Luomupäivän riemuja

Koska en, runsaasta yrityksestä huolimatta, pysty olemaan tekemättä mitään, tein päätöksen, etten edes yritä rentoutua. Ja mitä se edes teettää ihmiselle, väkisin rentoutuminen? Ei kai se rentouttavaa ole, jos väkisin yrittää. Ainakaan ADHD-aikuiselle, jolle nousee uhma joka kerta, kun jotain kielletään. Jos kiellän tekemisen itseltäni, haluan sen jälkeen kahta kovemmin tehdä jotain.

En siis kieltänyt itseltäni tänään mitään. Jos halusin tehdä jotain, tein sen! Ja jätin vielä aamulääkkeet ottamatta, joten pyörin ja hyörin luomupäissäni pitkin ja poikin asuntoani tehden sitä sun tätä. Päiväni näytti suurin piirtein tällaiselta.

Aamu alkaa aalla

Heti heräämisen jälkeen kiskoin vaatteet niskaani ja vein koiran ulos. Puistossa tuli vastaan naapuritalon täti cairn-terrierinsä kanssa. Päästimme pojat vapaiksi, minkä jälkeen kumpikin hyppäsi suoraa päätä läheiseen takiaispusikkoon. Kotiin päästyämme vietin suhteellisen mukavan tovin olohuoneen lattialla nyppien koiran perskarvoista takiaisia ja laulaen “Kauno se lähti piiriin, tinttantanttantallallei”. Koira pysyy paremmin paikoillaan, kun sille laulaa. Ainakin meillä. Edes yksi olento tässä maailmassa, joka haluaa kuunnella minun lauluani!

Sen jälkeen yritin jatkaa nukkumista, muttei se onnistunut. Otin käteeni Karvaterapiaa-kirjan, ja aloin tehdä eläinavusteisen valmennuksen etätehtävää. Kirja oli mielenkiintoinen ja luin innoissani eläinavusteisesta voimauttavasta valokuvauksesta sekä erilaisista terapiaeläimistä. Tiesitkö, että terapiassa voidaan käyttää esim. kanoja? Se on täysin mahdollista, vaikkei kanasta tulisikaan heti ensimmäisenä mieleen, että se voisi olla terapiakana. Innostuin, kun luin terapia-aaseista. Ajatus suloisesta aasista omalla kotipihallani tuntui jotenkin hirveän hellyttävältä. Avasin Suomen aasiyhdistyksen sivut ja aloin ottaa selvää, miten Suomessa voi hankkia ja rekisteröidä aasin, mitä kaikkea aasin hoito vaatii, millaisen asumuksen se tarvitsee itselleen jne. Keksin tulevalle terapia-aasilleni jopa nimenkin jo valmiksi, sekä pienen laulun, mikä lauletaan aina lapsiasiakkaiden kanssa, ennen kuin he pääsevät ratsastamaan aasilla: Aasilta pitää kysyä lupa, saako sillä ratsastaa, ja lupa kysytään pienellä laululla. Kello ei ollut tässä vaiheessa vielä edes yhtätoista, mutta aloin miettiä, että jos jo tässä vaiheessa mielikuvitukseni laukkaa jo tätä rataa, niin mitä loppupäivästä mahtaa tulla.

Aaseista arkipäiväisempiin asioihin

Sain etätehtävän palautettua, vaikka ajatus hieman loikkikin. Kävin laittamassa pyykit koneeseen ja astianpesukoneen päälle. Sen jälkeen aloin kaivaa kaappejani ja keräsin sohvalle kaikki turhat roinat, mitä en enää tarvitse. Aloin valokuvata niitä ja laitoin kaikki tori.fihin. Nyt vain odotan rahavirtojen tulevan sisään. Sen jälkeen aloin tehdä pullataikinaa ja jätin sen kohoamaan. Minulle tuli tylsä hetki, ja päätin kohoamisen ajaksi kaivaa esiin maalit. Minun pitäisi saada muutama lasipurkki maalattua, jotta pääsen tekemään pari nepsy-valmennuksen harjoitetta. Tarvitsen näitä lasipurkkeja siinä. Olen surkea maalaamaan, joten kiroilen ja sotken sinistä väriä joka paikkaan. Saan kuitenkin jotain tehtyä, vaikken olekaan täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Sitten vain maalit kuivumaan.

Koira haluaa ruokaa ja ulos. Teen molemmat. Tällä kertaa teen suhteellisen pitkän lenkin ja käyn samalla reissulla kaupassa. Poikaystäväni on mukana ja jää Kaunon kanssa kaupan ulkopuolelle odottamaan. Kotiin päästyämme tilaan meille ensin pizzat, koska meillä ei ole kunnon ruokaa (kyllä, kävin juuri äsken kaupassa, mutta en minä sieltä ruokaa ostanut) ja sen jälkeen ripustan pyykit. Ne ovat olleet koneessa jo jonkin aikaa. Vilkaisen sähköpostiani ja huomaan, että sinne on tullut pari päivityspyyntöä yhdistyksemme nettisivuille. Alan säätää niitä.

Rullapullat eivät ihan onnistuneet.

Pullataikinassa on jotain vikaa, eikä se ole kohonnut kunnolla. Sen koostumus on muutenkin outo. Ehkä olen kömmännyt hiivan kanssa, tai jotain? En tiedä, mutta alan siltä väsätä sitä juttua, mitä minun piti, eli hedelmä”rullapullia”. Vasta tässä vaiheessa tajuan, että olen vahingossa ostanut appelsiinimarmeladia, vaikka ohjeessa lukee selkeällä suomen kielellä appelsiinituorejuusto. Lukutaito on taas ollut luomupäivänä kohdallaan! Kiroan hataran pääni ja koko perkeleen luomupäivän. Olen kuitenkin pässi ja päätän siltä tehdä sen loppuun, minkä aloitinkin. Muutan vain reseptiä lennosta. Saan jonkinnäköiset rullat uuniin paistumaan.

Satu meni saunaan

Kello alkaakin olla jo sen verran paljon, että sauna kutsuu Satua. Pakkaan tavarat kassiin ja lähdemme poikaystävän kanssa löylyn lämpöön. Kun tulemme saunasta, oloni on hirveän väsynyt ja raukea. Katson keittiötä: Tiskipöytä on täynnä likaisia astioita kaikesta leipomisesta ja keittiön pöytä on jauhon peitossa. Ikkunalaudalla ovat kuivuneet ja vielä keskeneräiset lasipurkit. Ja ne vaatteet, mitkä laitoin myyntiin, ovat edelleenkin olohuoneen sohvalla. Otan rullapullan ja maistan sitä. Se maistuu oudolle. No kai, kun kämmäsin ensin taikinan ja sitten täytteen kanssa, kun en osaa lukea! Ei se kuitenkaan niin pahaa ole, ettenkö ottaisi toista. Menen lellimään koiraa ja annan sille herkkuluun: Jos minulla on herkkuluu, niin kyllä koirankin pitää jotain herkkua saada. Sytytän kynttilät ja mietin, pitäiskö nyt antaa jo olla tältä päivältä. Ei, laitan vielä toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

Olen onnistunut siis tekemään kaikkea, mutten olen kuitenkaan tehnyt mitään. Ainakaan järkevää sellaista. Jos olen aloittanut jotain, en ole saanut sitä loppuun. Paitsi ne rullapullat, minkä kanssa toheloin lukemalla reseptiä ihan päin pierua.

Siitä olen ylpeä, etten ole vielä ostanut itselleni aasia! Seiskarinkoiran pentuja tosin ehdin jo googlettaa, mutta harmillisesti tällä hetkellä ei ole yhtään pentuetta tulossa, joten en voinut varata itselleni seiskarinkoiran pentua.

Tällainen on siis ADHD-aikuisen päivä silloin, kun hän ei ole ottanut lääkettään. Ja jotkut vielä kehtaavat kyseenalaistaa lääkityksen hyödyt.

Loppuillan istun koira kainalossani, tuijottaen kynttilöitä, enkä mokaa enää mitään tänään.