä hartioitani.
Melkein nukahdan ammeeseen. Mieleni on rento, mutta tarvitsisin tekemistä pysyäkseni edes jotenkuten hereillä. Alan kaivata kumiankkaa kaverikseni kylpyammeeseen. Poikaystäväni on viereisessä ammeessa, mutta hänkin on puoliunessa.
Valo sytytetään. Aikamme on ohi. Nousen kylvystä ja oloni tuntuu virkeältä. Iho tuntuu hyvältä ja pehmeältä. En tiedä, mikä ihme siinä suolassa on, mutta se saa minut mukavan rentoutuneeksi. Samoin kävi Saimaan kylpylän suolasaunassa: Makasin siellä tunnin, vaikkei sauna mitenkään ihan hirmuisen ihmeellinen ollutkaan. Jokin siinä ilmassa vain oli rentouttavaa. Samoin tämä suolakylpy oli nautinnollinen ja rentouttava. Ehkä varaan vielä toisenkin tämän viikon aikana. Jospa respasta vielä löytyisi myynnistä se kumiankkakin.
Luontopolun taikaa
Löydän hotellin takaa luontopolun. “Varokaa hevosia”. Varotaan, mikäli sellaisiin satutaan törmäämään. Pieni polku vie järven rannalle. Syksyiset lehdet ovat aika lailla tippuneet ja puut ovat paljaita. Maisema on silti hieno.
Lähdemme luontopolkua eteenpäin. Näemme puussa oravan, ja kaikki jäävät tuijottamaan, kun se syö käpyä. Ovat nuo oravat vain niin jänniä tapauksia. Harmittaa, etten ottanut mukaani kuin yhden objektiivin, eikä sen “voima” riitä saamaan oravasta hyvää kuvaa. Ei voi mitään. Ehkä näen loman aikana lisää oravia.
Kävelemme pitkospuita pitkin luonnon rauhassa. Kauno peuhaa pudonneiden lehtien seassa ja nauttii syksystä. Luonto on hiljainen ja rauhallinen, mieli lepää. Kylpylän äänet eivät kuulu luontopolulle asti.
Niitä hevosia vain ei näy missään.
Kuohuviinin ja teinidiskon taikaa
Runsaan ruokamäärän jälkeen kelkon teinin nuorisodiskoon, ihan vain varmistamaan, josko siellä soisi Justin Bieber. Pyysin tekemään aiheesta raportin. Kiltisti se teini siellä istuu ja kuuntelee, soiko se Bieber vai ei, vaikkei häntä kuulemma mikään disko kiinnosta pätkääkään.
Samaan aikaan nautin laatuajasta poikaystäväni kanssa. Meillä on edessämme hyvää kuohuviiniä suoraan Ranskanmaalta, ympärillämme rauha ja kynttiläkin luomassa tunnelmaa. Seuraamme liittyy myös vanhoja tuttuja (kyllä, täällä on sellaisiakin), joten pääsemme nauramaan, heittämään läppää ja puhumaan myös vakavistakin asioista.
Vaikka huoneemme pienuus ottaa edelleenkin pattiin, on päivä ollut kokonaisuudessaan hyvä päivä. Suuntaan kohti huomista, uusin odotuksin. Ehkä saan, vihdoin ja viimein, avattua vielä tenttikirjankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti