En ole ollut lomalla vielä täyttä vuorokauttakaan, mutta silti olen ehtinyt tehdä havaintoja muista lomailijoista, erityisesti muista vanhemmista. Ja suoraan sanottuna, en ymmärrä läheskään kaikkia.
Ihan ensinnäkin, mitä oikeastaan on kiukuttelu? Vanhemmat käskevät lapsensa olla kiukuttelematta. Miten lapsi kiukutteli? Hän koski kukkaseen. Itse en nähnyt tilanteessa mitään kiukuttelua.
Milloin lapsi käyttäytyy huonosti? Jos lapsi istuu tuolilla, paikoillaan, ei huuda eikä raivoa, voiko hän silloin käyttäytyä huonosti? Jos lapsi kysyy isältään, miksi äiti meni vessaan, miksi isä kokee tämän kysymyksen huonona käytöksenä?
Ehkä näen asian erilaisin silmin, sillä oma tyttäreni ei ole ollut sekuntiakaan paikoillaan sen jälkeen, kun oppinut menemään eteenpäin. Hän ei myöskään ole sekuntiakaan hiljaa. Hänellä on vaikein mahdollinen ADHD, käytös- ja uhmakkuushäiriö, ja ensimmäinen kerta, kun hän oikeasti istui tuolilla, oli sen jälkeen, kun hän sai ensimmäisen ADHD-lääkkeensä.
Itse koen kiukuttelun olevan sitä, että lapsi huutaa ja karjuu naama punaisena, hakkaa, viskoo ja rikkoo tavaroita. Ja tekee sitä vähintään kaksitoista kertaa päivässä, vähintään puolen tunnin ajan yhtäjaksoisesti. Jos lapsi istuu paikoillaan, on hiljaa ja kysyy kysymyksen, en koe sitä vähimmässäkään määrin kiukutteluna. Enkä voi olla miettimättä, millainen tausta sillä vanhemmalla on, joka kokee yhden kysymyksen kysymisen huonona käytöksenä tai kukkaan koskemisen kiukutteluna.
Toivoisin vanhemmille, joiden lapset koskevat kukkasiin ja kysyvät kysymyksiä, pientä ekskursiota käytös- ja uhmakkuushäiriöisen ADHD-lapsen normaalipäivään. Voin lyödä vaikka vetoa, että käsitys kiukuttelusta ja huonosta käytöksestä muuttuu sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti