Listalla jedit, Ben-sedät ja rokkikukko

Pohdin, jälleen kerran, elämääni erilaisten listojen kautta. Kiitos joululahjaksi saamani kirjan, Elämäni listoina. Edellinen listauspostaus oli aika lailla syvällinen ja pohtiva. Jos tällä kerralla pysyttäisiin taas näissä vähän pinnallisemmissa. Ovat kuitenkin paljon helpompia listoja tehdä. Kas kummaa...

Ensimmäiseksi inhoamani kotityöt.

1. Tiskaaminen

2. Imurointi

3. Pyykkien pesu

4. Pyykkien viikkaus

5. Pölyjen pyyhintä

6. Lattioiden pesu

7. Ikkunoiden pesu

8. Pintojen pyyhkiminen

9. Roskien vienti

10. Tavaroiden laitto paikoilleen

Toki pidän puhtaasta ja siististä kodista, mutta vihaan itse siivoamista! Eikö se koti voisi puhdistua itsellään? No, teinin saan viemään roskat antamalla siitä rahaa. Mies hoitaa pyykkien viikkauksen ja astianpesukone tiskaaminen. Imuroida en voi, ainakaan kovin kauaa, sillä selkäni tulee imuroinnista todella äkkiä kipeäksi. Pitäisi joko saada toisenlainen pölynimuri tai sitten palkata kotisiivooja.

Toinen lista, suosikkijuomani.

1. Samppanja

2. Valkoviini

3. Punaviini

4. Kuiva omenasiideri

5. Frozen Fazerina

6. Tom Collins

7. Kermalikööri

8. Kaakao

9. Coca-cola

10. Omena-seljankukkatee

Itse asiassa, juon nykyisin todella vähän alkoholia verrattuna siihen, mitä olen joskus juonut. ADHD-lääkityksen aloittamisen jälkeen ei vain tee enää mieli. Mutta ei se silti sitä tarkoita, ettenkö pitäisi viinistä ja samppanjasta. En vain kittaa niitä kaksin käsin, enää.

Kolmanneksi, bravuurini keittiössä. 

1. Ranskalaiset ja kalapuikot

2. Riisi ja Uncle Ben's-kastike

3. Pasta ja Dolmio-kastike

4. Pizzaonline-tilaus

5. Pakastepizzan lämmitys

6. Sydän-riisipata koiralle

7. Kaurakeksit

8. Coca-colakakku

9. Päärynäpiirakka

10. Kasvislasagne

Teen todella harvoin itse ruokaa alust asti. Olen laiska enkä ole edes erityisen hyvä kokki. Arvostan kyllä hyvää ruokaa ja haluan syödä hyvää ruokaa! Sitä varten ovat ravintolat. Itse en saa mitään kummoista keittiössä aikaiseksi. Hyödynnän paljon valmista tai sitten teen jotain helppoa. Kasvislasagne on ainoa asia, mitä valmistan, ihan vain siksi, että se on ihan hemmetin hyvää. Jopa minun tekemänä.

Neljänneksi, suosikkiurheilulajini. Tämä yksinkertainen lista oli lopulta suhteellisen vaikea, sillä en katso urheilua ja selkävammani takia en juurikaan sitä harrasta. Lisäksi koululiikunta ja siitä saadut traumat ovat vieneet tiettyjen lajien kohdalta harrastamisen ilon jopa niin pahasti, että kiellän ne jopa lapseltani.

1. Potkunyrkkeily

2. Thai-nyrkkeily

3. Nyrkkeily

4. Rally-toko (varmana on urheilua, siinä tulee hiki!)

5. Tanssi

6. Koiratanssi

7. Tankotanssi

8. Kävely koiran kanssa

9. Jousiammunta (olen kokeillut pari kertaa ja se on hauskaa)

10. Uinti (en muuten välitä pahemmin, mutta auttaa särkevään selkään)

Antaisin mitä tahansa, jos voisin palata takaisin kehään, nyrkkeilyhanskat kädessä! Voi että, se olisi unelmien täyttymys.

Viides lista, entiset työpaikkani. No, laitetaas muutama, mitä muistan.

1. Auranlaakson kansalaisopisto

2. Kaarinan poliisilaitos

3. Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto

4. Rock-Rooster

5. Suomen asuntomessut

6. Lemminkäinen

7. Ruokavarasto

8. Eno-lehti

9. 6D-lehti

10. Bovallius-ammattiopisto

Todellakin, Bovalliuksen voi laskea kuuluvani entisiin työnantajiin, sillä Bovallius muuttui vuoden vaihteessa Spesiaksi! En todellakaan ole irtisanoutunut, mutta Bovalliuksen tie päättyi ja Spesian tie alkoi. En siis palaa opintovapaani jälkeen enää Bovalliukseen, vaan Spesiaan.

Kuudes ja tällä erää viimeinen lista: Supervoimat, jotka haluaisin itselleni.

1. Olla näkymätön

2. Hallita tuulta

3. Voida lentää

4. Mennä seinien läpi

5. Hallita ihmisten mieltä

6. Olla salamannopea

7. Nähdä tulevaisuuteen

8. Olla supervahva

9. Ulkonäön muuntamistaito

10. Eläinten kontrollointitaito

Pitäisikö liittyä jedien uskontoon, niin sen jälkeen voisin oppia hallitsemaan Voimaa, ja sitä kautta saada edes osan näistä ominaisuuksista itselleni? Vitsi vitsinä.

Kun opin tähänastisen elämäni tärkeimmän taidon

Nyt se on tapahtunut! Ihme! Olen tehnyt sen, mihin en olisi ikinä kyennyt pystyväni. Mutta minä, rouva Mäkinen, olen ihan oikeasti kyennyt siihen. Ja en voisi olla itsestäni enää ylpeämpi. Minä sanoin EI!

Uusi idolini, Päivi Räsänen.

Sähköpostiini tuli kaksi mainosta. Toinen koski tulevaisuudentutkimuksen ensi viikolla alkavia opintoja, ja toinen koski Helsingin yliopiston koordinoimaa, kaikille avoimia verkko-opintoja osuuskuntatoiminnasta ja yhteisötaloudesta. Olen jo pitkään tuijottanut Turun avoimen yliopiston mainosta tulevaisuudentutkimuksesta ja miettinyt, että siinä voisi olla ihan hauska aihe opiskella. Osuuskuntatoiminnan ja yhteisötalouden opinnoista en ollut ikinä kuullutkaan, mutta se vaikutti ensi näkemältä siltä, että näistä opinnoista voisi olla ehkä tulevaisuudessa jotain hyötyä. Ehkä.

Sitten muistin uuden vuoden lupaukseni: EI UUSIA OPINTOJA! Pitäydyn vanhoissa. En ota enää mitään uutta repertoaariini. En ainakaan, ellen ole varma niiden hyödyllisyydestä juuri minun tulevaisuudessani.

Tein siis jotain, mitä en ole tehnyt pitkiin aikoihin: Jätin ilmoittautumatta kursseille! Hieman se kirpaisi sydäntä, mutta varmasti tekee hyvää sekä stressitasolleni että tälle vaativalle persoonalleni. Minun on oikeasti pakko oppia siihen, että minun ei tarvitse osata kaikkea ja opiskella kaikkea kelvatakseni. Minulla on jo tarpeeksi, osaan nyt jo tarpeeksi, enkä tarvitse mitään enempää. Ainakaan juuri nyt, tähän väliin.

Vielä kun tuon uskoisin itsekin, siis oikeasti uskoisin syvällä sisimmässäni, niin sitten kaikki olisi hyvin.

Ja miksi minulla on tässä kuva Päivi Räsäsestä? Koska rouva Räsäsestä tuli juuri äsken minun idolini ja esikuvani. Minäkin olen oppinut sanomaan ei! Ja miten ylpeä olenkaan tästä hienosta taidosta. Ehkä minulla voi olla toivoa paranemisesta, koska olen oppinut tämän tärkeän sanan, ja olen jopa osannut käyttää sitä.

Sieluni syövereet listoina

Joko olette kyllästyneet näihin listapostauksiini? Harmi, jos olette, koska aion tehdä niitä vielä tämän jälkeen ainakin muutaman. *tähän kohtaan sellainen virnistävä  ja ilkikurinen hymynaama*

Taustatiedoksi, että nämä "listapostaukseni" alkoivat siitä, kun sain joululahjaksi kirjan Elämäni listoina. Tämänkertaisessa listapostauksessani ajattelin keskittyä enemmän sellaisiin listoihin, missä on oikeasti jotain pohdittavaa. Jotain, mikä saattaisi kertoa minusta itsestäni ja elämästäni.

Brunhilde

Ensimmäiseksi lista asioista, joita ilman en voisi elää.

1. Kauno

2. Oma auto

3. Suklaa

4. Kirjat

5. Musiikki

6. Valokuvaaminen

7. Itsensä kehittäminen opiskelun avulla

8. Hyvät ystävät

9. Tietokone

10. Sisäelimet

Viimeinen kohta nyt on vitsillä heitetty, mutta se on täyttä totta! En voisi elää ilman sydäntä, keuhkoja, maksaa tai munuaisia. Opiskelua ilman voisin ehkä elää ja hengittää, mutta kuolisin kuitenkin sisäisesti. Samoin omaa autoa tarvitsen ihan välttämättä. En voisi elää pelkkien julkisten kulkuneuvojen varassa, vaikka asunkin sellaisessa kohtaa Turkua, että täältä on lyhyt matka joka paikkaan ja ohitse menee monta bussireittiä. Ilman suklaata voisi ehkä elää, mutta elämä olisi kovin mautonta.

Oya

Toiseksi lista parhaista asioista kodissani.

1. Kauno

2. Aviomieheni

3. Sohva

4. Sänky

5. Sängyn pääty (mikä sopii täydellisesti makuuhuoneen tapeteihin)

6. Olohuoneen taulut (mitkä on varta vasten teetetty sopimaan olohuoneeni sisustukseen)

7. Nojatuolit

8. Kirjahyllyt

9. Makuuhuoneen verhot

10. Keittiön tapetit

Ei varmasti tarvitse selittää, että parasta kodissani on se, kun oven avatessani vastaani tulee iloinen hauveli heiluvan hännän kanssa, sekä mieheni valmiina antamaan minulle pusun. Loput varmasti kertovat siitä, miten paljon vaivaa ja aikaa olen nähnyt kotini sisustukseen, jotta siitä tulisi minun omasta mielestäni täydellinen. Myös rahaa on mennyt ihan mukavat summat tämän unelman toteuttamiseen. Ja kyllä, olen tyytyväinen saamaani lopputulokseen. Minulla on omasta mielestäni kaunis koti, missä viihdyn, ja mikä on itseni näköinen.

Nemi

Kolmanneksi lista asioista, jotka muuttaisin maailmassa.

1. Tasa-arvoinen kohtelu eläimille

2. Tasa-arvoinen kohtelu eri sukupuolille

3. Tasa-arvoinen oikeus koulutukseen eri sukupuolille

4. Ihmiskaupan lopettaminen

5. Luonnon saastuttaminen

6. Ahneuden poistaminen

7. Sotien lopettaminen

8. Tyttöjen silpomisen lopettaminen

9. Lapsityövoiman käytön lopettaminen

10. Maalaisjärkeä kaikille ihmisille oikein roppakaupalla

Onneksi silpomisen vastaisia kampanjoita on niissä maissa, missä sitä harrastetaan. Luonnon saastuttamiseen ja esim. muovijätteen määrään luonnossa ollaan heräämässä. Lapset kuuluvat kouluun, eivät töihin, ja tyttöjen koulutuksella voitaisiin saada ratkaistua monia maailman ongelmia. Miten tähän käytännössä päästäisiin, se onkin sitten jännempi juttu. Sotia on niin kauan kuin on ihmislajikin, samoin ahneutta. Mielestäni on kummallista, että mitä viisaammaksi ihminen tulee, sitä tyhmemmäksi se tulee. Moraali unohtuu, valta ja ahneus alkavat vallata mielen. Ei kysytä enää, kannattaako jotain asiaa ylipäätänsä edes tehdä, vaan se tehdään, jos siitä saadaan jotain hyötyä itselle. Maailma on surkea paikka elää niin kauan kuin ihmiset hallitsevat maailmaa.

Lilith

Neljänneksi lista parhaista rentoutumiskeinoistani.

1. Hyvän kirjan lukeminen

2. Rauhallinen lenkki koiran kanssa

3. Metsäretki kameran kanssa

4. Soffa ja leffa

5. Seksi

6. Koiran rapsuttelu- ja hellimishetki

7. Klassinen konsertti

8. Kahvilassa istuminen hyvän ystävän kanssa

9. Kaunokirjallisten tekstien kirjoittaminen

10. Kuivien ja tylsien esseiden kirjoittaminen

Näillä keinoilla minä rentoudun! Harmi vain, että osa keinoista vaatii sitä kotoa lähtemistä, mikä on mahdotonta silloin, kun on burnout. Onneksi kotonakin niitä rentoutumismahdollisuuksia on useampia, kuten vaikkapa se leffa ja kirjan lukeminen. Ja jos joku kehtaa väittää, että seksi ei rentouta, niin se henkilö ei ole ikinä saanut hyvää seksiä! Ja ellei vielä tämänkään jälkeen usko, niin tervetuloa meille kokeilemaan.

Viidenneksi lista nimistä, joihin voisin vaihtaa omani. Koska sukunimeni olen juuri pari kuukautta sitten vaihtanut, niin laitetaanpa tällä kertaa etunimi vaihtoon. Ja katsotaan, mitä mieltä olette valinnoistani.

1. Brunhilde

2. Apollonia

3. Nemi

4. Lilith

5. Oya

6. Isolde

7. Minerva

8. Leia

9. Moira

10. Kuu

Tuttuja nimiä? Osa varmasti on. Miksi näin outoja nimiä? No siksi, että suurin osa näistä henkilöistä on jonkun mytologian jumalattaria, paholaiskuningattaria tai valkyyrioita. Poikkeuksena Leia. Ellet tiedä, mistä tämä nimi on peräisin, niin tule pois laatikostasi ja hanki itsellesi elämä! Kuu on mielestäni eksoottinen, kaunis ja salaperäinen taivaankappale. Siksi voisin kuvitella nimekseni Kuu. Löytyykö tästä listasta oman tyttäreni nimeä? Ei löydy. Ei etunimeä eikä toista nimeäkään. Mutta jos saisin toisen tyttölapsen (ihme, mitä ei tule ikinä tapahtumaan), niin siitä tapauksessa molemmat nimet löytyisivät kyllä tästä listasta.

Isolde

Miksi ihmeessä tällainen lista? Haluanko vain kerskua yleistiedollani? Ehkäpä. Tai ehkä halusin antaa teille vinkkejä kivoista ja erikoisista tyttöjen nimistä... Tai sitten vain halusin kertoa jotain sieluni syövereistä ja siitä, että valon ja pimeän tasapainokilpailussa minä olen ehkä enemmän siellä pimeän puolella. Onhan minulla viivästynyt unirytmikin, joten olen ihan jo luonnostani yökyöpeli!

Kuudenneksi lista lempituoksuistani.

1. Metsä sateen jälkeen

2. Vanhat kirjat

3. Kirsikankukat

4. Sitruuna

5. Suklaa

6. Saunavihta

7. Samppanja

8. Koiranpentu

9. Vastaleivottu pulla

10. Puhtaat lakanat

Sen pimeän puolen lisäksi minulla on olemassa pehmeä puoli, mikä arvostaa kaikkea pientä ja suloista. Kuten sitä metsää sateen jälkeen sekä saunavihdan tuoksua. Rakastan vanhoja kirjoja, niiden tuoksua ja niiden sivuista tulevaa rapinaa. Samoin koiranpennut tuoksuvat ihanalle kakkoineen päivineen!

Tässä tällainen listauspostaus tällä kertaa. Ensi kerralla uusia listoja, ehkä vähän pinnallisempia. Ihan vain vaihtelun vuoksi.

Moira

"Ooksä joku homo, vai?" Kirjaesittelyissä homoja ja kriminaaleja

Loma! Ja mitä kalenteriini vilkaisin, se jatkuu vielä vähän aikaa. Ensi viikolla ei ala kuin yksi kurssi. Ehdin siis lukea vielä monta kirjaa, ihan vain omaksi ilokseni, ennen kuin taas alkaa kauhea kurssikirjojen pänttäys.

Olen tässä parin päivän sisään ahminut, taas kerran, kaksi kirjaa. Toinen on Juha Veli Jokisen toimittama teos Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta, ja toinen on Jaana Haapasalon kirjoittama Kriminaalipsykologia.

Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta

Tämä teos sisältää 12 tositarinaa suomalaisista julkkiksista, jotka ovat tulleet ulos kaapista. Sen lisäksi kirjaan mahtuu myös artikkeleita psykiatreilta, kirkolta ja lainoppineilta. Tositarinat on koottu haastatteluiden avulla, ja haastateltujen joukkoon kuuluvat mm. Jani Toivola, Teuvo Loman ja Oras Tynkkynen.

Tarinat ovat mielenkiintoista luettavaa monessakin mielessä. Niistä kaikista kuultaa läpi se, että nämä kaikki 12 haastateltua elävän tuiki tavallista elämää, ihan tavallisessa parisuhteessa. He rakastavat, tekevät työtä, hoitavat arkiaskareensa, eikä heidän elämänsä ole mitenkään sen oudompaa tai kummallisempaa. Ainoastaan heidän puolisonsa on samaa sukupuolta kuin mitä he itse ovat. Ja tästä syystä he ovat saaneet kokea syrjintää työpaikoilla ja saunailloissa. Monen perheelle myös on ollut vaikea sulattaa se, että heidän rakkaasta lapsestaan onkin kuoriutunut homoseksuaali, ja useammat haastatellut kertovat äitinsä kysyneen heiltä, mitä hän on tehnyt kasvatuksessaan väärin.

Koska kirja on julkaistu vuonna 2009, ovat kaikki oikeustieteelliset tekstit auttamattomasti aikansa eläneitä. Laki on muuttunut huomattavasti kirjan julkaisun jälkeen. Jos siis etsii jotain esseetä varten lähdeteosta, tästä kirjasta ei ole siinä mielessä apua. Ellei sitten halua pohtia lain ja homoseksuaalisuuden suhdetta historiassa. Silloin tämä teos sopii mitä mainioimmin lähdeteoksen virkaan. Haastateltujen tarinat eivät kuitenkaan vanhene ajan hampaissa, ja heidän tarinoitaan voi käyttää lähteenä, jos haluaa tehdä jonkun pienen esseen homoseksuaaleista ja heidän elämäntarinoistaan.

Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa, mikä on minun suhtautumiseni samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittolakia kohtaan... Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suurin on rakkaus, ja se on aivan yksi paskan hailea, millaiset killuttimet siellä toisen puoliskon alaosastossa on, vai onko siellä killuttimia laisinkaan, kunhan elää parisuhteessa, missä voi luottaa toiseen, saa arvostusta ja vastarakkautta.

Kriminaalipsykologia

Tästä teoksesta on ilmestynyt vuonna 2017 uudistettu painos. Minulla, tietenkin, on se vanhempi. Ollut jo hyllyssäni vähän aikaa, koska en ole saanut luettua. Noh, tuosta vanhemmastakin painoksesta sai hyvän käsityksen siitä, mitä on kriminaalipsykologia ja mitkä kaikki asiat voivat ajaa henkilön tekemään rikoksia.

Teos on todella kattava ja yksityiskohtainen. Siinä käydään läpi erilaiset rikollisuuden muodot aina varkauksista väkivaltarikoksiin sekä rikollisten henkilöiden hoito. Vaikka teoksen takakannessa lukee, että se on suunnattu kaikille aiheesta kiinnostuneille, huomasin muutamassa kohdassa, että tekijä on jättänyt "suomentamatta" hieman hankalampia tieteellisiä termejä, mitkä eivät välttämättä aivan kaikille maallikoille avaudu. Alaa opiskelleille ne ovat toki itsestään selviä termejä, mutta esim. äidilläni ei ole tasan mitään hajua siitä, mitä tarkoittaa sosiaalinen kompetenssi.

Lisäksi teoksessa painotettiin miehiä rikoksen tekijöinä. Toki sieltä löytyi vähän asiaa naisistakin, mutta paino on sanalla vähän. Ymmärrän sen kyllä, että kirja kertoo yleistäen kriminaalipsykologiasta, ja miehet ovat rikollisten joukossa yliedustettuina, muttei se tarkoita sitä, etteivätkö naisetkin rikoksia tekisi. Olisin kaivannut enemmän asiaa naisista rikosten tekijöinä.

En suosittele kirjaa herkille ihmisille, sillä etenkin väkivalta-osiossa kirjoittaja kuvailee todella yksityiskohtaisesti joitain tapahtuneita rikoksia, ja tämä voi järkyttää herkimpiä ihmisiä. Niille, jotka kestävät lukea nämä järkyttävät kuvaukset ilman, että tarvitsee turvautua oksennusämpäriin, suosittelen kirjaa lämpimästi, jos kriminaalipsykologia vähänkään kiinnostaa! Tässä on "kaikki" yhdessä paketissa.

Listalla ruokaa, pelkoja ja asioita, mistä en ikinä kieltäydy

Olen, taas kerran, jatkanut joululahjakirjani täyttämistä. Sain joululahjaksi kirjan Elämäni listoina. Aikaisemmat listani löytyvät alhaalta.

Ensimmäinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/elamani-listoina.html

Toinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/nelja-listaa-elamastani.html

Kolmas lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/uusia-elamani-listoja-pandoja-kuuta-ja.html

Tämän postauksen ensimmäisen listan voisin aloittaa ruuasta: Lempiruokani.

1. Sushi

2. Kiinalainen ruoka

3. Meksikolainen ruoka

4. Italialainen ruoka

5. Nepalilainen ruoka

6. Feta-salaatti

7. Kaikki, missä on Aura-juustoa

8. Kaikki, missä on suklaata

9. Sipulikeitto

10. Erilaiset täytetyt pannukakut

Hollannissa, Soestissa, on eräs aivan ihana pieni pannukakkuravintola, mistä saa maailman parhaita täytettyjä pannukakkuja. Suomalainen keittiö nakkeineen ja muuseineen ei ole pahemmin ikinä houkutellut, mistä päästäänkiin seuraavaan listaan, eli inhokkiruokani!

1. Kaalikeitto

2. Kaalilaatikko

3. Kaalikääryleet

4. Nakkikeitto

5. Kesäkeitto

6. Makaronilaatikko

7. Lanttulaatikko

8. Maksalaatikko

9. Veriletut

10. Janssonin kiusaus

En syö muutenkaan lihaa, mutta nuo olivat lapsuuteni inhokkiruokia, enkä kaipaa niitä yhtään! Kaali ei tietenkään ole lihaa, mutta inhoan silti kaaliruokia jostain syystä. Eivät vain sovi minun suuhuni. Yök.

Jos pysytään vielä ruuissa hetken, ja otetaan seuraava lista: Parhaat pizzatäytteet.

1. Feta

2. Aura

3. Mozzarella

4. Sipuli

5. Jalopeno

6. Paprika

7. Smetana

8. Herkkusieni

9. Tomaatti

10. Aurinkokuivattu tomaatti

Kuten sanoin, aika kasvispitoinen - ja myös juustopitoinen - ruokavalio. En siis ole vegaani, vaan pelkkä tuikitavallinen kasvissyöjä, joka käyttää myös kananmunaa ja hunajaa. Toki käytän vain Vaahteranmäen MunaEggsPressin tilan munia, sillä tiedän, että ne munat ovat onnellisten ja vapaiden kanojen munimia.

Tämän suhteellisen ruokaisan listauksen jälkeen voisimme vielä jatkaa ruoka-aiheesta, kun siihen kerran olemme niin hyvin päässeet: Lempijälkiruokani.

1. Suklaamousse

2. Suklaajäätelö

3. Sacher-kakku

4. Sitruuna-marenkipiiras

5. Pumpkin pie brownie

6. Coca-colakakku

7. Sitruunakiisseli kermavaahdolla

8. Vadelmaunelmamutakakku

9. Hollantilainen omenapiirakka

10. Eton mess

Olen todellinen herkkuperse, ja kaikkea, missä on suklaata ja kermavaahtoa, pitää saada paljon. Voisin elää pelkillä jälkiruuilla, ja sen näköinen perseeni kyllä onkin. Voisin toki yrittää laihduttaa, mutta miksi? Joutuisin luopumaan elämän suurista iloista. Sitä paitsi, saan ostettua vaatteeni ihan normaalista vaatekaupasta, enkä joudu käyttämään "isojen tyttöjen vaatteita", joten siinä mielessä en ihan välttämättä pikaista laihdutuskuuria tarvitsekaan terveydellisistä syistä.

En löydä enempää ruokaan liittyviä listoja, joten mennään seuraavaan aiheeseen, mikä sivuaa kyllä ruoka-aihettakin hivenen: Kysymykset, joihin en koskaa vastaa kieltävästi.

1. Otatko suklaata?

2. Otatko samppanjaa?

3. Otatko sushia?

4. Haluaisitko koiranpennun?

5. Haluaisitko ilmaista rahaa?

6. Haluaisitko ilmaisliput Tuskaan?

7. Haluaisitko ilmaisia kirjoja?

8. Haluaisitko ilmaisen matkan?

9. Kiinnostaisivatko opinnot?

10. Kiinnostaisiko vapaaehtoistyö?

No, tuohon on pakko tehdä sen verran selvennystä, että meidän pieneen kotiimme ei mahdu kuin kaksi koiraa, joten haluaisin oikein ison koiralauman, pitäisi vaihtaa osoitetta johonkin toiseen. Ja koska rakastan kotiani ja sen sijaintia, en ainakaan vielä ole vaihtamassa osoitetta yhtikäs mihinkään. Toistaiseksi.

Mennään tällä kertaa viimeiseen listaani, pahimmat pelkoni.

1. Menettää puhekyky

2. Menettää näkökyky

3. Menettää liikuntakyky

4. Menettää työkyky

5. Menettää kuulo

6. Menettää ajokortti

7. Menettää paras ystävä

8. Menettää mahdollisuus parempaan elämään

9. Huomata olevansa normaali

10. Tulla vaikeasti allergiseksi koiralle

Vielä on vaikka kuinka monta listaa tekemättä. Pohdin näitä lisää myöhemmin, kun on aikaa ja jaksamista. Nyt paneudun hyvän kirjan pariin ja alan pohtia koiran elämää yhdessä Konrad Lorenzin kanssa. Tästä kirjasta on tulossa esittelyä heti, kun saan sen luettua!

Unien ihmeellinen maailma, osa 68

Viime öinen hirveä paniikki kesti pitkään. Siitä huolimatta, että yritin toisen unen aikana rauhoitella itseäni. Onneksi sain herätä todellisuuteen ja siihen, että kaikki onkin ihan hyvin.

Ensimmäisessä unessa Kauno oli vielä vauva. Olin ostanut hänet exäni äidiltä, joka oli Kaunon kasvattaja. Kauno oli myyty jollekin maatilan omistajalle, mutta Kauno olikin palautettu takaisin, minkä takia Kauno sitten myytiin meille. Olin äärimmäisen onnellinen ihanasta koirastani.

Exäni kuitenkin varasti Kaunon takaisin. Ja kutsui minut sen jälkeen järjestämiinsä juhliin. Sanoin, että osallistun juhliin vain yhdestä syystä: Hakeakseni Kaunon takaisin. Exäni yritti karttaa minua koko juhlien ajan juoksemalla minua karkuun, ja minä taas epätoivoisesti kiertelin ympäri valtavaa pihaa itkien ja huutaen Kaunoa. Jos vaikka pikkuinen koira tulisikin minua vastaan.

Exäni äiti tuli kotiin. Selitin hänelle tilanteen itku kurkussa. Hän katsoi minua ymmärtäväisesti ja kuunteli tarkkaan. Lopulta hän sanoi, että siinä oli käynyt niin, että exäni oli palauttanut koiran hänelle sanoen, etten ollutkaan halunnut koiraa. Mutta Vartiainen, tämä Kaunon ensimmäinen ostaja, olikin tullut sanomaan, että hän voisi ottaa Kaunon takaisin. Kauno on siis Vartiaisella.

Aloin huutaa, ettei se nyt näin voi mennä. Minä olen maksanut koirasta, ja Vartiainen oli luopunut siitä. Koira on siis minun ja se tulee palauttaa minulle heti. Exäni teki julman teon vain loukatakseen minua, koska jätin hänet. 

Exän äiti kutsui paikalle lakimiehen, jotta asia voitaisiin selvittää juurta jaksaen. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että laki on minun puolellani. Asianajaja taas sanoi, ettei asia ole niin, vaan laki on aina ensimmäisen ostajan, tällä kertaa Vartiaisen puolella, eikä minulla ole mitään oikeuksia, vaikka olenkin maksanut koirasta. Sitä paitsi, en ole maksanut arvonlisäverollista summaa, mikä olisi 11 000 euroa lisää. Sanoin maksavani vaikka satatuhatta euroa lisää, kunhan saan Kaunon takaisin.

Vartiainen oli halunnut pelkästään "koiran", mitä tarvitsi avuksi maatilan töihin. Minä sanoin, että minä en halua "koiraa", vaan minä haluan Kaunon. Vartiainen voi mennä hakemaan koiransa muualta, koska hän haluaa vain jonkun koiran. Ei häntä yksilö kiinnosta. Minä taas en halua muuta koiraa, vaan nimenomaan Kaunon, ja olen valmis taistelemaan tästä asiasta vaikka miten pitkään.

Lopulta pitkän ja tuskallisen odotuksen ja piinan jälkeen sain Kaunon takaisin.

Uni hyppäsi toiseen. Olin hakemassa tytärtäni päiväkodista. Tyttäreni oli unessa vielä ihan pieni. Päiväkodissa oli joku häslinki menossa, ja yhdessä huoneista ilmeisesti riehui joku villieläin. Yhtäkkiä näin isoäitini tulevan eräästä huoneesta. Hän tuli meidän viereemme, hymyili ja alkoi jutella mukavia. Katsoin häntä pitkään, ja sanoin: "Mamma, sä olet kuollut". Isoäitini hymyili, ja sanoi, että toki hän on kuollut, mutta suojelee meitä. Meille ei tapahdu mitään, vaikka päiväkodissa riehuukin villieläin.

Minut valtasi lämmin ja turvallinen tunne. Ajattelin, että isoäitini suojelee meitä oikeasti haudan takaa, ja olen oikeasti turvassa. Meille ei voi sattua mitään ikävää. Turvallisuuden tunne oli todella voimakas ja olin varma, että se jatkuisi vielä pitkään.

Herätessäni se ei kuitenkaan jatkunut, vaan minut valtasi paniikki siitä, missä Kauno on ja onko Kaunolla kaikki hyvin.

Vuosi 2017 taakse jäi

Koska kaikki muutkin, niin minäkin. Taas kerran. Muistellaanpa vuotta 2017. Mitä kaikkea elämässäni tapahtui, mikä muuttui, mikä ei muuttunut jne.

Varmaankin suurin tapahtuma tapahtui 4.11. Menin naimisiin. Päivä, mitä monikaan ei uskonut näkevänsä. Osa ei uskonut tämän päivän tulevan siksi, että olen villi ja vapaa ikisinkku. Osa siksi, että heidän mielestään olen niin täyspaska ihminen, ettei kukaan järkevä olento ikinä huolisi minua. Ja tämän he ovat myös sanoneet minulle päin naamaa. No, jokainen voi halutessaan tulla käymään meillä testaamaan mieheni järkevyystason. Minä itse pidän miestäni suhteellisen järkevänä ihmisenä, mutta minä nyt olen ehkä jäävi sanomaan asiasta mitään.

Hääpäivämme sisälsi sellaisia kommelluksia, että niistä voisi saada aikaiseksi aika hyvän komedia-elokuvan. Loppujen lopuksi me kuitenkin saimme toisemme, ja meillä itsellämme oli aivan mahtava päivä. Nautimme ja meillä oli hauskaa. En olisi voinut toivoa parempia häitä!

Toinen suuri tapahtuma oli se, että jäin erityisopettajan työstäni opintovapaalle syyskuussa, ja olen nyt kokopäiväinen opiskelija Turun yliopistolla. Pyhänä tarkoituksenani oli viettää tämä opiskeluvuosi iisisti ottaen ja rentoutuen. Noh, kuten ADHD-aikuiset usein sanovat: "Hupsista saatana!" Olen tainnut innostua kaikista kivoista kursseista vähän liikaa, ja niitä kursseja on tullut otettua ehkä vähän liikaa. Syksyn 2017 aikana olen kuitenkin oppinut paljon uutta ja saanut uusia näkökulmia asioihin. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat myös selkiytyneet näiden uusien näkökulmien myötä.

Valmentaja-opinnoista valmistuminen oli tärkeä tapahtuma toukokuussa. Sain kaksi uutta pätevyyttä, neuropsykiatrisen ja eläinavusteisen valmentajan pätevyydet. En ole vielä ehtinyt varsinaisia töitä tehdä, koska syksy on mennyt opiskellessa, mutta tulevaisuudessa on paljon aikaa.

Aloitin tammikuussa rally-tokon, ja harrastin sitä koko vuoden. Olen kehittynyt, mutta en ole vuoden kestäneen harrastuksen jälkeen vielä erinomainen. Paljon on vielä harjoiteltavaa ja opittavaa, mutta hyvällä alulla me olemme kuitenkin!

Kesä jäi tapahtumaköyhäksi, sillä en uupumuksen vuoksi jaksanut tehdä mitään enkä lähteä mihinkään. Minulta jäi todella monta hyvää tapahtumaa käymättä. Mutta ehkä parempi niin, että sain levättyä ja kerättyä voimia, mitkä sitten tuhlasin syksyllä luentoihin ja hääjärjestelyihin. Kesä tulee kuitenkin uudestaan, ja ne samat tapahtumat tulevat taas ensi kesänä. Enköhän minä pysty jatkamaan elämääni, vaikka en vuonna 2017 kokenutkaan mitään upeita kesäbileitä.

Vuosi 2017 oli kaiken kaikkiaan todella raskas vuosi. Sairastelin paljon, sain keväällä burnoutin, olin koko vuoden todella väsynyt ja uupunut. Opiskelujen ulkopuolinen elämä oli lähinnä pelkkää sohvalla makaamista. Ihmissuhteet jäivät toissijaisiksi, mikä on harmittanut valtavasti. Ihmissuhteiden hoito olisi tärkeää, koska kuka muu sinut sieltä suosta ylös nostaa, elleivät ystävät? Vaikka hyviä asioita tapahtui paljon, ja olen monesta asiasta kiitollinen, olen silti onnellinen, että vuosi 2017 on takanapäin. Olen elänyt paljon raskaita vuosia, mutta viime vuosi oli valehtelematta yksi raskaimmista sen valtavan väsymyksen, uupumuksen, burnoutin ja masennuksen takia.

Onneksi tästä vuodesta voi tulla parempi kuin mitä viime vuosi oli! Nyt lähden kohti virkeämpää, värikkäämpää ja valoisampaa vuotta 2018. Toivottavasti sinäkin!